Ja jos oli kaksi edellistä päivää ollut reitiltään osittain tuttua, niin nyt se oli sitä aivan joka metriltä. Ainut yllätys oli heti alkumatkasta Liperiin päin lähdettäessä olleet mäet. Ehkä olin jo unohtanut ne kolmen viikon aikana, mutta vähän oli sellainen "ei taas tätä" -fiilis kun lähdin päivän kilometrejä kahmimaan kasaan. Aivan samanlaisiin korkeuksiin ei nyt päästy kuin mitä oli Leppävirralla, mutta välillä näki ainakin jonkin verran etäälle seuraavan kukkulan huipulle.
Pidin ekan evästauon Vihtarin kaupalla, jossa menomatkallakin pysähdyin jäätelölle. Nyt tosin aattelin, että näin reissun lopussa pitää ehkä jo alkaa vähän keventämään, ja niinpä otinkin jäätelön sijaan jogurtin ja omenan. Kaupan täti vielä ystävällisesti pesi omenan miulle. Hyvää palvelua. Kaupalla mikään ei ollut aiemmasta muuttunut. Vihtorikin seisoi edelleen oven pielessä. Viime kerralla en vaan ollut ilmeisesti tarpeeksi tarkkaan tutustunut kaupan ympäristöön, koska onnistuin tällä kertaa uutena tuttavuutena bongaamaan iloisen puutarhurin.
Tein myös omaa tulkintaani kaupan aukioloajoista. Putiikkia pidetään ahkerasti auki arkena ja lauantaina, mutta sunnuntai on ilmeisesti kauppiaalle panimon sponsoroima lepopäivä.
Maakunnan ja kunnan rajalta oli vielä jonkin verran matkaa Liperin keskustaan, jossa oli aikomus lounastaa. Pientä menomatkalta poikkeavaa piristävyyttä toi se havainto, että Liperi on etelästä päin tultaessa huomattavasti houkuttelevampi ja miellyttävämpi kuin pohjoisesta päin tultaessa. Pohjoisesta päin tultaessa ohitat vaan jonkun huoltoaseman ja sitten tupsahtat keskustaan. Etelästä tultaessa sen sijaan näkymät ovat näinkin idyllisiä.
Kävin myös kurkkimassa tuolla oikealla häämöttävän Rantamakasiinin ympäristössä, josko sieltä olisi jotain lounasta saanut, mutta ei näkynyt seinän listalla muuta ruuan oloista kuin makkaraperunat. Piti siis suunnata taas tuttuun Glitteriin ruokaa saalistamaan. Makasiinilla koukauksen yhteydessä sain myös todistaa, ettei uutiset Pohjois-Karjalan vesien ennätyskorkeuksista ole täälläkään täysin tuulesta temmattu asia. Hieman oli pyörätie saanut uuden olomuodon rannassa.
Lounaan söin siis menomatkan tavoin Glitterissä. Tällä kertaa tarjolla ei onneksi ollut kuivaa kanaa vaan ihan kohtalaisen maukasta aurapossua eli nuijittua sikaa. Söin jopa koko annoksen, joten ei se ihan kamalaa voinut olla.
Liperistä ja lounaalta matkaa Joensuuhun olikin sitten enää parikymmentä kilsaa. Valitettavasti maisemat ja paikat olivat matkan loppuosalla niin tuttuja, etten tajunnut edes kuvata näkymiä. Ainoaksi otokseksi jäi tuhruinen kännykkäkuva Joensuun torista, kun odottelin Rosson terassilla salaatin saapumista.
Pysähdyin siis vielä keskustassa Rossoon toiselle kevyelle aterialle, jottei tarvitsisi heti kotiin päästyä alkaa ruokaa miettimään. Oikeastaan jo tuossa terassilla istuskellessa ja kaupungin elämää seuraillessa tuli olo, että reissu oli tullut päätökseensä. Viimeiset 6 km keskustasta kotiin olivat lähinnä kosmetiikkaa. Vähän kuin Tour de Francen viimeinen etappi, jolla ei juurikaan kilpailun tuloksen kannalta enää ole merkitystä. Kotona oltiin ja se oli pääasia.
Päivän kokonaiskilometrit 82.
Lyhyenä yhteenvetona voisi tässä vaiheessa sanoa, että kaikki meni suunnitelmien mukaan vaikka pieniä muutoksia reittiin teinkin. Mitään kohtalokkaita esteitä tai muutoksia ei kuitenkaan tullut. Tavoitteena oli lähteä pyörällä kotipihasta ja palata samaan paikkaan niin ikään pyörällä, ja tämä toteutui. Kokonaiskilometrejä reissulle kertyi aika tarkkaan 1300, kuten olin arvioinutkin. Lisäystä viime vuoden reissuun tuli siis viitisen sataa kilometriä.
Paneudun tarkemmin reissun herättämiin ajatuksiin ja pohdintoihin hieman tuonnempana. Muutenkin Fillarnisti jatkaa eloaan reissun päätyttyäkin, joten pysykää siis kuulolla jatkossakin, mikäli kiinnostusta pyöräilyä kohtaan on.
Tai mikä vielä parempaa, jos sitä on kuluneiden kolmen viikon aikana alkanut ilmetä!
Pyöräilemisiin!
10 kommenttia:
Hienoa oli lukea kirjotulsiasi. Mahtava reissu poikki Suomen. Moe teen sen joskus.
Turvallisia kilometrejä
Kiitoksia. Mahtavalta se tuntui omastakin mielestä. Ja reissun jälkimmäisellä puoliskolla tietysti päässä pyöri jo ajatuksia siitä, mihin ensi kesänä lähtisi. Nähtäväähän Suomessa vielä riittää.
Minä hyppäsin tarakalle Väätäiskylän kohdalla, seurasin matkaa takaisin alkuun ja tietenkin loppumatkan myös. Hyvät kuvat ja mukavat jutut koukuttivat. Olimme samaa mieltä Naissaaresta, Killinkoskesta ja Ähtärin Eläinpuistosta, joissa olen vieraillut, niin luulen voivani luottaa makuusi myös muista kohteista! Toivottavasti tulee uusia matkakertomuksia tulevaisuudessa.
Mukava kuulla, että sekalainen selostus sai koukuttumaan. Se valaa uskoa siihen, että kannattaa tarinoida jatkossakin :)
Ja eikös se ole vähän niin, että hyvistä paikoista on helppo olla yhtä mieltä. Toivottavasti tuollasia pieniä, tai isompia, positiivisella tavalla mieleenpainuvia kohteita tulee vastaan tulevaisuudessakin.
Tuosta jo voikin sitten rivien välistä lukea, että kyllä reissukertomuksia varmasti tulee lisää. Niitä odotellessa koitetaan kirjoitella jotain muuta, koukuttavaa tai vähemmän koukuttavaa :)
Täällä pyöräilykärpäsen purema aloittelija voi kertoa, että tämän kesän reissuturinasi tuli luettua melkein yhdeltä istumalta. Viime aikoina kunnon retkipyörän hankkiminen on pyörinyt mielessä niin häiritsevän tiuhaan, ettei asiaan taida olla kuin yksi lääke, ja tämä blogi tuuppasi taas lähemmäs idean toteuttamista. Lisää, kiitos!
Oi oi, kylläpä lämmittää mieltä tällaset kommentit. Äärimmäisen mukava kuulla, että oma reissu ja sen kokemukset saa muitakin kiinnostumaan pyörämatkailusta.
En siis tarkota, että ensisijaisena tavotteena on käännyttää ihmisiä, mutta on hienoa jos omalla esimerkillään onnistuu innostamaan heitä, teitä, sinua.
Hyvän ja itselleen mieluisan pyörän hankkiminen on mainio lääke, josta tosin voi myös seurata loppu elämän mittainen "sairaus". Näissä tapauksissa diagnoosi on onneksi järjestään hyvällä tavalla positiivinen :)
Hyvä fillarireissu ja antoisa kertomus, luin kerralla koko tarinan.
Olit ilmeisesti tehnyt aika tarkkaa tutkimusta ja suunnitelman etukäteen ruokapaikkojen suhteen, ja vissiin varasit yöpaikat ennakkoon?
Kiitos. Tässähän vois heikkopäisempi jo alkaa kohta ylpistyä kommenteista :)
Joo kyllä ruoka ja etenkin majapaikkojen suhteen tuli tehtyä pohjatyötä ennen reissua. Koska ei kuitenkaan telttaa ollu mukana ja piti saada katto pään päälle, niin majapaikat piti varmistaa pari päivää etukäteen. Sen verran mukavuudenhalunen on, että mielummin tekee näin kun että ottais telttailun kannalta. Ja kun on matkailun kanssa työnsä puolestakin tekemisissä, niin haluaa myös nähdä ja kokea eri matkailuyritysten palveluja.
Tästä aiheestahan vois vaikka jossain vaiheessa naputella ihan pitemmänkin kirjotuksen. Pidetäänpä korvan takana.
Musta on tullut fillarireissublogiaddikti ;) Kehutaan nyt vielä (että mahtuukohan pää siellä kohta enää kypärään ;)) jotta tämä oli tosiaan erinomaisesta päästä kertomuksia. Mukavan rentoa tekstiä, hyvää infoa, kokemuksia, ja riittävästi kuvia.
Omasta puolestani oli hauska parin vaatimattoman oman retken myötä löytää itsestäni senverran eräjormaa että olen pystynyt nauttimaan teltassa puskan takana yöpymisestäkin, vaikka muuten mukavuudenhaluisuutta on mulle myös kyllä annosteltu ihan reilusti... Josta tuleekin mieleen että koska näemmä tunnet matkailualaa niin onko joku nettisivusto jota voit suositella selvästi parhaaksi lähteeksi yöpaikkojen etukäteen zuumailuun? Vai pitikö vaan guuglata kovastikin paikkakuntien perusteella ja silleen? Eli viimeinen ajatuksesi aiheesta kirjoitukseen saa kannatusta ainakin täältä.
Onneks ostin ennen reissuu uuden kypärän, ihan tätä varten :)
Eipä noihin yöpaikkojen etsiskelyyn mitään yhtä ja kattavaa sivua oo olemassa. Kyllä se on ihan vaan kuntien ja alueiden matkailusivujen kautta kateltava sen mukaan minne päin on menossa. Ruokapaikkojen suhteenhan nyt on erinäisiä ravintolaoppaita ja muita, missä käyttäjät voi antaa paikoista arvioita. Eipä niitä tosin tullu käytettyy, koska samalla niitä ruokapaikkoja sitten katseli sieltä mistä majotuksiakin.
Lähetä kommentti