Laulavien sadepisaroiden torjuntaa

Koska syksy on kurjaa, märkää, kuraista ja kaikin puolin niin kamalan surkeeta aikaa, niin aattelin kertoilla miten tällanen pyöräilijänplanttu suojautuu liialta märkyydeltä reissuillaan. Lisäksi kun ainakin yksi onneton lukija on eksynyt tänne Googlen kautta hakusanoilla "pyöräilijän sadevaatteet" tai "sadevarusteet", ja jouduttuaan lähtemään melkolailla tyhjin käsin pois, niin sekin toimikoon tässä pontimena alkavalle paasaukselle.

Nythän on niin, että kun pyöräilijä innoissaan polkee tiellä/polulla/pellolla ja kesken kaiken alkaa sataa, niin hänen kohtalonaanhan on epäilemättä kastuminen. Se, miten paljon kyseinen pyöräilijä lopulta kastuu, riippuu tietysti monista seikoista. Sateen voimakkuudesta, kestosta ja ohi ajavien ajoneuvojen roiskinnan määrästä. Sekä siitä, mitä pyöräilijällä on päällään. Jos ei ole mitään, kastuu kokonaan ja jos on riittävästi, ei kastu lainkaan. Tai ainakaan jos päällä on sellaista, mikä edesauttaa kuivana pysymistä.

Viime vuoden reissullani mukana oli sateen varalta hyvin tyypillinen Haltin drymaxx-ulkoilupuku eli siis vastaava kuin gore-tex. Sellainenhan pitää tuulen hyvin ja vedenkin melko hyvin, mutta pitempi aika vähän rankemmassa sateessa ei enää ole kovin herkkua. Etenkin gore-tex lenkkareissa ongelma on se, että kun ne sitten kerran päästävät veden läpi, niin ne eivät kuivu seuraavaan vuorokauteen. Ja vähän sama tunnelma on takin ja housujenkin kanssa. Nihkeän kostean takin pukeminen reissulla tauon jälkeen päälle on vähän inha tunne. Tämän vuotisen reissun osalta päätin jo keväällä, että sadevarusteisiin pitää saada vähän parannusta. Käydäänpä siis läpi millaisilla tamineilla varauduin yllättäviin tai ennustettuihin säämuutoksiin.

Yleensähän leppoisassa kesäsäässä voi matkaa taittaa teknisessä t-paidassa tai pitkähihaisessa, mutta jos sattuu viileämpää tai tuulisempaa keliä, niin mielellään niiden päälle pistää jotain kevyttä lisävaatetta. Tähän tarkotukseen ostin keväiseltä Tšekin reissulla Prahasta Intersportin alennusmyynnistä Craftin höyhenenkevyen ja tuulenpitävän Performance Bike Featherlight -pyöräilypusakan. Pusakan materiaali hylkii jonkin verran vettä, joten se suojaa myös kevyeltä kesäsateelta. Pusakassa on selän yläosassa ja kainaloissa ventilaatiot liian hikoilun haihtumiseksi. Selän pidennetty helma suojaa alaselkää ja selän taskussa kulkee tarvittaessa vaikka välipalapatukkaa tai kännykkä. Samainen tasku toimii myös pusakan omana pakkauksena, jolloin se vie laukussa tilaa suunnilleen tennispallon verran. Erittäin mainio hankinta. Välihuomautuksena voisi sanoa, että suomalaisten kauppojen suhtautumisen pyöräilyyn ja pyöräilijöiden varustetarpeeseen huomaa kaupoissa kiertelyn lisäksi valitettavasti myös siitä, että Craftin suomenkielisillä sivuilla ei tuotevalikoimista löydy mitään pyöräilyyn viittaavaa. Tai sitten heillä on ns. kausi jo ohi.

Varsinaisen sateenpitävän, kevyen ja kohtalaisen pieneen tilaan menevän pusakan etsiminen onkin sitten ollut hankalampaa. Suomesta, tai ainakin täältä itäisemmästä Suomesta, on ollut mahdotonta löytää omat kriteerit täyttävää vaatetta. Eikä niitä kyllä satunnaisesti Helsingissä käydessäkään liiaksi ole vastaan tullut. Kunnes törmäsin sellaiseen jollakin tapaa odottamattomimmassa paikassa eli Joensuun Prismassa. Vaaterekissä osui silmiin kirkkaan oranssi Dare 2be:n AQ-Lite -pusakka, joka oli siihen asti näkemistäni lähimpänä sitä mitä etsin. Merkki oli miulle entuudestaan täysin tuntematon ja jätinkin vielä ekalla kerralla pusakan ostamatta, kunnes olin käynyt netistä tutkiskelemassa onko kyseessä joku ihan halpisfirma. Nettisivut saivat kuitenkin vakuuttumaan, että ihan kelvollisia tuotteet todennäköisesti ovat. Pusakan materiaali on hieman sadetakkimaista, mutta huomattavasti kevyempää ja ohuempaa. Kovin rankassa sateessa tuota ei vielä ole tullut testattua, mutta ainakin reissun yhden osittain sateisen päivän se palveli erittäin hyvin. Tuota ei ihan niin pieneen tilaan saa pakattua kuin mitä vaativa minäni yhä edellyttäisi, mutta tilaa menee kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Haltin takin kanssa. Ja tämä myös kuivahtaa nopeammin. Tiedän, että on olemassa sateenpitäviä pusakoita, jotka ovat keveydeltään ja ohuudeltaan tuon Craftin pusakan tapaisia, mutta niitä ei hirveästi ole tarjolla ja hinnatkin ovat sen verran suolasia, että uskon pärjääväni tällä tulevatkin reissut.

Nyt on yläkroppa suojattu pisaroilta, joten siirrytään alemmas. Haltin takin korvaamisen lisäksi päädyin vaihtamaan myös Haltin housut toisiin. Saksan opintomatkalla pistäydyimme ulkoilmaihmisten taivaassa eli Globetrotterin myymälässä. Kyseisen firman putiikeista löytyy suunnilleen kaikki mahdollinen mitä retkeilijä/vaeltaja/meloja/pyöräilijä voi matkoillaan tarvita. Liikkeessä vierähti ainakin pari tuntia ja tähän asiaan liittyen mukaan tarttuivat Vauden erityisesti pyöräilijöille suunnitellut Men's Drop Pants -sadehousut. Housut ovat Haltin "tuulipukumaisia" housuja istuvammat, mutta kuitenkin sen verran väljät, että ne mukavasti menevät vaikkapa windstopper-trikoiden päälle. Lisäksi lahkeissa on nilkan ja pohkeen kohdalla tarrat, joilla lahkeet saa tiukalle eivätkä ne tunge ketjujen väliin. Näitäkään ei vielä kovassa sateessa ole testattu, mutta samoin kuin edellä mainittu pusakka, niin nämä olivat oivalliset osittain sateisena päivänä. Ja jälleen pakkaamisen osalta plussaa on se, että nämäkin menevät melko kompaktiin tilaan. Vaudea kannattaa tukea siitäkin syystä, että yrityksen kaikessa toiminnassa korostuu eettiset ja ympäristölliset arvot. Yrityksen kumppanina on mm. WWF ja reilun kaupan säätiö Fair Wear Foundation.

Tässä välissä vinkkinä niille, jotka pyöräillessään tuskailevat lepattavien lahkeiden kanssa. Näppärä konsti on kietaista tuollainen heijastinremmi lahkeen ympärille. Ei lepata eikä läpsy. Ja näyttääkin ehkä vähän fiksummalta kuin pyykkipoika.

Tästä voidaankin sujuvasti siirtyä jalkojen kuivana pysymiseen. Kuten alussa jo tuli mainittua, niin gore-tex lenkkareilla kyllä pärjää sateessa jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle nekin pettävät ja pysyvät iloisesti kosteina pitkään. Tähän löytyy ratkaisu muovipusseista! Vitsi vitsi. Ratkaisu löytyy kenkien sadesuojista. Samaiselta reissulta, mistä Craftin pusakka tarttui mukaan, löytyi myös sadesuojat kengille. Totesin tosin jo parin ekan sateisen töihin poljeskelun jälkeen, että nepä iloisesti päästääkin vettä läpi. Oli siis hommattava toiset. Nettikauppoja selailtuani päädyin tässäkin kohtaa Vaudeen ja tilasin heidän Shoecover Fluid -kenkäsuojat. Niissä on vedenpitävyyden lisäksi se hyvä puoli, että koska en (kollegojen ja "asiantuntijoiden" vinkeistä huolimatta) käytä varsinaisia pyöräilykenkiä, vaan niitä lenkkareita, niin nämä suojat mallaavat myös niiden päälle. Vinkkinä tosin kannattaa sanoa, että suojien koko on hyvä olla pari numeroa kengän kokoa suurempi. Tällöin suoja asettuu vähän helpommin ja mukavammin päälle.

Palataanpa vielä lopuksi alkuun tai ylös. Nimittäin päähän. Pieneltä kevyeltä sateeltahan pyöräilijän päätä suojaa jonkin verran kypärä, mutta kovemmalla sateella alkaa olla hieman ikävää, jos pää alkaa kastua. Koska sadepusakassa ei ole huppua, niin kuupan suojaaminen sateelta onnistuu esimerkiksi kypärän sadesuojalla. Suojia on olemassa tukevamman oloisiakin, mutta itselläni on käytössä korruptiotuotteena Tšekin opintomatkalla saatu hyvin kevyt versio. Ohuesta ja kevyestä koostumuksestaan huolimatta suoja on palvellut erinomaisen hyvin. Aiempiin kokemuksiin, eli huppu päässä polkemiseen, kypärän suoja toi muutenkin miellyttävän muutoksen. Hupun alla meno alkoi helposti hiostaa kun ilma ei kiertänyt mihinkään. Nyt kun kypärä suojineen pitää veden poissa huppua ei tarvita ja olo on kaikin puolin mukavampi.

Tällaisilla vermeillä sotkeminen sateisallakin reissulla sujuu mukavasti. Ja nämä varusteet siis ovat mukana pitemmillä reissuilla. Työmatkapyöräilyssä näistä on useimmiten käytössä kypärän ja kenkien suojat. Muu vaatetus on sateen sattuessa se Haltin pusakka ja housut tai Globetrotterista ostettu soft shell -takki. Lyhyemmän matkan kun pärjää vähemmälläkin hifistelyllä. Yksi mikä vielä on hieman etsinnän alla ovat vedenpitävät hanskat. Yhdet sellaiset jo ostin, mutta en ole ihan varma niiden vedenpitävyydestä. Lisäksi ne ovat sen verran paksut, että sopivalla ilmalla on hankala sanoa onko niiden sisällä tuntuva kosteus vettä vaiko hikoilua. Pitemmillä reissuilla hanska-asia ei tosin isoja ongelmia ole tuottanut. Sateeseen voi varautua useammilla ohuilla hanskoilla, jotka kuivuvat nopeasti, ja kastuessa voi vaihtaa toiset käteen. Toisaalta märät hanskat eivät haittaa ja häiritse matkantekoa läheskään niin paljon kuin jos koko vaatekerta ottaisi sateesta itseensä, joten saatan pärjätä näillä hanskakuvioilla vielä pitkään.

Syystunnelmointia

Taisin viimeksi ikään kuin rivien välissä, tai ehkä ihan suorasanaisestikin, vihjailla jättäväni pyörälenkit tältä vuodelta jo taakse. Kunnon puolittaisten lupausten mukaisesti lähdin tietysti lipsumaan tästä päätöksestä melkein välittömästi. Mutta syytän siitä sunnuntain syysaurinkoista säätä (tulipas kauheesti ässällä alkavia sanoja peräkkäin), joka puolittain pakotti hyppäämään satulaan.

En kuitenkaan ottanut lenkkiä millään tavalla kuntoilumielessä vaan lähdin pelkästään fiilistelemään ilta-auringon paisteeseen. Tai ei se nyt niin hirmu iltaa vielä ollut, jossain neljän viiden välillä, mutta kuitenkin. Nappasin kamerankin mukaan ja jotain otoksia siihen tallentui.

Tässä lähes kotinurkillani on tehty pätkä uutta tietä ja pyöräilöiden iloksi entinen tie on jätetty paikalleen palvelemaan meitä satulasankareita. Uusi tie taidettiin avata joitakin viikkoja sitten ja viime torstaina ajelin ekaa kertaa vanhaa tietä pitkin. Harmillisesti silloin ei ollu kameraa mukana, sillä tie oli hauskasti autioituneen oloinen puista pudonneine oksineen ja lehtineen. Sunnuntaihin mennessä siellä oli ajellut jotain kaupungin työmiehiä edes takaisin ja suurimmat lehtimäärät oli lennellyt pientareille. Jotain sentään vielä oli jäljellä ja kaatunut koivun kräki toi myös oman lisänsä näkymään.

Tiedä sitten johtuuko tietöistä vai muusta riehaantumisesta, mutta samoilla suunnilla oli kevyenliikenteenväylän merkkikin ajautunut vähän hankalaan asemaan.

Suuntasin kulkuni Pyhäselän rantamille. Vaikka järven vedenpinnassa onkin ollut jo havaittavissa pientä laskusuuntaisuutta kesän huippukorkeuksiin nähden, niin yhä edelleen vettä riittää niin, että tyrskyt pärskivät yllättävän pitkälle rantaan.

Vaikka vesi välillä tuli jopa aika lähelle rantapolkujakin, niin pääasiassa sai kuitenkin kuljeskella selkeästi kuivalla maalla ja syksyisistä rantamaisemista nautiskellen.

Rantojen miesten reiteiltä kruisailin hiljalleen kohti keskustaa, jossa bongasin ilmeisesti jonkun omatoimisen pyöräilyaktiivin tekemän opastemaalauksen. Väri ja koko on vaan sitä luokkaa, että saattaa jäädä jopa jalankulkijoilta huomaamatta. Sympaattinen merkki joka tapauksessa.

Tieremonteista jatkaakseni, niin Karsikon suunnalla oli vihdoin saatu uusi monitasoeritasoliittymähässäkkä pyöräilijän näkökulmasta valmiiksi. Komeaa oli hurlutella uutta pintaa pitkin risteysalueen läpi.

Vielä ennen kotiin päin kurvaamistani sain aivan laillisesti ja ylväästi nautiskella Pekkalansillalla uutukaisella autokaistalla ajelusta, sillä kevyt liikenne on vielä tässä vaiheessa ohjattu uudistetun sillan ajoradalle, kunnes vieressä kulkeva kevyen liikenteen väylä valmistuu. Harvinaisia hetkiä pyöräilijälle, kun tilaa on vaikka muille jakaa.

Saapas näkee. Ehkä tässä hairahtuu jatkossakin kruisailemaan lähitienoille, jos syksy jatkuu näin kesäisenä vielä pitkäänkin. Vaikka eihän se jatku, koska oon tilannu sen aikaisen ja runsaslumisen talven!

Dementiahiihdolla kohti talvea

Alotetaanpa perisuomalaisesti puhumalla säästä, lyhyesti. Ilmoissa ei varsinaisesti ole ollut valittamista ja lämpöäkin on ajoittain vielä riittänyt jopa yli 15 asteen, mutta siitä huolimatta jotenkin on sellanen fiilis, että aktiivisempi pyöräilykausi alkaa olla ohi. Jostain syystä ei vaan enää saa motivoitua itseään pyörän selkään kuntoilumielessä. Tästä eteenpäin pyörällä tullaan siis luultavasti tekemään vaan hyötyliikkumista paikasta toiseen eli pääasiassa työmatkoja. Ja tätä tulee siis tapahtumaan toki myös talven tullen, joten kokonaan ei pyöräilyä hylätä missään vaiheessa.

Säistä, ja myös vuodenajoista, vielä hieman lisää. Kesän kääntyessä lopuilleen monen kuulee aina kitisevän siitä, miten tulee märkää ja pimeetä ja sen jälkeen vielä pahempaa, kun pimeetä tulee vaan enemmän ja luntakin puskee ja kylmä on ja kaikki on kamalaa. Läheskään jokainen suomalainen ei siis koe meidän neljää vuodenaikaa hienona asiana. Miun mielestä ne on just sitä. Kevään koittaessa olen mielissäni kun luonto alkaa vihertää ja talven ajan varastossa lepäilleen paremman pyörän voi kaivaa käyttöön, ja aloittaa lenkeillä käynnit. Tätä samaa iloa voi jatkaa siinä useamman kuukauden, kunnes syksy koittaa. Silloin nautiskellaan kirpeistä aamuista töihin polkiessa, kaivellaan kynttilöitä esiin ja tunnelmoidaan ensilumia odotellessa. Ja kun lumi sitten saadaan maahan, laitetaan parempi pyörä odottelemaan taas kevättä ja asennetaan terassi-Helkamaan talvigummit alle työmatkoja helpottamaan. Lumivaipan saavuttaessa riittävän paksuuden koittaa jälleen yksi vuoden hienoista hetkistä, kun hiihtokausi alkaa. Ja tätä nautintoa jatkuu siinä muutaman kuukauden, kunnes kierto lähtee jälleen alusta. Eli miulle vaihtelevat vuodenajat ja niiden mahdollistamat erilaiset harrasteet tuovat elämään sopivin väliajoin muutosta. Olen tässä vuosien mittaan huomannut, että jos muuttaisin jonnekin etelänmaille nautiskelemaan "ikuisesta kesästä", kuten moni suomalainen haaveilee, niin todennäköisesti kyllästyisin vallitseviin olosuhteisiin viimeistään vuodessa.

Noh, nyt tuli ehkä vähän vähemmän lyhyesti puhuttua säästä, mutta menköön tämän kerran, hyvän asian puolesta. Tässä vaiheessa siis elellään tuon vuosikierron syysvaihetta, kuntopyöräilyt alkaa olla pyöräilty ja kämmenet vähän syyhyää siihen suuntaan, että miun puolesta se lumi voisi jo vaikka tulla maahan. Toki tässä nyt ehkä vielä se pari kuukautta menee, ja saakin mennä, odotellessa. Koska pitäähän hiihtokauteen ehtiä myös valmistautua. Ja valmistautuminenhan tarkoittaa sitä, että kesällä vähemmällä harrastamisella ollut dementiahiihto on jälleen otettu ohjelmaan. Samalla alkaa myös jo totuttelu hieman aikaisempiin arkiaamujen herätyksiin, jotta ei sitten hiihtelyn alkaessa tule elimistölle shokkina se, että aamukuudelta ollaan jo harjulla huiskimassa. Olen nyt siis tämän viikon ajan heräillyt aamuisin niin, että olen ehtinyt käydä vähän lähipoluilla pyörähtämässä ennen töihin lähtöä. Ja mukavalta on tuntunut. Parina aamuna on jopa jo ollut sellaista raikasta syksyn kirpeyttä ilmassa. 

Tänään kävin sitten ilmeisesti sen tämän kesän/syksyn viimeisen henkien taiston itseni kanssa siitä lähdenkö pyörälenkille vai en. En lähtenyt, vaan päädyin valitsemaan aktiviteetiksi edellä mainitun hiihtokauteen valmentavan lajin. Puolitoista tuntia aurinkoisessa syyssäässä oli vallan mukavaa pyhäpäivän ajanvietettä. Tuossa alla hienossa graafisessa muodossa päivän liikuskelu.

http://www.endomondo.com/workouts/90169052

Tällaisilla aktiviteeteilla siis jatketaan tässä syksyä eteenpäin. Mutta ei pidä huolestua. Vaikka tässä jo hiihdosta intoillaan, niin kuten olen jo aiemminkin lupaillut, pyöräily pysyy jutuissa mukana tavalla tai toisella myös talven mittaan. Fillarnisti vaan on sen verran vaihtelunhaluinen tyyppi, että osan aikaa vuodesta on pakko vähän suksia kuuseen.