Kuninkaantie 2016 - 6. päivä: Erikoispikataival Porvooseen

Tästä päivästä ei nyt kyllä ehkä kauheesti ole kerrottavaa. Oli jo etukäteen vähän aavisteltavissa, että päivästä tulisi jonkin sortin kilpajuoksu (tai -ajo) sadetta vastaan. Ennusteiden mukaan mitään kovin pahaa ei pitänyt olla luvassa, mutta jo heti kaikessa rauhassa aamiaista syödessäni auringonpaiste vaihtui yhtäkkiä sadekuuroon ja taivas Loviisan ympärillä näytti siltä, että niitä voisi minä hetkenä tahansa tulla lisääkin. Ei siis oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin vain lähteä kokeilemaan onneaan eli kamat kyytiin ja liikkeelle.

Tähän väliin pitää vielä kertaalleen kehua Pilastereiden palvelua. Sain pyöräni koko Loviisassa olon ajaksi lukkojen taakse jemmaan. Erittäin hyvää ja pyöräilijäystävällistä palvelua. Kun vielä kylppärissäkin oli hyvä lämmitetty kuivausteline mahdollisille pikkupyykeille, niin tätä majapaikkaa voi kyllä kernaasti suositella muillekin satulan selässä matkaaville.

Ennen lopullista poistumista Loviisasta ehdin vielä napata aamuaurinkoisen kuvan kaupungin kirkosta.

Liikkeelle lähtiessä oli siis tiedossa, että päivän aikana on hyvin suuri todennäköisyys sadekuuron kohdalle osumiselle. Niinpä taisin ainakin matkan alkuosan ajan tuijotella melkeenpä enemmän taivaalle kuin tielle. Ainakin nimittäin missasin täysin Suur-Sarvilahden kartanon, jota olin aikonut käydä vilkaisemassa matkan varrella. Mutta koska en missään kohtaa mitään viittaa, kylttiä tai edes oikean tien nimeä tullut huomanneeksi, niin posottelin vauhdilla ohi.

Pernajan tienviittoja en sentään missannut. Mietin toki pitkään, että teenkö sen muutaman kilometrin lisäkoukkauksen reitille vai en, mutta koska sateen uhka ei juuri sillä hetkellä vaikuttanut kovin akuutilta, niin päätin ottaa riskin. Päädyin ratkaisuun myös siitä syystä, koska ei ollut ihan varmaa muistikuvaa olinko mennyt samaista reittiä silloin ekalla reissullani.

Muistikuva varmistui kylälle päästyäni, sillä paikka ei näyttänyt tutulta. Sen sijaan sieltä löytyi tutun tyypin patsas. Joku virvoitusjuomayrittäjä lienee hän ollut ja siinä sivussa tehnyt jotain suomen kielen eteen.

Jos muuten olisi joku ennen tämän päivän etappia kysynyt, missä Mikael Agricola on syntynyt, niin en kyllä rehellisesti sanottuna olisi osannut vastata yhtään mitään. Jotain Turkua varmaan olisin veikannut. Sieltä päinhän kaikki merkittävät henkilöt yleensä ovat. Mutta nyt siis tiedän, että Pernajassa syntyi hän. Kuolinpaikan olisin kyllä tiennyt! Tiedätkö itse?

Patsaan lisäksi Pernajasta löytyi myös ihan komea kivikirkko, jossa kellonsoitosta päätellen oli jumalanpalvelus juuri alkamassa. Sitä voisi muuten hätäsempi luulla, että Suomesta löytyvä Mikael Agricolan kirkko olisi täällä, mutta niinhän ei ole, vaan se löytyy Helsingin ytimestä Punavuoresta. Tämä tähän ihan vain tällaisena turhana knoppitietona väliin.

Tässä kohtaa joudun toteamaan, että nämä olivatkin käytännössä ainoat kuvat, jotka tämän päivän aikana otin. Sateen kyttäily ja päässä raksuttanut päivän ohjelman uudelleenmuokkaus vei nähtävästi huomiota sen verran, että kamera ei käteen juurikaan enää eksynyt. Tosin eipä sitä erityisempää kuvattavaakaan oikeastaan ollut. Lyhykäisyydessään matka eteni Pernajan jälkeen siten, että poikkesin ABC Kuninkaantiellä (joo, ABC:llä, mutta kun vaihtoehtoja ei juurikaan ollut) lounaalla, jonka jälkeen otin jonkinlaisen loppuspurtin kohti Porvoota. Katsoin lounaan jälkeen sadetutkaa, jonka mukaan Porvoota lähestyi lännen suunnasta saderintama samaan aikaan kun minä lähestyin Porvoota idän suunnasta. Jännitettäväksi siis jäisi, kumpi saavuttaisi kohteensa ensin. Rainman on muuten mainio sovellus, jos on tarvetta kytistellä sadetta. Kannattaa ladata.

Päätin lopulta pelata varman päälle ja hypätä jälleen yhden käyntikohteen ohi. Porvoon Postimäki olisi ollut aivan reitin vieressä, mutta katsoin taktisesti viisaammaksi suihkia mahdollisimman nopeasti kaupunkiin. Mutta aivan kuten Strömforsin ruukin kohdalla, niin tälläkään kertaa jätä lukijoitani tyhjän päälle! Kävin nimittäin sillä ensimmäisellä pyöräreissullani myös tuolla Postimäellä, joten voin nyt kaikesta huolimatta jakaa teille muutaman kuvan sieltäkin. Voin vakuuttaa, että melko suurella varmuudella paikka on täysin samannäköinen nykyäänkin. Ja jos mahdollisesti mietit miksi kuvien tönöt näyttävät niin kovin tutuilta, niin se johtuu luultavasti vain siitä, että olet katsonut riittävän monta kertaa Pölhölä-elokuvan. Se on nimittäin aikoinaan kuvattu tuolla. Samoilla pihoilla ja pelloilla on Metusalem Käppyrä juossut sydämentahdistin villisti sätkien!

 

No joo, myönnetään. Sateen lisäksi oli toki toinenkin syy miksi koitin päästä mahdollisimman vikkelään perille. Saksan formulakisan startti oli klo 15, joten siihen mennessä kovasti mielelläni olisin jo jossain katon alla. Ja tässä onnistuin. Juuri vähän jälkeen kahden kurvasin kuormajuhtani kanssa tähän Hotelli Sparren eteen synkkien pilvien saattelemana.

Ehdin siis hyvin asettua taloksi ja käydä suihkussa ennen kuin kisa alkoi. Sinänsä koko kiiruhtaminen vähän tuntui turhalta, koska kisa oli lopulta ehkä yksi kauden tähän asti tylsimpiä. Mutta samapa tuo. Perillä oltiin ja se oli pääasia. Ja mikä mainiointa, myös täällä sain pyörän muitta mutkitta sisälle säilöön. On kyllä mukava huomata, miten näihin toiveisiin osataan majoituskohteissa jo oikeasti reagoida ja varautua.

Tähän loppuun vielä pyörämatkailullinen huomio tältä päivältä. Tähän asti olen reissun aikana tainut nähdä kaksi muuta reissaajaa. Toinen tuli vastaan Myllykoskella ja toinen taisi kurvailla Kotkan kaduilla. Mutta nyt mitä lähemmäs Helsinkiä tullaan, niin kollegojen määräkin näyttää lisääntyvän. Tänään Loviisasta teki minun lisäkseni lähtöä yksi mies ja matkalla Porvooseen tuli vastaan kaksi naista ja yksi mies, joilla kaikilla oli sen verran tavaraa pyörän kyydissä, että tuskin olivat ihan paikallisia sunnuntaipolkijoita. Kenenkään näiden kanssa en tosin ole vielä päässyt juttuetäisyydelle, kun ei olla satuttu pysähtymään samaan paikkaan, mutta ehkä tässä vielä jossain vaiheessa pääsee kokemuksia vaihtamaan jonkun kanssa. Niin ja tänään tuli myös vastaan eka maantiepyöräilijä, joka jopa tervehti! Se on meinaan harvinaista, että nämä trikoohousuiset ohjukset jotenkin reagoivat meihin rennommin eteneviin.

Mutta siinäpä se tämä päivä aika pitkälti oli. Kävin tuossa formuloiden jälkeen vielä iltaruuan syömässä Rafael's Steakhousessa ja täytyypä sanoa, että on erinomainen ravintola. Otin siinä possun sisäfilettä sekä chorizomakkaraa valkosipuli-kermaperunoiden ryydittämänä ja siihen päälle vielä melkoisen jäätelökermavaahtosuklaakastikeannoksen. Voin sanoa, että kyllä maistui! Jäätelöannoksella oli jopa niin paljon kokoa, että sen ahtaminen mahaan saattoi hyvinkin olla tämän päivän rankin osio. Mutta kaiken söin kiltisti. Energiat on nyt siis hyvin tankattu, jotta voidaan huomenna keskittyä katsomaan mitä Porvoolla on tarjottavanaan.

Kuninkaantie 2016 - 5. päivä: Muurien valloitusta

Taisin eilisen kirjoituksen lopussa pahoitella etten ottanut vielä pihapiirikuvia majapaikastani, joten korjataan se asia nyt tähän heti alkuun. Tässä siis pari otosta Pilastereiden rakennuksista ja vielä eilisen jatkoksi pari sisäkuvaakin lisää. Käykää ihmeessä tutustumassa ihan paikan päällä, jos Loviisaan päin olette joskus tulossa!

Ja sitten asiaan. Aamiaisen jälkeen linnoittauduin huoneeseeni kirjoittamaan sitä eilisen päivän tekstiä, jonka jälkeen lopulta suuntasin kulkuni kaupungille. Tai oikeastaan varsinainen suunta ja päämäärä oli Laivasilta, jossa oli tarkoitus hypätä vesibussin kyytiin jo toistamiseen tämän reissun aikana. Tein kuitenkin satamaan mennessä pienen kiertelyn keskustassa ja tässä muutama näkymä sieltä. Torilla riitti vilskettä ja torin laidalta bongasin tuollaisen auton mentävän tilan täyttävän pyörätelineen. Saatiin siis jotain pyöräilyaiheista tähänkin päivään sisällytettyä.

Satamaan päästyäni hyppäsin M/S Marian kyytiin ja jätin Loviisan synkkenevän taivaan taakseni. Paatin suuntana oli Svartholman merilinnoitus. Edessä oli tälläkin kertaa n. 40 minuutin mittainen venematka. Rankin venematkasta poiketen on pakko myöntää, että tällä Svartholmaan menevällä reitillä ei kyllä mitään kovin kummoista nähtävää ollut matkan varrella. Mutta nähtävää tai ei, niin perille joka tapauksessa päädyttiin.

Rantaan päästyämme suuntasin suoraan linnoituksen näyttelytiloihin ostamaan lipun opastetulle kävelykierrokselle, jonka oli määrä alkaa vartin päästä siitä kun laiva rantautui. Ja näin myös tapahtui. Asiaan kuuluvaan asuun sonnustautunut opas toivotti meidät tervetulleeksi ja lähti kierrättämään meitä ympäri linnoitusta. Vajaan tunnin aikana tuli käytyä läpi Svartholman historia varsin monipuolisesti. Kiinnostava yksityiskohta linnoituksen historiassa on se, että varsinaisessa sotalaivojen tykkitulessa se ei missään vaiheessa kärsinyt kovinkaan suuria vahinkoja. Sen sijaan siinä vaiheessa kun linnoituksen sotilaallinen merkitys oli jo heikentynyt ja paikka muutenkin päästetty 1800-luvun puolivälissä melko lailla retuperälle, niin Krimin sodan aikoihin paikalle purjehtinut englantilainen laivasto-osasto rahtasi saarelle ruutia ja räjäytti (erään tarinan mukaan laivastokoulun opinnäytetyönä) tyhjilleen jätetyn linnoituksen siihen kuntoon mitä se hyvin pitkälti tänäkin päivänä on. Pahuksen englantilaiset!

Opastetun kierroksen päätteeksi kello oli sen verran, että Saksan F1-kisan aika-ajot oli juuri alkamassa. Niinpä suuntasin kulkuni saaren ravintolaan nauttimaan lohikeittolounasta ja seuraamaan miten Kimin käy. Ja ihan hyvin kävi, oli 5.

Lounastelun jälkeen kiertelin vielä jonkin aikaa linnoituksen näyttelytiloissa paluukyydin lähtöä odotellessa.

Jos oli taivas synkän oloinen Loviisasta lähdettäessä, niin vielä synkemmältä se näytti lähdön hetkellä Svartholman päässä. Jollain kumman tuurilla onnistuin kuitenkin välttämään sateet tämän päivän aikana.

Myös huomisen osalta yksi päivän tavoitteista on sateen välttely. Loviisan ja Porvoon paikkeille on huomiseksi lupailtu jonkin verran sadekuuroja puolenpäivän aikoihin, joten saa nähdä miten käy. Tarkoitus olisi lähteä ajoissa aamulla liikkeelle, jotta olisin jo mahdollisimman pitkällä siinä vaiheessa, jos sieltä jotain märkää alkaa taivaalta tippumaan. Huomisen toinen tärkeä tavoite on tietysti se, että saan itseni asetettua säästä riippumatta jonnekin sopivaan paikkaan klo 15 mennessä, kun Saksan formulakisa alkaa. Eli monenlaista kilvanajoa on huomiselle tiedossa!

Kuninkaantie 2016 - 4. päivä: Siirtymätaivalta länteen

Tämän aamun liikkeelle lähtö oli kyllä hitain ikinä, mitä näillä reissuilla on ollut. Pyörä starttasi Kotkan Sokos Hotel Seurahuoneen parkkihallista vasta noin puoli kahden aikaan päivällä. Päällimmäisenä syynä tähän oli se, että kaverini (moi vaan Joona, jos luet tätä) oli myös sattunut eksymään Kotkaan samaan aikaan, joten kun harvoin nähdään niin käytettiin tilaisuus hyödyksi ja hengailtiin kaupungilla mm. Ingressin (ja Pokemon Go:n) parissa muutama tovi. Samalla tuli nähtyä erinäistä taidetta sekä vielä vähän lisää Kotkaa. Ja melkeen jopa kotkan perspektiivistä (heh heh, olipa hauska sanaleikki), sillä kapusimme Haukkavuoren näkötorniin katselemaan maisemia. Komealta näytti.

Puoli kahden aikoihin siis lopulta sain itseni liikkeelle kohti Loviisaa. Koska lähtöä tuli venytettyä noin paljon, niin oioin hieman päivän reittiä. Pyhtään kohdalla se oli jopa helppoa, koska tien varrelle oli ilmestynyt uutta pyörätietä sellaisella pätkälle, jossa sitä ei karttojen mukaan aiemmin ollut edes olemassa, joten sitä pitkinhän kelpasi posotella menemään ilman ylimääräisiä pikkutiekoukkauksia. Pyhtään ja Loviisan rajamaastossa oli muutenkin oivallettu mitä tehdä tielle, jolla on ohituskaistoja, joille ei enää ole mitään tarvetta, koska suurin osa liikenteestä menee uutta moottoritietä pitkin. Noh, hieman kaivinkonetta apuna käyttäen ja viivoja uusiksi maalaillen siitä ohituskaistasta voi tehdä vaikka pyörätien! Tätä ideaa oli toteutettu useammassakin paikassa tie 170:n kohdalla. Varsin näppärä ratkaisu etten sanoisi. Toki tässä järjestelyssä on myös omat hankaluutensa, kuten se, että yhtäkkiä huomaatkin olevasti vastaantulevien kaistalla! Mutta noin periaatteessa fiksu tapa hyödyntää ajoradan tarpeetonta osuutta.

Silmiin osui myös eräs vähemmän fiksun oloinen risteysjärjestely, jonka taustasta mielellään kuulisi lisää. On vielä varsin tuoreen oloiset rakenteet ja kaikki liikenteenohjausmerkitkin löytyy, mutta mihinkään tuosta ei vaan näytä pääsevän. Hupaisa ratkaisu kaikin puolin.

Myöhäisen liikkeelle lähdön takia tästä päivästä muodostui enemmän tai vähemmän vain siirtymäpätkä paikasta A paikkaan B. Tämän mahdollisti sekin, että varsinaisia pysähtelyn tarpeita ei reitin varrella hirveästi ollut. Jotain sentään kuitenkin. Alla todisteet, että olen nähnyt Langinkosken, Pyhtään keskiaikaisen kivikirkon sekä jonkin viehättävän liikekiinteistön, joka tuskin tarjoaa nykyään sen enempää baaritoimintaa kuin venäläisasiakkaille suunnattua tietokonemyyntiäkään.

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli, että olisin poikennut Strömforsin Ruukille, mutta koska tässä nyt oiottiin mutkia ja päivä oli muutenkin vähän tylsän harmaa, niin jätin tällä kertaa käymättä. Taannoisella ekalla pyöräreissullani täällä päin poikkesin kyllä kyseisessä paikassa, joten voinkin nyt siltä reissulta laittaa tähän muutaman kuvan, niin näette miltä siellä näytti viisi vuotta sitten. Suosittelen kyllä poikkeamaan tuolla, jos vain suinkin mahdollista. Paljon pieniä käsityöpuoteja ja muistaakseni hyvää ruokaa Ruukinmyllyssä.

Sen verran kuitenkin maltoin uusiksi vedetyltä reitiltäni poiketa, että kävin vajaan kilometrin päässä sivussa katsomassa Savukosken museosiltaa, joka sijaitsee Loviisan (aiemmin Ruotsinpyhtään) ja Pyhtään rajalla.

 

Siltavisiitin jälkeen olikin enää viitisentoista kilometriä Loviisaan, joten sujahdin siitä vikkelään eteenpäin, koska kello alkoi jo lähestyä kuutta ja olin ilmoittanut majapaikkaani saapuvani suunnilleen niihin aikohin. Yösija Loviisan visiitille löytyi Pilastereilta ja on sanottava, että tämä on kyllä yksi viehättävimmistä ja idyllisimmistä paikoista, joissa olen yöpynyt. Koko pienen korttelin käsittävistä rakennuksista vanhin on rakennettu 1796. Pihapiirissä voi todellakin siirtyä melkein kuin aikakoneen kautta vuosisatoja taaksepäin. Paikan päältä löytyy monenlaisia majoitustiloja. Minun huoneeni on päärakennuksen yläkerrassa erillisellä kylpyhuoneella. Pihapiiristä en vielä tullut napanneeksi kuvia, mutta tähän loppuun pari räpsyä minun käytössä olevista tiloista. 

Kelpaa täällä majailla.