Aamiaisen ja majoituksesta kiittelyn jälkeen aloitin varsinaisen matkanteon hyvin kulttuurihistoriallisesti. Olin jo edellisenä iltana sivuuttanut Petäjäveden vanhan kirkon ja päätin nyt aamun aluksi käydä tutustumassa siihen tarkemmin. Kirkkohan on yksi seitsemästä Suomessa sijaitsevista Unescon maailmanperintökohteista, joten jo senkin takia sitä piti käydä silmäilemässä vähän paremmin. Ja kyllähän kirkko komea on, etenkin kellotorni. Muutoinkin harmaat hirret suorastaan henkivät historiaa vuosisatojen takaa. Sen enempää taas paikan päälle mennessäni viikonpäivästä kuin kellonajastakaan tajuamatta huomasin, että kirkossahan oli alkamassa kohta jumalanpalvelus. Niinpä en pitkäksi aikaa jäänyt sinne turistina pyörimään. Jumalanpalvelus oli ilmeisesti myös jonkinlainen koulujen alkua juhlistava, koska paikallisia ala-astelaisia järjestäytyi jonoon kirkon ovelle. Siinä juuri lähtöä tehdessäni pihalla ollut pappi innostui kyselemään minne olen reissaamassa. Kerroin mistä tulossa ja minne menossa, ja hän totesi tämän olevan hieno harrastus. Ja onhan se oltava jos pappi niin sanoo! Historiallisten kellojen soidessa lähdin polkemaan kohti Jyväskylää.
Päätin pitää tänään vähän rauhallisempaa tahtia kuin eilen, koska tiesin ettei mitään suurempaa hosua perille pääsemisen takia ollut. Saisin kuitenkin iltaruuan samasta paikasta missä yövynkin, joten sitäkään varten ei tarvinnut erikseen miettiä suuntaa, paikkaa tai aikaa. Petäjäveden ja Jyväskylän välillä ei kummempia pysähdys- tai katselukohteita ollut, joten etenin kaikessa rauhassa orastavasta auringonpaisteesta ja MYÖTÄtuulesta nautiskellen. Jos ei tällä ajopätkällä paljon nähtävää ollut, niin ainakin sen varrella oli yksi positiivinen poikkeus moniin aiempiin nähden. Oon useammankin kerran valitellut monien kuolevien kyläkeskusten autioita rakennuksia ja liiketiloja, mutta Kuohussa, puolivälissä Petäjävettä ja Jyväskylää, tuli kohdalle varsin myönteinen kyltti rakennuksen ikkunassa.
Jyväskylään saapuminen meni taas sellaiseksi tyypilliseksi pyöräilijän sohlaamiseksi eli pari risteystä tuli ohiajetuksi ja karttaa tuli vilkuilluksi useampaan kertaan. Lopulta päädyin kuitenkin samaiselle rantaraitille, jota pitkin kaksi viikkoa sitten puikkelehdin pois kaupungista. Tätä reittiä nyt vastakkaiseen suuntaan hyödyntäen suuntasin kohti lounaspaikaksi valitsemaani Naissaaren kahvilaa. Samassa paikassahan menomatkalla nautiskelin mustikkakakkua ja nyt vuorossa oli heidän salaatti+keitto lounaaseen tutustuminen. Ja kyllä oli mainio! Ennakkoon vähän pohdiskelin, että onko liiankin köykänen lounas tuollanen, mutta tarjonnan kun näki, niin huoli karisi. Keitto sinänsä oli kevyehkö tomaatti-basilikasoppa, mutta salaattipöydän kotijuusto, broileri ja paahtopaisti kaikkien perus salaattitarpeiden rinnalla teki ateriasta maittavan täyttävän. Nappasin samassa paikassa oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja otin vielä jälkiruokateen kylkeen palan omenahyvettä, niin ei ollut tarvetta heti olla etsimässä taukopaikkaa lounaan jälkeen.
Lounaan jälkeen tapahtui se, mitä ei vielä kertaakaan tällä reissulla ollut tapahtunut. Kävin ABC:llä! Tosin ainoastaan pihalla ja vain tarkistamassa renkaiden paineet, joten ehkä tuollainen puolittainen pikavisiitti sallitaan. Tämän pienen huoltotauon jälkeen meno jatkui reipasta vauhtia vaikka miten yritinkin ottaa rauhallisesti. Mukavaan myötätuuleen vaan oli hankala alkaa varsinaisesti hidastelemaankaan etenemistä, joten annoin mennä kuten meni. Ja meni niin hyvin, että olin hetken päästä jo tutussa Laukaanhovin risteyksessä. Tällä kertaa kurvasin risteyksessä suoraan pyörätielle ja jatkoin etenemistä. En siis käynyt edes korjaamassa sitä menomatkan väärää oletustani samalla alueella toimivan huvipuiston osalta. Olkoot siellä. Kyllä se ilman miun vahtimistakin pyörii. Jatkoin siis vain suoraan Lievestuoreen keskustaan ja sen läpi eteenpäin. Sen verran maltoin himmata, että nappasin otoksen tuosta kuvankauniista keskustasta.
Koukkasin siis nyt paluumatkallakin samaa reittiä 9-tien pohjoispuolelta, mistä taannoin tulinkin. Pääsi vähän pois ison tien varrelta, ja mikä parasta, sain otettua paluumatkaltakin lehmäkuvan.
9-tielle palasin joitakin kilometrejä myöhemmin Niemisjärven liittymän kohdalla. Samaisen liittymän kupeessa oli myös selkeästi minua varten paikalle tullutta värikästä faniyleisöä, jota en menomatkalla huomannut. Mikäli olivat siinä silloinkin, niin sinnikkäästi ovat näemmä odottaneet paluutani.
Tässä vaiheessa olin kuin huomaamatta lähestynyt yllättävän nopeasti päivän päätepistettä. Tein vielä menomatkalta tutun koukkauksen Hankasalmen aseman kylän kautta ja kohta olinkin jo tämänpäiväisen majapaikkani, eli Revontulen, pihalla. Voisi sanoa, että majoituksen tason osalta palattiin taas arkeen. Huoneet ovat perushuoneita, joskin pitää sanoa, että kalusteina toimivat Iskun kalusteet ovat sentään vähän parempaa kuin mitä tällaisissa hieman motellin oloisissa paikoissa yleensä on. Kylppäristä tosin poksahti lamppu jo ennen kun ehdin edes suihkussa käydä, mutta muuten tämä nyt vaikuttaa ihan kelvolliselta.
Päivä siis sujui kaikesta rauhallisesti ottamisesta huolimatta ripeästi ja olin jo neljän jälkeen avain kourassa huoneeni oven takana. Nyt tätä kirjoittaessani olen jo ehtinyt käydä syömässäkin. Paikan ravintolassa oli lounaspöydässä (klo 19!) perunaa, riistakäristystä ja vadelmarahkaa, jotka kävin mättämässä mahalaukkuuni. Kaikesta tästä ripeydestä johtuen voinkin nyt tuupata tämänkertaisen päiväraportin ilmoille ehkäpä suorastaan historiallisen ajoissa!
Ai niin, loppuun on vielä pakko laittaa iltasoitoksi Samuli Putron tulevan levyn sinkkulohkaisu. Pakko siksi, koska jostain syystä tämä soi koko päivän päässä jo lähes kyllästymiseen asti ja en tiedä miksi. Ehkä aivot jo alitajuisesti odottavat kuukauden päästä olevaa Putron keikkaa Kerubissa.
Päivän kokonaiskilometrit 89.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti