Olin laittanut edellisenä iltana jo kamoja kasaan niin paljon kuin mahdollista ja menin aamiaiselle heti puoli kasilta kun se alkoi. Ennusteet lupailivat hyvinkin helteistä päivää, joten tavoitteena oli päästä liikkeelle mahdollisimman aikaisin ja yrittää hyödyntää aamun sekä aamupäivän "viileämmät" tunnit jouhevaan matkantekoon. Lisäksi aikaiseen liikkeelle lähtöön motivoi tieto edessä olevasta yli 100 kilsan päivämatkasta. Ehkä ne aamutunnit vähän viileämpiä olivat, mutta ilma oli edelleen niin painostavaa ja hiostavaa, että ennen kuin pääsin kaupungista ulos, niin olo oli kuin kehnossa höyrysaunassa. Ei varsinaisesti ollut kuuma, mutta hiki virtasi solkenaan. Siinä "saunomisen" lomassa ehdin vähän päästä jo rallitunnelmaankin, kun satuin ohittamaan jonkin tulevan varikkoalueen, jossa Neste Oil Rallin tiimit jo kasailivat rakennelmiaan ja virittelivät menopelejään. Näkymät antoivat suorastaan siivet!
Tähän väliin voin antaa omakohtaisen ohjeen nesteen nauttimisen osalta tällaisilla reissuilla. Aiempina päivinä olin ottanut huikan vartin välein, mutta tänään päädyin 10 minuutin juomaväleihin, mikä ei tuntunut lainkaan liialta. Pyörän mukana kulkee siis kaksi 0,7 litran juomapulloa, joissa on raikasta Hart-Sportia matkaa jouduttamassa. Päivän aikana huomasin, että nautitusta nesteestä suunnilleen kaikki puski ihon läpi ulos vaikka tauoilla join vielä mukana kulkevan juoman lisäksi vähän extraakin. Jos vähän koitan ynnäillä yhteen päivän aikana nautitun nesteen määrää, niin liikutaan varmaan hyvinkin kolmen litran paikkeilla. Plus toki vielä perille päästyäni ja iltaruokailun yhteydessä hörpitty vesi. Ryyppyreissu siis.
Mutta palataanpa päivään. Jos haluatte tietää yhden asian, joka pyöräreissuilla on sieltä ärsyttävimmästä päästä, niin voin paljastaa sen. Se on kaupungit. Etenkin niihin saapuminen ja niistä lähteminen. Kaupunkialueilla eteneminen on yleensäkin liikennevalojen sun muiden takia varsin hidasta ja lisäksi karttaa joutuu vilkuilemaan paikotellen vähän joka risteyksessä. Harhaan ajaminen on lähes vakiotapahtuma, koska valitsemasi pyörätie vie ihan eri suuntaan kuin mihin olit menossa, tai et puutteellisen viitoituksen takia karttaa katsomatta tiedä pitäisikö tuosta nyt kääntyä vai ei. Miulta meni varmaankin noin kolme varttia siitä kun lähdin hotellin pihasta siihen, kun olin jollain tapaa saanut itseni keskusta-alueen ulkopuolelle ja Muurameen johtavalle pyörätielle. Etenkin tuollaisessa trooppisessa ilmanalassa oli aika turhauttavaa pyöriä risteyksissä ja kääntyillä takaisin. Mutta ulos selvittiin ja lähdettiin tahkomaan kilometrejä.
Juoma maistui ja matka taittui. Olin lähtenyt liikkeelle vähän jälkeen kahdeksan ja kymmeneltä olin jo ohittanut Muuramen. Siihen asti olin myös saanut nauttia pyöräteiden ja pikkuteiden rauhasta, mutta Muuramen jälkeen olin pakotettu siirtymään 9-tien varrelle ajelemaan. Onneksi liikenne ei vielä noin aamupäivästä ollut kaikkein vilkkainta ja tiekin aaltoili suhtkohta inhimillisesti. Päivän aikana opin myös sen, että vaikka isommilla teillä ei ole niin paljon jyrkkiä mäkiä kuin pikkuteillä, niin loputtoman pitkiä loivia mäkiä kyllä riittää. Toki ne laskutkin ovat sitten vastapainoksi pitkiä ja loivia.
Kartanluvun aiheuttamat pysähdykset pois laskettuna pidin ensimmäisen varsinaisen tauon Korpilahden Nesteellä. Tuossa vaiheessa matkaa oli taitettu reilu pari tuntia ja kolmisenkymmentä kilometriä. Huoltamon asiakaskunnasta oli helppo päätellä, että viikonlopun jälkeen oli arki koittanut. Sen verran runsaslukuisesti oli raksamiestä ja muuta duunarin oloista kaveria vähän joka pöydässä. Joku matkaileva pariskunta oli sentään terassille eksynyt, joten täysin outolintu en paikassa ollut. Raksamies tai turisti, tauko on joka tapauksessa aina virkistävä.
(Tässä välissä jouduin kirjoittamisen lomassa tekemään työasioita, joten ajatus katkesi. Pahoittelen mikäli jotain jäi sanomatta tai mikäli teksti ei jatku loogisesti.)
Missä siis mentiin... Korpilahti, Korpilahti. Edellä mainitun tauon pidin siis jo hieman ennen kylän keskustaa ja tauon jälkeen kurvailin sen verran pois isolta tieltä, että pääsin pyörähtämään kylän kautta. Näkymät siellä yllättivät positiivisesti. Viihtyisiä puistoalueita istutuksineen ja leikkipaikkoineen, ja myöskin houkuttelevan oloinen satamaravintola. Jos vähän paremmin olisin perehtynyt paikan palveluihin etukäteen, niin olisin ehkä pitänyt taukoni Nesteen terassin sijaan vasta täällä. Mutta joskus sitä tekee virhearviointeja, jopa minä.
Korpilahden jälkeen seuraava määränpää oli Jämsä. Siihen välille ei osunut oikeastaan mitään. Paitsi hiljalleen voimistuva vastatuuli, josta sain enemmän tai vähemmän nauttia koko päivän ajan. Ajoittain tuuli oli hyvinkin puuskaista ja se aiheutti välillä jänniä tilanteita alamäessä rekkojen ohittaessa. Pientä joka suuntaan heiluttavaa turbulenssia oli havaittavissa. Varsinaisten taukopaikkojen puuttuessa oli hyvä pysähdellä edes kunnolliselle levähdyspaikalle, joka Jämsää lähestyttäessä sattui kohdalle. Iso opastaulu kertoili karttojen ja perusinfon lisäksi myös siitä, että ensi kesänä Jämsän pusikoissa rapisee. Samaisella levähdyspaikalla iski myös äkkiarvaamatta paparazzi!
Jämsän kohdalla oltiin melko tarkasti päiväetapin puolivälissä, joten oli luontevaa pitää lounastauko. Paikaksi valkkasin saamani vihjeen perusteella Hotelli Jämsän yhdeydessä toimivan Sirkan Kahvilan. Lounaslista tarjosi moninaisia vaihtoehtoja, joista ravinnoksi valikoitui nakkikastike muusilla. Ja ai että miten oli hyvää! Siihen vielä salaattia kylkeen ja ananaskiisseliä jälkkäriksi, niin kyllä kelpasi nautiskella ja sen jälkeen jatkaa matkaa.
Koska tuuli puuskaili vähän väliä ja liikennettäkin 9-tiellä alkoi olla melkolailla, niin koitin etsiä paikoitellen pieniä kiertolenkkejä, jossa saisi ajella vähän paremmassa rauhassa. Kovin monia mahdollisuuksia siihen ei tarjoutunut, mutta vähän ennen Länkipohjaa pääsin poikkeamaan sivutielle, joka kiersi paikallisen Valkeejärven. Tien pinta ei ollut paras mahdollinen, mutta päällystetty joka tapauksessa ja liikennettä ei ollut sen parin kolmen kilsan matkalla paria autoa enempää. Vauhdikkaampi kanssakulkija, jonka tuolla reitillä kohtasin, meni onneksi täysin omia polkujaan eikä häirinnyt miun ajelua.
Tämän pienen sivutie-ekskursion jälkeen aloinkin olla jo aika lähellä seuraavaa taukopaikkaani eli Länkipohjan Nestettä. Tästä päivästä tuli näköjään Nesteen kannatusta, mutta ehkä se on vähemmän paha asia kuin ABC-asemilla pysähtely. Koukkasin Nesteelle Länkipohjan kirkonkylän kautta, koska silläkin säästyin taas parilta kilsalta ison tien varrella. Pieni kylähän se tuo Länkipohja on, mutta oli siellä sentään joku kivi nostettu jalustalle. En pysähtynyt katselemaan mitä se edusti, mutta ylväs oli. Samassa risteyksessä oli myös vähemmän ylvästä kirkonkylän rakennuskantaa. Yhdistävä tekijä tällaisissa hiljaisissa kylissä ja niiden tyhjissä rakennuksissa on se, että lähes järjestään jokaisessa niistä järjestetään kirpputoreja. Käytetyissä mutta nyttemmin käyttämättömissä tiloissa myydään siis käytettyjä mutta omistajalleen nyttemmin käyttämättömäksi jäänyttä tavaraa.
Kirkonkylän kierroksen jälkeen kuvittelin kurvaavani kätevästi Nesteelle, mutta jouduin harhautetuksi. Kylältä tuleva tie sivuutti paikan ja ajauduin tyylikkäästi taukopaikkani ohi takaisin 9-tien varteen. Onneksi siitä ei tarvinnut palata kuin muutama sata metriä takaisin päin, niin pääsin sinne mihin olin pyrkinytkin. Siinä reissumiestä ja munkkia mutustellessani katselin karttaa ja totesin, että jäljellä olisi enää reilu 20 km. Määrä tuntui ihanan inhimilliseltä. Etenkin kun mittarissa oli tässä vaiheessa jo vähemmän inhimilliset 97 km. Eväät syötyäni lähdin sinnikkäästi kuromaan viimeistä etappia kasaan. Tie oli onneksi varsin joutuisa, mutta siitäkin huolimatta loppukilometrit tuntuivat vähenevän tuskastuttavan hitaasti. Lopulta sivistyksen merkkejä alkoi näkyä yhä enemmän ja löysin jopa Oriveden keskustaan johtavan pyörätien. Olo oli Hotelli Oriveden pihalle kurvatessani hyvin hyvin helpottunut. Helpottuneisuutta lisäsi vielä jo ennakkoon tieto siitä, että seuraavan päivän etappi olisi vain n. 40 km. Taivaallista!
Suihkun ja venyttelyn jälkeen kävin nauttimassa hotellin ravintolassa reissun tähän mennessä parhaan kana-annoksen, jonka jälkeen kelpasi kellahtaa tämän kertaisen etätoimistoni sängylle.
Päivän kokonaiskilometrit olivat lopulta 122.
Ja loppuun vielä vanha, mutta aina ajankohtainen muistutus matkan varrelta.
PS. Pahoitteluni mikäli päivän tapahtumat etenivät loppua kohden hieman "kiihtyvällä" tahdilla, mutta kun tämä huone pitää luovuttaa vartin päästä. Kamat kasaan siis!
