Mistähän alottaisi.. Reissu kokonaisuudessaan oli onnistunut. Onnistuin täyttämään sen alkuperäisen tavoitteeni eli pyörällä kotipihasta liikkeelle ja pyörällä kotipihaan takaisin. Käytännössähän näin tapahtui viime kesän reissullakin, mutta silloin sekä lähtö että paluu pyörällä tapahtui vain kodin ja juna-aseman väliä. Nyt sen sijaan lähdettiin ihan kunnolla matkaan omalta pihalta. Ja vaikka puolimatkassa reissua meninkin yhden välin junalla, niin ainakaan henkilökohtaisesti en laske sitä millään tavalla tappioksi tai huijaamiseksi. Itselleni kun ei tällaisilla reissuilla ole niinkään oleellista tehdä siitä armotonta suorittamista, vaan miellyttävää ja nautittavaa matkantekoa. Ja vaikka junamatkan kilometritkin laskettaisiin mukaan, niin etenin kuitenkin reissun kokonaismatkasta n. 90 % pyörän selässä. Ihan riittävästi, jotta voi sanoa olleensa nimen omaan pyöräreissulla.
Tuossa alla on lopullinen reittikartta, joka löytyy myös Google Mapsista.
Mitä sitten jäi positiivisimpana mieleen. Tulin käyneeksi ja nähneeksi taas monia uusia, kiinnostavia ja hauskoja paikkoja. Mieleen jäivät etenkin Väätäiskylän Itepalvelu-kioski ja Teiskon Maitolaiturimuseo. Kumpikin esimerkkejä aivan teiden varsilla olevista pienistä persoonallisista kohteista, joista kuitenkin autolla ajaa valitettavan helposti ohi. Pieni ja persoonallinen sopii kuvaamaan myös monia reissun majapaikkoja. Maatilamatkailu Kumpunen, Majatalo Kotipuro ja Valkeisen loma ovat kaikki majoitusyrityksiä, jotka jäävät positiivisesti kävijän mieleen. Lisäksi näihin kaikkiin paikkoihin sopii myös sana henkilökohtainen. Saamasi palvelu tuntuu oikeasti siltä, että se tehdään juuri sinua itseäsi varten ja koet suorastaan pakottavaa tarvetta suositella paikkoja myös muille. Eikä koskaan ole myöskään huono asia isojen yritysketjujen sijaan tukea pieniä paikallisia yrityksiä. Jatkossa voisin myös harkita näiden Warm Showers -majoittajien hyödyntämistä. Vaikka toisaalta pienten majoitusyritysten käyttäminen antaa myös mukavasti lisää ammatillista näkemystä ja kokemusta.
Tuo sama asia koskee myös ruokapuolta. Pysähdykset pikkukylien muutaman asiakaspaikan kokoisissa kahviloissa ovat äärimmäisen antoisia. Jokainen paikka on erilainen, teetä tai kahvia ryystäessäsi olet samalla kuin osa kylän elämää, ja ympäriltä puutuu kaikki turha kiire ja hälinä. Ja mikäänhän ei isommissakaan keskuksissa estä valitsemasta taukopaikaksi suuren liikenneaseman sijaan vaikka sitä tien toisella puolella sijaitsevan leipomon kahviota. Jos taas selityksenä aina samojen taukopaikkojen käytölle on se, että ne löytää niin helposti ja ovat tien varrella, niin tähänkin on olemassa apuja ainakin parin nettisivun muodossa. Kuluttaja-lehti on kerännyt oman listan, jossa on vaihtoehtoja näille erään kauppaketjun keltaisille keitaille: Taukokeitaat kartalla. Samoin Taukopaikat.com-sivulta löytyy vaihtoehtoja, joista valita pysähdyspaikkansa. Ja mitäpä olisi vaihtoehtopaikkojen löytäminen ilman, että tieto niistä leviää myös sosiaalisen median kautta. Facebookin Vaihtoehto ABC:lle -ryhmässä ihmiset voivat kertoa omia taukopaikkasuosikkejaan. Lyhyesti sanottuna: vaihtoehtoja siis on ja pienellä viitseliäisyydellä niistä pienimmätkin saa myös sovitettua oman matkareittin varrelle.
Entä mitä negatiivista jäi mieleen. Tämän vois oikeestaan myös kääntää muotoon "mitä teen seuraavalla kerralla toisin". Nyt kaksi pitempää reissua tehneenä voin sanoa, että oon aika hyvin jo oppinut miltä Suomen metsät näyttää teiden varsilla. Etenkin miltä ne näyttää useiden kymmenien kilometrien mittaisilla päivämatkoilla ilman sen kummempia pysähdys- tai käyntikohteita. Tämä on ehkä se asia, johon jatkossa haen eniten muutosta. Toisin sanoen reitti pitää miettiä niin, ettei päivän ajomatkoista suurin osa ole pelkkää metsän keskellä menoa. Tai jos näin on, niin siinä tapauksessa sellaiset päivät pidetään kilometrimäärältään lyhyempinä. Tiedän kyllä, että Suomessa on metsää aivan tolkuttomia määriä joka puolella, mutta toisaalla niitä metsiä täplittää kylät ja kaupungit hieman tiheämmin kuin toisaalla. Jos 80 kilometrin päivämatkasta ollaan poissa metsäpätkiltä vain lähtöpaikan, lounaspaikan ja seuraavan illan majapaikan verran, niin homman mielekkyys joutuu turhaan koetukselle. Pelkän metsien "pakoilun" lisäksi reitti pitää siis katsoa niin, että kiinnostavia käyntikohteita löytyy matkan varrelta muutenkin kuin vain ruokapaikan verran. Käytännössä tämän toteuttaminen tarkoittaa sitä, että tulevat reissut ovat mallia "julkisilla paikkaan A - pyörällä paikkaan B - julkisilla kotiin" tai tuon mallin varioimista eri tavoin.
Mitäpä vielä.. Muut opit ja korjattavat asiat on lähinnä kosmeettisia. Jossain vaiheessa reissua tuli mieleen, että olisi hyvä jos pyörässä lepattaisi vaikka pieni Suomen lippu. Vaikka muutama ihminen tulikin spontaanisti juttelemaan ja kyselemään, mistä olen tulossa ja minne menossa, niin näitä kyselijöitä olisi varmasti enemmänkin, jos ihmiset heti näkisivät miun todennäköisesti olevan suomalainen. Uskoisin, että moni olettaa pyörämatkailijan nähdessään tämän tulevan jostain vinokielisestä maasta, ja siitä syystä ei ehkä uskalleta tulla juttelemaan. Koitetaan siis jatkossa madaltaa tätä kynnystä. Lisäksi ainakin tällaisen reissaajan, joka kirjailee menon etenemistä ylös netin ihmeelliseen maailmaan, kannattaisi kanniskella mukanaan jonkinlaisia käyntikortteja tai vastaavia, joita jaella asiasta kiinnostuneille vastaantulijoille. Tähän asiaan olenkin jo askarrellut apuja, joten siltä osin ollaan valmiimpia tuleviin reissuihin ja pyöräilyilon entistä parempaan jakamiseen.
Miulta kyseltiin jo heti ennen kun olin edes ehtinyt reissuun lähteä, että mitä tänne blogiinkin listaamistani varusteista ja tavaroista voisin jättää pois kyydistä ilman, että reissu menisi piloille. Käydäänpä siis lopuksi vähän läpi, mikä ehkä oli turhaan mukana:
- Teknistä kerrastoa en tarvinnut kertaakaan. Pitkille kalsongeille olisi voinut tulla tarvetta siinä vaiheessa, jos edessä olisi ollut varmuudella aamusta asti sateessa edettävä matkapäivä. Tällöin ne olis hyvät sadehousujen alla. Mutta nyt niitä ei tarvittu.
- Ne kolmannet kengät, joita päiviteltiin jo ennen reissua, osoittaituivat turhaksi mukana. Ei tullut käytettyä. Ei myöskään lippistä.
- Normi t-paidat, boxerit ja sukatkin käytännössä voisi jättää kyydistä pois, jos reissu on sellainen, että yhdessä ja samassa paikassa ei viivytä päivää tai kahta pitempään. Teknisiä paitoja ja muita on kuitenki useammat mukana, joten niillä pärjäisi vapaa-ajankin.
- Taskulamppua en tarvinnut.
- Ensiapupakkaus, pumppu, paikkasarja ja työkalut olivat myös sellaisia, joille ei käyttöä (onneksi) ollut. Mutta niitä ei kyllä jatkossakaan pois jätetä.
Niin ja retkipyyhettäkään en tarvinnut, mutta koska pyyhe pitää aina olla mukana, niin tätä on oikeastaan turha edes mainita.
Että sellanen savotta se. Fiilis oli reissuun lähdettäessä hyvä, pysyi hyvänä sen ajan, oli hyvä kun pääsin kotiin ja jatkuu hyvänä edelleen. Ja uskon hyvää fiilistä riittävän niin pitkään, että kun seuraava kesä koittaa, niin löydän itseni taas jostain päin Suomea kummastelemasta, että miten se pyörämatkailu voikaan olla niin hienoa!
Sitä odotellessa Fillarnisti jatkaa eloaan niin syksyn, talven kuin muidenkin tulevien vuodenaikojen mukana. Seurailkaa siis blogia ja tykkäilkää Facebookissa, koska Fillarnisti on nyt myös siellä!
Pyöräilyiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti