Jaaha, mitäs tästä päivästä nyt sanoskelis. Vaikka Possujuhlien musisointia tais kuulua jonnekin puolilleöin asti, niin sain kuitenkin ihan mukavan riittävästi nukuttua. Harmi etten tullut katselleeksi kellosta minkä verran noihin teltta-aamun askarisiin aikaa noon yleensä tuhraantuu, mutta kyllä siinä ainakin enemmän tekemistä on kuin mistä tahansa "valmiista" majoituksesta lähdettäessä. Puolipilvisessä säässä oli sentään mukava laitella kamoja kasaan.
Vaikka ensin näytti lupaavalta olosuhteiden osalta, niin täytyy myöntää, että hiukan enemmän oli vastaisia virtauksia tänään verattuna eiliseen. Ja kyllähän toi reittivalintakin oli taas, näin reissun aiempaa kulkua mukaillen, melko älytön. Suurimman osan matkasta menin 13-tien vartta. Siinä ei käytännössä ole monin paikoin piennarta lainkaan, joten taiteilepa siinä sitten huolettomasti eteenpäin. Onneksi sentään oli lauantai ja ehkä normaalia vähemmän liikennettä. Ja onneksi välillä pääsi tekemään muutamia poistumia pienemmille teille.
Vaikka matka sujuikin siinä muuta liikennettä löhes hipoen, niin nyt tässä kuitenkin ollaan onnellisesti perillä Suomen tulevassa biotuotepääkaupungissa eli Äänekoskella. Tännehän on kaiketi tulossa joku miljardilaitos, joka tekee puusta lähes mitä tahansa. Olen ehkä sopivasti tuulen yläpuolella, sillä jo olemassa olevienkaan tehtaiden raikkaat tuulahdukset ei oo vielä osunu nenään.
Niin ja tosiaan. Hotellissa olen olen taas jälleen kerran. Tällä kertaa syy ei löydy esim. akkujen latailusta vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen päättänyt huomenna suunnata kotiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan miun piti jatka tästä vielä Konneveden kautta Rautalammille ja sieltä vielä Suonenjoen kautta Kuopioon. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että koitetaan päättää tämä reissu väkinäisen metsäntuijottelun sijaan vähän leppoisammin. Huomenna olisi siis tarkoitus päästä ajoissa liikkeelle, polkea Laukaan kautta Jyväskylään ja ehtiä sieltä iltapäivällä Joensuuhun lähtevään bussiin. Tein tämän ratkaisun sitäkin ajatellen, että sunnuntaipäivänä pyörän saaminen bussin kyytiin on ehkä hiukan helpompi homma kuin arkena. Nääs kun rahtia ei sillon hirveemmin ole.
Eli kyllä, reissu alkaa olla loppumaisillaan. Mutta sanotaanko vaikka niin, että onhan tätä nyt jo tässä olosuhteet huomioon ottaen ollutkin jo ihan riittävästi. Edelleenkään en kadu, eikä miulla toisaalta ole tässä edes itselleni mitään tarvetta todistella kykeneväisyyttäni tekemään pitkiä pyöräreissuja, joten voin hyvillä mielin pistää homman pakettiin siinä vaiheessa kun siltä tuntuu. Mutta vielähän se ei ole paketissa eli odotellaan tarjoaako huominen vielä jotain omaa erikoisuuttaan tälle turneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti