Tour de PoKeSa: 3. päivä - Aivopieruja ja akkuvajetta

Puuuh. Mistähän tän päivän alottais. Oikeestaan voisin alottaa eilisen asioilla ja oikeestaan myös tän päivän ajatuksista kertoo enemmän vaikkapa huomenna, koska nyt alkaa olla aika väsy jo päällä. Mutta eilisestä.

Tarkkasilmäiset katsojat varmaan huomas eilen, että miulla on käytössä tuollanen aurinkokennolaturi lähinnä kännykän "ensiapupakkauksena". Ihan sitä silmällä pitäen, että jos sattuu vaikka useemmankin päivän reissaamaan poissa verkkovirran välittömästä läheisyydestä, niin ei heti tule hätä vaikka ei oliskaan kasapäin virtapankkeja mukana. Tai näin siis aattelin, että siihen tosta ois apua. Totuus alkaa nyt kuitenkin valjeta tuonkin aparaatin osalta.

Ensinnäkin latasin sen verrkovirralla täyteen ennen reissuani ja masiina roikkui koko maanantaipäivänkin pyörän tarakalla satunnaisessa auringonpaisteessa. Päästyäni maanantaina Vihantiin latasin sillä kännykän akun, joka oli noin puolillaan, ja se lataaminen veti tuosta "pelastajasta" käytännössä kaiken virran. Noh, eilen se sitten oli taas puolipilviessä säässä tarakalla mutta ei siinä tietenkään paljon virtaa itseensä ottanut. Sen verran siitä kuitenkin oli illalla apua, että sain ladattua sillä taas puolillaan olleen kännykän täyteen kun pidin kännykän kytkettynä tuon härpäkkeen virtapankkiin samalla kun ilta-aurinko paisteli sen kennoihin. Tyhjäksihän se virtalähde siinä tietysti sitten meni. Tänään mokoma sai olla tarakalla enemmän tai vähemmän suorassa auringonpaisteessa seitsemän tuntia ja merkkivaloista päätellen myös latautui, mutta vain sen verran, että nyt illalla tämän yön majapaikkaan päästessäni varaustaso vilkutti edelleen valoa kohdassa "LOW". Että en tiedä mihin Saharan olosuhteisiin tuo laite on suunniteltu, mutta ei siitä aurinkoisena kesäpäivänä ainakaan Suomessa paljon ilo ole.

Sitten takaisin varsinaisesti tähän päivään. Tosin tänään on pyörinyt niin paljon asioita mielessä tähän reissuun liittyen, että jätän niiden tarkemman läpikäynnin vaikka huomiselle. Koska nyt ei vaan jaksa. Osasyitä tähän on monia. Muun muassa se, että viime yö oli Ylivieskassa ainakin siellä Törmäjärven alueella todella kylmä ja kostea (sumua siis, ei sadetta) ja tämä teki nukkumisesta erittäin katkonaista. Aamulla samaiselle paikalle marjareissulle tullut pariskunta sanoi, että lämpötila oli yöllä mennyt +4 asteen paikkeille. Sen lisäksi olen oikeastaan koko tämän päivän matkan aikana miettinyt, että miten olen onnistunut sekä reissun suunnittelussa että osittain myös toteutuksessa sähläämään niin paljon ihan jo omien pyörämatkailuperiaatteidenikin vastaisesti, että voisi kuvitella tässä oltavan eka kertaa tekemässä tällaista reissua. Jotain todella pahoja aivopieruja on päässyt ennen kun reissuun lähdin. Kirjottelen noista suunnittelulapsuksista tähän tekstiin lisää vaikka myöhemmin, koska kuten sanottua, nyt ei vaan jaksa. Mutta sanotaan toteutuspuolesta vaikka sen verran, että nämä kaksi ensimmäistä leireily-yötä ovat jotenkin sotkeneet niin paljon miun aiempia reissurutiineja, että olen mm. unohtanut lihashuollon täysin. Se varmasti oli yksi siihen, että tänään alkoi jo olla vähän takkuista menoa. Pieni vastatuuli tietysti toi siihen oman lisänsä. Niin ja opin Törmäjärvellä myös sen, että teltan laittaminen hiekkaiselle maalle ei ole kaikkein fiksuin veto. Sitä hiekkaa kun on sitten ihan joka paikassa vaikka miten varovasti koittaisit tulla ja mennä

Mutta niin. Väsymystä ja pientä itsetutkiskelua on havaittu tänään. Tästä syystä tarkastelin vähän tulevien päivien ohjelmaa ja päädyin siihen, että otan nyt parin yön hengähdystauon leireilystä ja olen sekä tämän että seuraavan yön hotellissa. Tänään täällä Kaustisilla ja huomenna Alajärvellä. Annetaan siis mielen ja kropan ottaa pari päivää vähän tavanomaisemmin ja palataan telttailuun Karstulan paikkeilla.

Tässä vielä päivä tiivistetysti. Paljon ei tapahtunut tahi näkynyt.

 

Posted with Blogsy