Koska taisin eilen lupailla, että kerron tänään vähän tarkemmin niistä reissusuunnittelussa sattuineista lapsuksista, niin alotetaanpa niillä. Nämä ei nyt välttämättä tule mitenkään loogisessa järjestyksessä, mutta ehkä asia tulee silti selväksi.
Kahden ekan pitemmän pyöräreissuni jälkeen tein itselleni lupauksen, että sen tyylisiä reissuja en enää tekisi. Kaksi merkittävintä vikaa niissä oli ajoittaiset liian pitkät päivittäiset ajomatkat ja monina päivinä myös se, että matkan varrella ei paljon ollut nähtävää, vaan tietä vain tahkottiin metsän keskellä eteenpäin seuraavaan majapaikkaan. Kaksi vuotta sitten teinkin sitten reissun, jossa päivämatkat pysyivät 60-70 kilometrin välillä ja päiväetapeille riitti mukavasti nähtävää ja käyntikohteita. Näiden asioiden osalta tämä nyt käynnissä oleva reissu on ollut kuin paluu tuonne ensimmäisten aikoihin. Miksi sitten päädyin suunnittelemaan tällaisen reitin? Hyvä kysymys, johon varmaa vastausta on ehkä vaikea antaa. Luultavasti syynä saattoi olla se, että oli halu ylipäätään lähteä jonnekin ajamaan ja kun kesä uhkasi jo pahasti kallistua loppupuolelleen, niin asian kanssa alkoi olla kiire. Sen takia tuli ehkä turhan hätäisesti ja vähän ex tempore -meinigillä päätettyä reitti mm. se perusteella että "tuolla en oo vielä käynyt". Se, että siinä samalla unohdin omat kriteerini päivämatkojen ja muun suhteen on tietenkin ihan vaan omaa tyhmyyttäni. Edes se ei juolahtanut päivämatkoja miettiessä mieleen, että teltassa majoittumisen vaatimat hommat vie enemmän aikaa sekä illalla että seuraavana aamuna kuin mitä ns. valmiiden majoitusten kohdalla käy. Siinä nyt ehkä tuon suunnittelun osalta se mikä on tässä alkanut turhauttaa.
Reissun toteutuksen osalta tulikin jo eilen mainittua tuttujen rutiinien sekoittuminen ja sen kautta lihashuollon unohtaminen, joka vielä korostuu tietysti sen takia, että päivämatkat ovat olleet itselleni vähän turhan pitkiä. Listaa voisi jatkaa myös sillä, että välillä matkavauhtini oli kahden ekan päivän aikana liian kova. Etenkin kun kesän aikana ei ole tullut juurikaan pitkiä lenkkejä ajettua. Siitä sitten kylmiltään reissun ekana päivänä 95 km, niin eihän se ihan paras mahdollinen ratkaisu ollut. Nyt just tähän hätään en muista oliko vielä jotain muitakin sählättyjä asioita. Ehkä oli, ehkä ei.
Nyt varmaan moni saattaisi kysyä, että kaduttaako kun lähdin tälle reissulle. Pakko sanoa, että ei kaduta. Tämä on tähän asti ollut äärimmäisen hyvä muistutus hyvän suunnittelun tärkeydestä ja toivottavasti tulen ensi vuonna muistamaan kaikki tämän reissun mieleen palauttamat asiat. Ja tämä on ollut myös opettavaista ihan käytännön tasollakin. Ennen tätä reissua en ollut pahemmin telttaillut muuta kuin kavereiden mökkipihoilla ja ruuanlaittokin tällaisissa olosuhteissa ja tilanteissa oli melko uusi juttu. Nyt tiedän selviytyväni hyvin vaikka joutuisinkin keskelle ei mitään leiriytyniskamojeni kanssa. Tosin miulle on myös tässä jo kahden hyvin eri tyyppisen telttailupaikan ja -yön aikana käynyt selväksi se, että ihan täysin metsäolosuhteissa leiriytyjää minusta tuskin tulee, mutta leirintäalueilla majoittuminen tällaisilla reissuilla käy miulle vallan mainiosti.
Tämän päivän kirjoituksesta tuli nyt aika yleispainotteista reissuanalyysiä, mutta jotta se ei olisi aivan täysin sitä, niin kerrotaan jotain tästäkin päivästä. Ainakin voi mainita hauskan kohtaamisen, joka sattui aika pian Kaustisilta lähdettyäni. Huomasin yhtäkkiä edessäpäin paähtyneenä pakettiauton, joka arvatenkin oli hetkeä aiemmin ohittanut minut, ja auton kuljettaja viittilöi ikkunasta minua pysähtymään. Olen aiemmilla reissuilla tottunut, että "kollegat" tai muut aiheesta kiinnostuneet tulevat jututtamaan jossain tauolla, mutta tämä oli eka kerta kun joku autoilija oikein varta vasten haluaa jutustella. Pysähdyin siis auton viereen ja siinä tuli tovin verran rupateltua pyörämatkailusta, reissuvalinnoista, näkemisen arvoisista paikoista ja muusta aiheeseen liittyvästä. Kahvikutsuakin esitettiin, mutta siitä jouduin kieltäytymään, koska en arvannut ottaa päivän matkaan suunnittelemattomia hidastuksia, kun en ihan tiennyt millainen menohalu tänään olisi. Joka tapauksessa oli erittäin mukava vaihtaa ajatuksia. Ja mikäli kyseinen henkilö nyt tätä lukee, niin voin viitata paikallisista nähtävyyksistä käytyyn keskusteluun toteamalla, että siinä jossain Räyringin ja Patanan välillä tuli rullasuksilla vastaan mielestäni eräs herra Kuisma Taipale :D
Tämänkin päivät matka sujui enimmäkseen metsäisissä maisemissa, joskin korkeuseroja oli sen verran että välillä pääsi nautiskelemaan mukavista pitkistä laskuvoittoisista alueista. Kunhan siis ensin oli hiukan noussut mäkiä. Näistä vaihtelevista pinnanmuodoista lienee ainakin osittain kiittäminen tuohon lähistölle joitakin kymmeniämiljoonia vuosia sitten tipahtanutta meteoriittia. Tämän vaikutukset huomasi etenkin Vimpelistä etelään kohti Alajärveä lähtiessä. Mäen päälle kipuamista oli melkoisesti, mutta sen jälkeen saikin ajella mukavaa myötälettä melko joutuisasti kohti Alajärveä.
Alajärvelle sijoittui myös tälle päivälle ajattelemani mielenkiintoisin käyntikohde, Tulivuorikeskus. Ihan en ole varma mitä paikalta odotin, mutta ainakin jotain hiukan vähemmän kulahtaneen ja, miten sen nyt kauniisti sanois, ei ihan niin kuolemaisillaan olevan paikan oloista kohdetta. Paikka siis esittelee Maapallon geologiaa, tulivuoria, maanjäristyksiä ja sen sellaista. Ja kyllähän se sitä esitteli, mutta jotenkin paikasta jäi tosi halvan oloinen vaikutelma. Vähän kuin sille ei olisi avaamisensa jälkeen kahteenkymmeneen vuoteen tehty juurikaan mitään. Alunperin oli aikomus, että pitäisin paikan kahvilassa mukavan tauon, mutta se henki niin vahvasti jonkilaista kaurismäkeläisyyttä (tosin sillä erolla, että paikalla ei ollut edes sitä yhtä mykkää tuijottajaa), että päätin vain nopeasti katsella näyttelyn ja jatkaa matkaa. Olin siis paikan ainut, ja ilmeisesti tälle päivälle myös ensimmäinen asiakas, sillä paikan työntekijä tuli ihan varta vasten minua varten laittamaan valot päälle näyttelykierroksen tiloihin. Vähän surullisen oloinen paikka.
Mutta jotain hyvääkin Alajärvellä. Nimittäin tämän yön hotelli (Alvariini) on todella fiksun ja siistin oloinen paikka. Vaikuttaa myös melko uudelta tai sitten on vasta vähän aikaa sitten rempattu aivan kaikki. Tyylikkäät huoneet, hyvää ruokaa ravintolassa ja saunakin lämmitettiin ihan vain minua varten, ja vieläpä vastaanottoneidin omasta aloitteesta. Täydet pisteet paikalle! Tai otetaan nyt sen verran vielä vähän takaisin, että katsotaan huominen aamiainen ja annetaan sitten vasta lopullinen tuomio. Sitä odottelemaan siis!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti