No niin, tästä se lähtee ihan varsinaisesti.
Aamu valkeni Oulussa sateisena mutta poutaantui onneksi jo aamiaisen aikana. Niinpä kamat kasaan ja baanalle. Luottaen vakaasti siihen, että sää pysyy hyvänä koko päivän. Tässä välissä voin jo paljastaa, että kyllä pysyi.
Tarkoitus oli polkea suunnilleen suorinta reittiä Kempeleen ja Limingan kautta kohti etelää, mutta jotenkin harhauduin viime reissulta tuttua pyörätietä pitkin Oulunsaloon. Sinänsä tästä nyt ei isoa mutkaa tullut ja pienen koukkailun jälkeen löysin itseni sieltä mistä pitikin. Limingan kohdallakin piti tehdä vähän lisälenkkiä, koska edelliseltä reissulta tuttu ravintola Hannu Krankka oli jostain syystä kiinni ja lounasta oli lähdettävä etsimään Liminganportilta.
Lounaan jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Vihantia ja tässä kohtaa alkoi tuntua siltä, että minua on petetty. Kuvittelin kulkevani kahden vuoden takaisen reissuni tavoin laajoilla peltolakeuksilla, mutta mitä vielä. Käytännössä koko matka Limingasta Vihantiin oli metsää. Onneksi matkan varrelle osui kaksi mukavaa taukopaikkaa reissua rytmittämään. Tästäkin huolimatta matkan loppuosuudella alkoi meno hiukan jo puuduttamaan. Toisaalta se ei ole yllätys sillä kaikkien mutkittelujen jälkeen päivän etapin pituudeksi tuli lopulta 95 km. Matkamittarikin tilttasi hetkeksi rielun 60 kilsan kohdalla. Nähtävästi sekään ei äkkiseltään ollut moisiin matkoihin tottunut. Ja enhän miekään oo herran jestas tollasta pätkää ajanu kahteen vuoteen!
Pitkän taivalluksen päätteeksi saavuin lopulta Lampinsaaren Campingiin, jossa ekan telttayöni vietän. 8 euron telttamaksulla pääsi myös suihkuun ja saunaan, joten mikäpä tässä ollessa. Pussipastatkin on jo keitelty ja syöty. Ja itse asiassa ilta alkaa tässä kohtaa jo pimenemään, ja enne kaikkea viilenemään sen verran, että heitänpä tämän sepustuken ilmoille ja kömmin makuupussiin kuuntelemaan itikoiden konserttia. Palataan huomenna!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti