Joensuun liikennekulttuuri - Osa 2

Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten julkaisin Joensuun liikennekulttuuri pyöräilijän silmin -videon, joka herätti yllättävänkin paljon keskustelua ja sai näkyvyyttä aina YLE Pohjois-Karjalaa myöten. Etenkin videota koskeneen blogipostauksen kommenttikentässä kävi parin päivän ajan melkoinen kuhina.

Niinpä aattelinkin tämän lähestyvän "kaksivuotispäivän" kunniaksi koostaa kameralle tarttuneista otoksista videolle jatko-osan, mutta tällä kertaa hieman eri näkökulmasta.
Tässäpä siis teille Joensuun liikennekulttuuri - Osa 2!



YLE:n tekemät ensimmäistä videota koskevat jutut löydät alla olevista linkeistä:

Pyöräilijä kuvasi työmatkansa - "Lähes päivittäin löytäisi itsensä jonkun auton alta"
Ovatko pyöräilijät vai autoilijat pahiksia? - Pyöräilijän video sytytti keskustelun

Ja ensimmäistä videota koskevat blogipostaukset kommentteineen puolestaan löytyvät tästä:

Joensuun liikennekulttuuria
Liikennekulttuurinen kommenttipostaus

Tour de PoKeSa: Mihin kaikki rahat meni?

Tässäpä listausta reissun kuluista. Joku satunnainen välipala saattaa puuttua, jos en ole muistanut kuittia ottaa mukaan enkä äkkiseltään ulkomuistista summaa muista, mutta ei anneta sen häiritä. Ihan riittävän oikean suuntaisen kokonaiskuvan tästä saa ilman niitäkin.

Sunnuntai 2.8.

• bussilippu 42,50
• majoitus 80,00
• ruokailut 24,00

Maanantai 3.8.

• majoitus 8,00
• ruokailut 9,90
• pääsymaksu 9,00
• elintarvikkeet 4,40

Tiistai 4.8.

• ruokailut 14,10
• elintarvikkeet 6,55

Keskiviikko 5.8.

• ruokailut 29,10
• majoitus 75,00

Torstai 6.8.

• ruokailut 27,00
• pääsymaksu 7,00
• majoitus 89,00

Perjantai 7.8.

• ruokailut 17,90
• majoitus 17,00
• elintarvikkeet 4,42

Lauantai 8.8.

• ruokailut 23,00
• majoitus 64,00

Sunnuntai 9.8.

• ruokailut 39,90
• bussilippu 13,30

Eli yhteensä noin 605 euroa, josta majoitusten osuus 333 euroa. Ilman kolmea telttayötä majoitukseen mennyt summa olisi vielä huomattavasti suurempi, joten sen lisäksi, että telttailulla saa uusia kokemuksia, niin sillä odotetusti myös säästää melkoisesti rahaa. Leirintäalueella yöpyminen maksaa karkeasti ehkä neljänneksen tai viidenneksen siitä mitä hotelliyö keskimäärin, joten teltta taitaa kulkea jatkossakin mukana siltä varalta, että mukavia leirintäalueita osuu matkan varrelle. Niillä yöpyessä kun ei kuitenkaan merkittävästi tarvitse karsia mukavuuksista.

Tour de PoKeSa: Mitä kulki mukana?

Koska pyöräreissun varusteista ei matkan aikana paljon ollut puhetta, niin aattelin tähän tehdä ihan kuvienkin muodossa listauksen siitä, mitä kaikkea mukana kulki. Näiden kuvien lisäksi otin itselleni jemmaan kuvat pakatuista laukuista ikään kuin vaihe vaiheelta, niin on helppo seuraavalla kerralla katsoa, miten kaikki tämä tavaramäärä oli laukkuihin sommiteltuna.

Näihin listauksiin olen tehnyt yliviivaukset niiden tavaroiden kohdalle, jotka osoittautuivat reissulla tarpeettomiksi ja mitä luultavimmin tulevat jäämään seuraavalla kerralla pois kyydistä. Joka kerta kun näet oppii aina jotain uutta tälläkin saralla. Ja lisäksi nyt oli mukana vähän kuin kokeiluluontoisestikin joitakin tarvikkeita. Mutta asiaan!

Oikea takalaukku:

• iPad + laturi
• järjestelmäkameran akkulaturi
• videokameran akkulaturi
• kännykän laturi
• kuulokkeet
• otsalamppu + varaparistot
• muistikorttiadapteri
• muistikortinlukija
• Pyöräily GT -kartta x 2
• vesipullo
• hygieniatarvikkeet + lääkkeet
• tulentekovehkeet
• ensiapupakkaus
• pyyhe
• pitkävartiset sukat
• hyttyssuojahuppu
• ohut pusakka
• kypärän sadesuoja
• vaihtosormikkaat x 2
• kestokassi
• ketjuöljy + rätti
• aurinkorasva
• vessapaperia
• sadehousut
• sadepusakka
• kenkien sadesuojat
• polvituki
• leirikengät
• pitkät trikoot
• fleecepusero
• ohut pitkähihainen paita (merinovillaa)
• uikkarit

Vasen takalaukku

• kattila (1L)
• retkikeitin + kaasusäiliö
• varakaasusäiliö
• lusikkahaarukka
• pieni puukauha
• Wettex-pyyhe
• pesusieni (tiskaukseen)
• juomamuki (kokoontaittuva)
• ruokatarpeet (sis. pussipastaa, pussikeittoa, pikapuuroa, proteiinipatukoita)
• aurinkolasikotelo
• lukko, jolla laukut tarakassa kiinni
• hattu
• retkisuihku
• tiskiainetta ja pyykinpesuainetta (näitä ei tullut käytettyä, mutta luultavasti pysyvät mukana)
• hyttyskarkoitin (kaasukäyttöinen) + vaihtokaasut ja myrkkytyynyt
• termari
• kaksi vesitiivistä rasiaa (toisessa teepussit, toinen varalla)
• pyykkinaru
• yösukat
• varrettomat sukat (merinovillaa)
• pitkät kalsarit (merinovillaa)
• t-paita (merinovillaa)
• retkityyny (ilmatäytteinen)
• matkalakana makuupussiin
• boxerit x 2 (merinovillaa, toiset jää jatkossa pois)
• kuivasuihkuaine
• makuualusta (ilmatäytteinen)
• makuupussi
• tekninen t-paita
• vaihtoshortsit
• leiri-/vapaa-ajanhousut

Tankolaukku

• putkihuivi
• aurinkolasien suojapussi
• järjestelmäkameran vastavalosuoja
• linssinpuhdistuskynä ja -pyyhe
• huulirasva
• Pyöräily GT -kartta
• avaimet
• videokamera (pääasiassa oli kyllä shortsien tai pusakan taskussa)
• vihko + kynä
• kännykkä
• lompakko
• järjestelmäkamera

Runkolaukku (kuvassa mukana)

• pumppu
• jakoavainen
• varaketju
• pyörätyökalu
• retkikeittimen kaasusäiliön puhkoja (selvennys: tavallisesti tyhjä kaasusäiliö on ongelmajätettä, mutta kun siihen puhkaisee reiät kylkeen, jotta kaikki viimeisetkin kaasun rippeet pääsee haitumaan, voi tyhjän säiliön laittaa metallinkeräykseen)
• nippusiteitä
• ketjulukot
• paikkaussarja
• monitoimityökalu
• ilmastointiteippiä
• rautalankaa

Tarakalla

• teltta (Fjällräven Akka View 2, jos jota kuta kiinnostaa)
• kevytpeite (teltan pohjan suoja)
• varavirtalähde (aurinkokennoilla toimiva)

Ja nuo juomapullot tietysti kulkevat mukana omissa telineissään. Ja jos nyt oikeen aletaan vielä pikkutarkaksi, niin kuvista puuttuu tietysti itse laukut, pyörän lukitsemiseen käytettävä vaijerilukko, kaksi "mustekalaa", joilla teltta suojapusseineen pysyy paikallaan tarakalla ja vaijerilukko, jolla teltta on lukittu pyörän runkoon.

Jos mieleen nousee jotain kysymyksiä varusteisiin liittyen, niin rohkeasti vaan suu auki joko täällä tai Facebookin puolella. 

Tour de PoKeSa: 7. päivä - Lähellä täydellistä

Reissun viimeinen aamu Äänekoskella valkeni käytännössä pilvettömältä taivaalta paistelevan auringon valaisemana. Ehdin eilen illalla vielä nähdä äänekoskelaista kaveriani ja käydä maistamassa kaupungin ilmeisen legendaarisen grillin suurimman burgerin, joten nälkä ei aamulla ollut karmiva, joskin sopivan alkava. Kaveri myös varoitteli, että hotellin yhteydessä olevasta yökerhosta saattaa kantautua rauhaa häiritsevää menoa, mutta miun huone oli ilmeisesti tätä ajatellen hyvin sijoitettu, koska kummempia häiriöääniä en kuullut. Kuuma huoneessa kyllä oli kuin saunassa. Olen saanut siis tällä reissulla kokea sekä kolean telttayön että ylilämpimän hotelliyön. Tasapainossa ollaan.

Lähdin tosiaan aamulla aikaisin (8:30) liikkeelle, koska halusin varmistaa ettei tule kiire iltapäivällä Jyväskylästä lähtevään bussiin. Päivä sujuikin heti lähdöstä asti varsin suotuisissa merkeissä. Voisi jopa sanoa, että reissun kaikin puolin paras päivä osui tälleen sopivasti loppuun. Sää oli loistava, tuuli myötäinen, aikaa oli riittävästi, maisemat vaihtelevia (mukana jopa monenlaisia vesistöjä) jne. Ainut haitta olivat vähän vihoittelevat polvet, jotka oikeastaan olivat myös yksi syy siihen että päätin kotiutua jo tänään. Pikaisesti itsediagnosoimalla, eli Googlen avustuksella, syynä voi olla liian kova rasitus tai esim. satulan säädöistä johtuvaa vaivaa. Pitää myös muistaa, että tämä oli eka kerta kun miulla oli pitkällä matkalla käytössä lukkopolkimet. Voi olla, että niihinkin liittyvää säätöä on tiedossa jahka nyt ensin lepuutan kintut taas kuntoon.

Mutta niin. Päivä siis sujui aurinkoisesti ja joutuisasti. Olin Jyväskylässä lopulta niin hyvissä ajoin, että saatoin jonkin aikaa hengähtää ennen bussin lähtöä ja tehdä hieman ostoksia tulevien reissujen varalle. Ja vaikka viikko nyt ei sentään ihan suoranaista taistelua olekaan ollut, niin kyllä siinä aina se pieni itsensä voittamisen fiilis ja helpotuksen tunne on kun saa reissun päätökseen. Pitää myös taputtaa vuoden vanhan pyöräni satulaa ja kiitellä kulkupeliä erinomaisesta toimivuudesta. Se selvisi ensimmäisestä reissustaan täysin puhtain paperein.

Jotenkin on sellanen olo, että miulla oli bussimatkan aikana mielessä vielä jotain mitä pitää muistaa sanoa, mutta en kyllä yhtään muista mitä se oli. Joten todetaan siis tässä vaiheessa reissu onnellisesti loppuun saatetuksi kaikista aiempien päivien aikana jo kerrotuista seikoista huolimatta. Ja eiköhän tämä blogikin jatka tästä taas tuon vuoden tauon jälkeen vähän aktiivisempaa eloaan. Etenkin nyt kun on tällainen hyvä viikon mittainen intensiivikurssi takana. Ja Facebook-sivu päivystää tätäkin ahkerammin. Joten näkymisiin ja kuulumisiin!

Niin ja kilometrejä koko reissulle kertyi Oulun maanantaiaamun ja Jyväskylän sunnuntai-iltapäivän välillä 522.

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 6. päivä - Loppu lähellä

Jaaha, mitäs tästä päivästä nyt sanoskelis. Vaikka Possujuhlien musisointia tais kuulua jonnekin puolilleöin asti, niin sain kuitenkin ihan mukavan riittävästi nukuttua. Harmi etten tullut katselleeksi kellosta minkä verran noihin teltta-aamun askarisiin aikaa noon yleensä tuhraantuu, mutta kyllä siinä ainakin enemmän tekemistä on kuin mistä tahansa "valmiista" majoituksesta lähdettäessä. Puolipilvisessä säässä oli sentään mukava laitella kamoja kasaan.

Vaikka ensin näytti lupaavalta olosuhteiden osalta, niin täytyy myöntää, että hiukan enemmän oli vastaisia virtauksia tänään verattuna eiliseen. Ja kyllähän toi reittivalintakin oli taas, näin reissun aiempaa kulkua mukaillen, melko älytön. Suurimman osan matkasta menin 13-tien vartta. Siinä ei käytännössä ole monin paikoin piennarta lainkaan, joten taiteilepa siinä sitten huolettomasti eteenpäin. Onneksi sentään oli lauantai ja ehkä normaalia vähemmän liikennettä. Ja onneksi välillä pääsi tekemään muutamia poistumia pienemmille teille.

Vaikka matka sujuikin siinä muuta liikennettä löhes hipoen, niin nyt tässä kuitenkin ollaan onnellisesti perillä Suomen tulevassa biotuotepääkaupungissa eli Äänekoskella. Tännehän on kaiketi tulossa joku miljardilaitos, joka tekee puusta lähes mitä tahansa. Olen ehkä sopivasti tuulen yläpuolella, sillä jo olemassa olevienkaan tehtaiden raikkaat tuulahdukset ei oo vielä osunu nenään.

Niin ja tosiaan. Hotellissa olen olen taas jälleen kerran. Tällä kertaa syy ei löydy esim. akkujen latailusta vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen päättänyt huomenna suunnata kotiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan miun piti jatka tästä vielä Konneveden kautta Rautalammille ja sieltä vielä Suonenjoen kautta Kuopioon. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että koitetaan päättää tämä reissu väkinäisen metsäntuijottelun sijaan vähän leppoisammin. Huomenna olisi siis tarkoitus päästä ajoissa liikkeelle, polkea Laukaan kautta Jyväskylään ja ehtiä sieltä iltapäivällä Joensuuhun lähtevään bussiin. Tein tämän ratkaisun sitäkin ajatellen, että sunnuntaipäivänä pyörän saaminen bussin kyytiin on ehkä hiukan helpompi homma kuin arkena. Nääs kun rahtia ei sillon hirveemmin ole.

Eli kyllä, reissu alkaa olla loppumaisillaan. Mutta sanotaanko vaikka niin, että onhan tätä nyt jo tässä olosuhteet huomioon ottaen ollutkin jo ihan riittävästi. Edelleenkään en kadu, eikä miulla toisaalta ole tässä edes itselleni mitään tarvetta todistella kykeneväisyyttäni tekemään pitkiä pyöräreissuja, joten voin hyvillä mielin pistää homman pakettiin siinä vaiheessa kun siltä tuntuu. Mutta vielähän se ei ole paketissa eli odotellaan tarjoaako huominen vielä jotain omaa erikoisuuttaan tälle turneelle.

 

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 5. päivä - Suotuisien tuulien saattelemana

Tänään on ollu aikas mainio päivä kaikin puolin. Aamulla tuli herättyä jo ennen kellonsoittoa, käytyä aamiaisella ja saatua itsensä niin reippaasti kaikkine kamoineni kasaan, että polkasin Alajärveltä liikkeelle puoli kymmenen aikoihin. Aika hyvä suoritus siihen nähden, että kaikkina muina aamuina tällä reissulla olen ollut n. 11 aikaan pyörän satulassa matkalla eteenpäin. Ja mikä myöskin mukavaa, niin tämän päivän tuulet olivat erittäin suotuisat ja myötäiset. Niinpä löysin itseni jo puoli 12 aikoihin Soinista syömästä lounasta

Aikainen liikkeelle pääsy ja joutuisa eteneminen mahdollisti nyt senkin, että saatoin hyvillä mielin ruokailla kaikessa rauhassa, pysähtyä lueskelemaan ulkoilualueiden esittelyjä ja Karstulassa jopa vähän pyöriä keskustassa näkymiä katselemassa. Joten vaikka niitä kilometrejä tänäänkin kertyi 75, niin aikaa jäi myös tuollaiseen pieneen hiimailuun. Ja siitä huolimatta olen nyt ollut leirintäalueella jo kolmisen tuntia ja kaikki illan askareetkin on jo tätä kirjoitusta lukuun ottamatta tehty. Tein nimittäin ruokailun osalta taktisen vedon ja ahdoin mahani täyteen Karstulan keskustassa ennen tähän leirintään tuloa, niin ei sitten tarvinnut tässä enää alkaa mitään laittamaan. Kaupasta ostin vähän hedelmää sun muuta sellaisenaan syötävää. Sillä pärjää tämän illan. Mutta vaikka tässä onkin jo hyvissä ajoin valmiina yöpuulle, niin leirintäalueen muu elämä pitänee vielä jonkin aikaa hereillä. Täällä on jotkut Possupäivät menossa ja tänään on tiedossa elävää musiikkia sekä karaokea. Onneksi täällä oli sen verran mukavasti tilaa, että en telttoineni joutunut ihan possuilevien karavaanareiden kylkeen. Mutta musiikista saan nauttia samalla rahalla.

Jos nyt jotain haittapuolia päivästä pitää mainita, niin kyllähän ne on ne varsin yksipuoliset maisemat. Tänään onneksi reitillä oli myös korkeuseroja sen verran mukavasti, että meno tuntui mielekkäältä. Voisi ehkä kuvitella, että mäet nyt ei suoranaisesti ole sitä mitä pyörällä liikkuessa kaipaa, mutta itse asiassa tällaisilla reissuilla polkee paljon mieluummin vuorotellen ylös-alas kuin vain pelkkää tasaista. Mäet olivat vieläpä sellaisia sopivan loivapiirteisiä, että päälle kavuttuaan sai vuorostaan nautiskella pitkiä pätkiä loivaa myötämäkeä.

Facebookin puolella toivottiin miulta tänään jonkinlaista sepustusta siitä, miten paljon tällasena reissupäivänä menee aikaa mihinkin ja muistin niitä tänään jopa vähän seurailla. Lähdetään liikkeelle helpoimmasta, eli pyöräilyajasta, koska sen näen mittarista suoraan. Päivän 75 kilometrin matkalla pyörä oli liikkeellä noin 4,5 tuntia. Tähän päälle voidaan laskea se noin puoli tuntia lounastauolle, toinen puolituntia päivällistauolle sekä muutamia lyhyempiä seisahduksia siellä täällä. Niitä ehkä yhteensä myös puoli tuntia, ei oikeesti mitään hajua, mutta heitetään vaikka tuollanen arvio. Sitten haluttiin myös tietää teltan pystytykseen menevä aika. Tämä kiinnosti itseänikin, koska en sitä ollut vielä kertaakaan tsekannut. Siitä kun irrotan telttapakkauksen pyörän kyydistä menee turhia hosumatta ehkä noin vartti siihen kun teltta on käyttövalmiina. Siihen päälle sitten tilanteesta riippuen ehkä toinen vartti kun mättää kaiken muun kaman teltan uumeniin, ottaa esille sen mitä illan aikana tarvitsee ja järjestelee kaiken niin, että pakkaaminen sujuu aamulla mahdollisimman kivuttomasti. Ruuanlaittoajoista en nyt tänään saanut testiaineistoa, mutta kai siihen jonkun 15-20 minuuttia ainakin saa helposti menemään. Pitää joskus katsoa sekin.

Eli tuollaisista ajoista puhutaan. Toivottavasti ei nyt mitään oleellista unohtunut. Eihän tuossa nyt välttämättä mitään aivan järkyttäviä eroja ole johonkin muuhun majoitusmuotoon, mutta toki tässä omat pikkujuttunsa on joissa menee ehkä enemmän aikaa. Ja omalla kohdalla paljon on varmaan noina parina ekana päivänä ollut kiinni myös kokemuksen ja rutiinin puutteesta. Huomasin tänään, että leiriytyminen käy jo paljon sujuvammin kuin vaikkapa ekana iltana Vihannissa. Voisinkin oikeestaan tässä välissä kuvata videopätkän tästä teltan sisältä, niin asiasta kiinnostuneet näkee vähän miten tänne itseni aina järjestän. Laitan sen vaikka huomiselle videolle. Sitä odotellessa voitte katsella tämän päivän tuotoksen.

 

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 4. päivä - Kraaterin laitamilla

Koska taisin eilen lupailla, että kerron tänään vähän tarkemmin niistä reissusuunnittelussa sattuineista lapsuksista, niin alotetaanpa niillä. Nämä ei nyt välttämättä tule mitenkään loogisessa järjestyksessä, mutta ehkä asia tulee silti selväksi.

Kahden ekan pitemmän pyöräreissuni jälkeen tein itselleni lupauksen, että sen tyylisiä reissuja en enää tekisi. Kaksi merkittävintä vikaa niissä oli ajoittaiset liian pitkät päivittäiset ajomatkat ja monina päivinä myös se, että matkan varrella ei paljon ollut nähtävää, vaan tietä vain tahkottiin metsän keskellä eteenpäin seuraavaan majapaikkaan. Kaksi vuotta sitten teinkin sitten reissun, jossa päivämatkat pysyivät 60-70 kilometrin välillä ja päiväetapeille riitti mukavasti nähtävää ja käyntikohteita. Näiden asioiden osalta tämä nyt käynnissä oleva reissu on ollut kuin paluu tuonne ensimmäisten aikoihin. Miksi sitten päädyin suunnittelemaan tällaisen reitin? Hyvä kysymys, johon varmaa vastausta on ehkä vaikea antaa. Luultavasti syynä saattoi olla se, että oli halu ylipäätään lähteä jonnekin ajamaan ja kun kesä uhkasi jo pahasti kallistua loppupuolelleen, niin asian kanssa alkoi olla kiire. Sen takia tuli ehkä turhan hätäisesti ja vähän ex tempore -meinigillä päätettyä reitti mm. se perusteella että "tuolla en oo vielä käynyt". Se, että siinä samalla unohdin omat kriteerini päivämatkojen ja muun suhteen on tietenkin ihan vaan omaa tyhmyyttäni. Edes se ei juolahtanut päivämatkoja miettiessä mieleen, että teltassa majoittumisen vaatimat hommat vie enemmän aikaa sekä illalla että seuraavana aamuna kuin mitä ns. valmiiden majoitusten kohdalla käy. Siinä nyt ehkä tuon suunnittelun osalta se mikä on tässä alkanut turhauttaa.

Reissun toteutuksen osalta tulikin jo eilen mainittua tuttujen rutiinien sekoittuminen ja sen kautta lihashuollon unohtaminen, joka vielä korostuu tietysti sen takia, että päivämatkat ovat olleet itselleni vähän turhan pitkiä. Listaa voisi jatkaa myös sillä, että välillä matkavauhtini oli kahden ekan päivän aikana liian kova. Etenkin kun kesän aikana ei ole tullut juurikaan pitkiä lenkkejä ajettua. Siitä sitten kylmiltään reissun ekana päivänä 95 km, niin eihän se ihan paras mahdollinen ratkaisu ollut. Nyt just tähän hätään en muista oliko vielä jotain muitakin sählättyjä asioita. Ehkä oli, ehkä ei.

Nyt varmaan moni saattaisi kysyä, että kaduttaako kun lähdin tälle reissulle. Pakko sanoa, että ei kaduta. Tämä on tähän asti ollut äärimmäisen hyvä muistutus hyvän suunnittelun tärkeydestä ja toivottavasti tulen ensi vuonna muistamaan kaikki tämän reissun mieleen palauttamat asiat. Ja tämä on ollut myös opettavaista ihan käytännön tasollakin. Ennen tätä reissua en ollut pahemmin telttaillut muuta kuin kavereiden mökkipihoilla ja ruuanlaittokin tällaisissa olosuhteissa ja tilanteissa oli melko uusi juttu. Nyt tiedän selviytyväni hyvin vaikka joutuisinkin keskelle ei mitään leiriytyniskamojeni kanssa. Tosin miulle on myös tässä jo kahden hyvin eri tyyppisen telttailupaikan ja -yön aikana käynyt selväksi se, että ihan täysin metsäolosuhteissa leiriytyjää minusta tuskin tulee, mutta leirintäalueilla majoittuminen tällaisilla reissuilla käy miulle vallan mainiosti.

Tämän päivän kirjoituksesta tuli nyt aika yleispainotteista reissuanalyysiä, mutta jotta se ei olisi aivan täysin sitä, niin kerrotaan jotain tästäkin päivästä. Ainakin voi mainita hauskan kohtaamisen, joka sattui aika pian Kaustisilta lähdettyäni. Huomasin yhtäkkiä edessäpäin paähtyneenä pakettiauton, joka arvatenkin oli hetkeä aiemmin ohittanut minut, ja auton kuljettaja viittilöi ikkunasta minua pysähtymään. Olen aiemmilla reissuilla tottunut, että "kollegat" tai muut aiheesta kiinnostuneet tulevat jututtamaan jossain tauolla, mutta tämä oli eka kerta kun joku autoilija oikein varta vasten haluaa jutustella. Pysähdyin siis auton viereen ja siinä tuli tovin verran rupateltua pyörämatkailusta, reissuvalinnoista, näkemisen arvoisista paikoista ja muusta aiheeseen liittyvästä. Kahvikutsuakin esitettiin, mutta siitä jouduin kieltäytymään, koska en arvannut ottaa päivän matkaan suunnittelemattomia hidastuksia, kun en ihan tiennyt millainen menohalu tänään olisi. Joka tapauksessa oli erittäin mukava vaihtaa ajatuksia. Ja mikäli kyseinen henkilö nyt tätä lukee, niin voin viitata paikallisista nähtävyyksistä käytyyn keskusteluun toteamalla, että siinä jossain Räyringin ja Patanan välillä tuli rullasuksilla vastaan mielestäni eräs herra Kuisma Taipale :D

Tämänkin päivät matka sujui enimmäkseen metsäisissä maisemissa, joskin korkeuseroja oli sen verran että välillä pääsi nautiskelemaan mukavista pitkistä laskuvoittoisista alueista. Kunhan siis ensin oli hiukan noussut mäkiä. Näistä vaihtelevista pinnanmuodoista lienee ainakin osittain kiittäminen tuohon lähistölle joitakin kymmeniämiljoonia vuosia sitten tipahtanutta meteoriittia. Tämän vaikutukset huomasi etenkin Vimpelistä etelään kohti Alajärveä lähtiessä. Mäen päälle kipuamista oli melkoisesti, mutta sen jälkeen saikin ajella mukavaa myötälettä melko joutuisasti kohti Alajärveä.

Alajärvelle sijoittui myös tälle päivälle ajattelemani mielenkiintoisin käyntikohde, Tulivuorikeskus. Ihan en ole varma mitä paikalta odotin, mutta ainakin jotain hiukan vähemmän kulahtaneen ja, miten sen nyt kauniisti sanois, ei ihan niin kuolemaisillaan olevan paikan oloista kohdetta. Paikka siis esittelee Maapallon geologiaa, tulivuoria, maanjäristyksiä ja sen sellaista. Ja kyllähän se sitä esitteli, mutta jotenkin paikasta jäi tosi halvan oloinen vaikutelma. Vähän kuin sille ei olisi avaamisensa jälkeen kahteenkymmeneen vuoteen tehty juurikaan mitään. Alunperin oli aikomus, että pitäisin paikan kahvilassa mukavan tauon, mutta se henki niin vahvasti jonkilaista kaurismäkeläisyyttä (tosin sillä erolla, että paikalla ei ollut edes sitä yhtä mykkää tuijottajaa), että päätin vain nopeasti katsella näyttelyn ja jatkaa matkaa. Olin siis paikan ainut, ja ilmeisesti tälle päivälle myös ensimmäinen asiakas, sillä paikan työntekijä tuli ihan varta vasten minua varten laittamaan valot päälle näyttelykierroksen tiloihin. Vähän surullisen oloinen paikka.

Mutta jotain hyvääkin Alajärvellä. Nimittäin tämän yön hotelli (Alvariini) on todella fiksun ja siistin oloinen paikka. Vaikuttaa myös melko uudelta tai sitten on vasta vähän aikaa sitten rempattu aivan kaikki. Tyylikkäät huoneet, hyvää ruokaa ravintolassa ja saunakin lämmitettiin ihan vain minua varten, ja vieläpä vastaanottoneidin omasta aloitteesta. Täydet pisteet paikalle! Tai otetaan nyt sen verran vielä vähän takaisin, että katsotaan huominen aamiainen ja annetaan sitten vasta lopullinen tuomio. Sitä odottelemaan siis!

 

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 3. päivä - Aivopieruja ja akkuvajetta

Puuuh. Mistähän tän päivän alottais. Oikeestaan voisin alottaa eilisen asioilla ja oikeestaan myös tän päivän ajatuksista kertoo enemmän vaikkapa huomenna, koska nyt alkaa olla aika väsy jo päällä. Mutta eilisestä.

Tarkkasilmäiset katsojat varmaan huomas eilen, että miulla on käytössä tuollanen aurinkokennolaturi lähinnä kännykän "ensiapupakkauksena". Ihan sitä silmällä pitäen, että jos sattuu vaikka useemmankin päivän reissaamaan poissa verkkovirran välittömästä läheisyydestä, niin ei heti tule hätä vaikka ei oliskaan kasapäin virtapankkeja mukana. Tai näin siis aattelin, että siihen tosta ois apua. Totuus alkaa nyt kuitenkin valjeta tuonkin aparaatin osalta.

Ensinnäkin latasin sen verrkovirralla täyteen ennen reissuani ja masiina roikkui koko maanantaipäivänkin pyörän tarakalla satunnaisessa auringonpaisteessa. Päästyäni maanantaina Vihantiin latasin sillä kännykän akun, joka oli noin puolillaan, ja se lataaminen veti tuosta "pelastajasta" käytännössä kaiken virran. Noh, eilen se sitten oli taas puolipilviessä säässä tarakalla mutta ei siinä tietenkään paljon virtaa itseensä ottanut. Sen verran siitä kuitenkin oli illalla apua, että sain ladattua sillä taas puolillaan olleen kännykän täyteen kun pidin kännykän kytkettynä tuon härpäkkeen virtapankkiin samalla kun ilta-aurinko paisteli sen kennoihin. Tyhjäksihän se virtalähde siinä tietysti sitten meni. Tänään mokoma sai olla tarakalla enemmän tai vähemmän suorassa auringonpaisteessa seitsemän tuntia ja merkkivaloista päätellen myös latautui, mutta vain sen verran, että nyt illalla tämän yön majapaikkaan päästessäni varaustaso vilkutti edelleen valoa kohdassa "LOW". Että en tiedä mihin Saharan olosuhteisiin tuo laite on suunniteltu, mutta ei siitä aurinkoisena kesäpäivänä ainakaan Suomessa paljon ilo ole.

Sitten takaisin varsinaisesti tähän päivään. Tosin tänään on pyörinyt niin paljon asioita mielessä tähän reissuun liittyen, että jätän niiden tarkemman läpikäynnin vaikka huomiselle. Koska nyt ei vaan jaksa. Osasyitä tähän on monia. Muun muassa se, että viime yö oli Ylivieskassa ainakin siellä Törmäjärven alueella todella kylmä ja kostea (sumua siis, ei sadetta) ja tämä teki nukkumisesta erittäin katkonaista. Aamulla samaiselle paikalle marjareissulle tullut pariskunta sanoi, että lämpötila oli yöllä mennyt +4 asteen paikkeille. Sen lisäksi olen oikeastaan koko tämän päivän matkan aikana miettinyt, että miten olen onnistunut sekä reissun suunnittelussa että osittain myös toteutuksessa sähläämään niin paljon ihan jo omien pyörämatkailuperiaatteidenikin vastaisesti, että voisi kuvitella tässä oltavan eka kertaa tekemässä tällaista reissua. Jotain todella pahoja aivopieruja on päässyt ennen kun reissuun lähdin. Kirjottelen noista suunnittelulapsuksista tähän tekstiin lisää vaikka myöhemmin, koska kuten sanottua, nyt ei vaan jaksa. Mutta sanotaan toteutuspuolesta vaikka sen verran, että nämä kaksi ensimmäistä leireily-yötä ovat jotenkin sotkeneet niin paljon miun aiempia reissurutiineja, että olen mm. unohtanut lihashuollon täysin. Se varmasti oli yksi siihen, että tänään alkoi jo olla vähän takkuista menoa. Pieni vastatuuli tietysti toi siihen oman lisänsä. Niin ja opin Törmäjärvellä myös sen, että teltan laittaminen hiekkaiselle maalle ei ole kaikkein fiksuin veto. Sitä hiekkaa kun on sitten ihan joka paikassa vaikka miten varovasti koittaisit tulla ja mennä

Mutta niin. Väsymystä ja pientä itsetutkiskelua on havaittu tänään. Tästä syystä tarkastelin vähän tulevien päivien ohjelmaa ja päädyin siihen, että otan nyt parin yön hengähdystauon leireilystä ja olen sekä tämän että seuraavan yön hotellissa. Tänään täällä Kaustisilla ja huomenna Alajärvellä. Annetaan siis mielen ja kropan ottaa pari päivää vähän tavanomaisemmin ja palataan telttailuun Karstulan paikkeilla.

Tässä vielä päivä tiivistetysti. Paljon ei tapahtunut tahi näkynyt.

 

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 2. päivä - Jokien yli järven rannalle

Tämän päivän osalta oli sellainen toiveajatus, että pääsisi kohtalaisen ajoissa liikkeelle niin ei tarvitsisi turhemmin hosua pyörän selässä. Heräilin kaikessa rauhassa joskus vähän ennen kasia, laittelin aamiaista ja seurailin parin samalla alueella yöpyneen karavaanarin touhuja. Eivät tosin touhunneet mitään järin kiinnostavaa. Aloin pakkailemaan kamojani ja kaikki olikin jo suurin piirtein laukuissa, kun teltan katosta alkoi kuulua kevyttä ropinaa, joka tietysti hiljalleen siitä yltyi. Katselin sadetutkaa, joka näytti, että joku luonnonoikku oli keskelle kirkasta Pohjanmaalaista tiistaiaamua kehittänyt melko rankan sadekuuron juuri ja vain ja ainoastaan siihen Vihannin kaakkoiskulmalle, jossa telttani nyt epäonnisesti sattui sijaitsemaan. Hetken mielessäni sadateltuani tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että parempi se sade oli ottaa vastaan teltan sisällä loikoillen kuin pyörän satulassa riuhtoen.

Sen verran sade kuitenkin viivästytti liikkeelle pääsyä, että sain päivän aikana pitää ihan hyvää tahtia yllä, jotta ehdin Ylivieskaan saapuessani moikkaamaan pikaisesti kaveriani ennen kuin hänen piti rientää jo muihin, mukamas minua tärkeämpiin velvollisuuksiin. Vauhdin pito ei sinällään haitannut koska ihan valtavasti matkan varrella ei nähtävää ollut. Oulaisista jäi ankeiden katunäkymien lisäksi mieleen vain komea koski. Ja tietysti kylläinen maha. Ylivieskassa itsessään olisi toki voinut pyöriä vähän pitempäänkin, mutta koska tämänpäiväinen majapaikkani, tai lähinnä sen sijoituspaikka, sijaitsi keskustasta vielä parikymmentä kilsaa eteenpäin, niin en oikeen halunnut jäädä lorvimaan pitemmäksi aikaa.

Oli ylipäätään melkoisen tiedonhaun takana, että löysin Ylivieskasta mahdollisia sopivia telttailupaikkoja. Leirintäalueita ei ole ja tietojen löytäminen muista soveliaista paikoista oli vähän niin ja näin. Onneksi netti on kuitenkin lähes pohjaton lähde missä tahansa asiassa ja sieltäpä se tämäkin paikka erään toisen blogin kautta löytyi. Tie perille oli viimeisiltä sadoilta metreiltään melkoista perunapeltoa. Tai tuo oli nyt kyllä ehkä vielä jopa vähätellen ilmaistu. Mutta joka tapauksessa kyllä sitä pitkin perille pääsi. Ja nyt siis istun teltassa sopivan kylläisenä täällä Törmäjärven rannalla ja mietin, että kaipa tässä yksinäisen linnun lauleskelun lomassa voisi vaikka alkaa nukkumaan. Kunhan ensin juon teeni loppuun.

 

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 1. päivä - Metsälakeuksia

No niin, tästä se lähtee ihan varsinaisesti.

Aamu valkeni Oulussa sateisena mutta poutaantui onneksi jo aamiaisen aikana. Niinpä kamat kasaan ja baanalle. Luottaen vakaasti siihen, että sää pysyy hyvänä koko päivän. Tässä välissä voin jo paljastaa, että kyllä pysyi.

Tarkoitus oli polkea suunnilleen suorinta reittiä Kempeleen ja Limingan kautta kohti etelää, mutta jotenkin harhauduin viime reissulta tuttua pyörätietä pitkin Oulunsaloon. Sinänsä tästä nyt ei isoa mutkaa tullut ja pienen koukkailun jälkeen löysin itseni sieltä mistä pitikin. Limingan kohdallakin piti tehdä vähän lisälenkkiä, koska edelliseltä reissulta tuttu ravintola Hannu Krankka oli jostain syystä kiinni ja lounasta oli lähdettävä etsimään Liminganportilta.

Lounaan jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Vihantia ja tässä kohtaa alkoi tuntua siltä, että minua on petetty. Kuvittelin kulkevani kahden vuoden takaisen reissuni tavoin laajoilla peltolakeuksilla, mutta mitä vielä. Käytännössä koko matka Limingasta Vihantiin oli metsää. Onneksi matkan varrelle osui kaksi mukavaa taukopaikkaa reissua rytmittämään. Tästäkin huolimatta matkan loppuosuudella alkoi meno hiukan jo puuduttamaan. Toisaalta se ei ole yllätys sillä kaikkien mutkittelujen jälkeen päivän etapin pituudeksi tuli lopulta 95 km. Matkamittarikin tilttasi hetkeksi rielun 60 kilsan kohdalla. Nähtävästi sekään ei äkkiseltään ollut moisiin matkoihin tottunut. Ja enhän miekään oo herran jestas tollasta pätkää ajanu kahteen vuoteen!

Pitkän taivalluksen päätteeksi saavuin lopulta Lampinsaaren Campingiin, jossa ekan telttayöni vietän. 8 euron telttamaksulla pääsi myös suihkuun ja saunaan, joten mikäpä tässä ollessa. Pussipastatkin on jo keitelty ja syöty. Ja itse asiassa ilta alkaa tässä kohtaa jo pimenemään, ja enne kaikkea viilenemään sen verran, että heitänpä tämän sepustuken ilmoille ja kömmin makuupussiin kuuntelemaan itikoiden konserttia. Palataan huomenna!

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa alkakoon!

No niin ihmisväki. Vuosi on oltu tässä aika hiljaksiin, mutta kuten parin päivän takaisesta kirjotuksesta joku saatto arvatakin, niin nyt ois tiedossa taas vähän jotain täytettä tänne blogin puolellekin. Mutta koska tässä on sitä aikaa vierähtänyt, niin kerrotaan ja kerrataan nyt hiukan mitä on tapahtunut sitten vuoden takaisen.

Pyöränihän tosiaankin varastettiin eräänä perjantai-iltana Joensuun keskustasta noin vuosi sitten. Siitä seurasi se, että viime kesänä ei reissua tullut tehtyä. Noh, vakuutus onneksi korvasi menetetyn kulkupelin kaikkine pikkukilkkeineenkin ja uusikin tuli jo siinä syksyllä ostettua, joten sikäli asialla oli niin onnellinen loppu kuin tilanteen huomioon ottaen saattoi olla. Tiedä sitten oliko tuo pyöräkuvio vai reissun peruuntuminen vai mikä, mutta joka tapauksessa bloginkirjoitusinto jokseenkin lopahti. Kerrottavaa pyöräilyn tiimoilta kuitenkin olisi talven mittaankin ollut. Taloon nimittäin tuli tämän vuoden alussa läskipyöräkin jo olemassa olevien kulkupelien rinnalle, mutta palataan siihen vaikka joskus tuonnempana. Sillä nyt on aika elää tässä hetkessä ja tulevissa päivissä.

Mietin pitkään mihin väliin nyt kahden vuoden tauon jälkeen sijoittaisin taas vuosittaisen pyöräreissuni. Kesän säät tuntuiva, ja tuntuvat edelleen, olevan kovin ailahtelevia ja välillä alkoi jo tuntua siltä, että viitsiikö tässä lähteä mihinkään. Lopulta kuitenkin tein ehkä aika pikaisestiki lopullisen päätöksen, että kyllä se lähdettävä on ja siinä päätöspuuskassa sitten reittikin hahmottui melko vikkelästi. Sen takia en tästä paljon ole täälläkään etukäteen kertoillut, kun aattelin, että tässähän se sitten selviää kun liikkeelle lähdetään.

Nyt siis olen liikkeellä. Tosin tänään ohjelmaan kuului vasta siirtymätaival bussilla Joensuusta...Ouluun! Kyllä. Täällä sitä ollaan taas samassa kaupungissa, johon kahden vuoden takainen Tour de Pohjanmaa pyöräilyn osalta päättyi. Tämä yhteensattuma ei ollut kovin harkittu. Näin vain sattui käymään ja onhan siinä omanlaistaan hauskaa jatkumoa.

Mutta jotta kaikki ei olisi liian tuttua, niin tällä kertaa matkan reitti vie Pohjanmaan rannikon sijaan sen syvään ytimeen. Eli siis keskemmälle. No kyllä te nyt siitä karttakuvasta tajuatte mitä tarkoitan. Ja jotta tilanteet muuttuisivat vieläkin enemmän edellisiin reissuihin nähden, niin tällä kertaa kamojen mukana kulkee myös TELTTA! Pariksi yöksi on kyllä tarkoitus mennä ihan hotellimaiseen majoitukseenkin, mutta pääasiassa pyrin hyödyntämään matkan varrella olevia leirintäalueita. Tai ellei niitä ole, niin jotain viehättäviä lammenrantoja tai vastaavia. Saas nähdä kui äijän käy.

Tässä välissä joku varmaan on jo ehtinyt ihmetellä otsikosta, että mikä ihmeen PoKeSa. Noh, vietin koko seitsemän tunnin bussimatkan miettien mikä olisi tämän reissun nimi. Tour de Pohjanmaa nyt oli pois laskuista, koska se on jo tehty. Ja olisi tylsää tehdä joku Tour de Pohjanmaa 2. Niinpä sitten päädyin tylsän nimen sijaan niinkin nerokkaaseen päätelmään, että koska reitti kulkee Pohjanmaan kautta Keski-Suomeen ja sipaisee vielä lopussa vähän Savoakin, niin olkoon sitten PoKeSa. Pohjanmaa, Keski-Suomi, Savo. Tosi nerokasta. Kuulostaa joltain mielikuvituksettomalta hankkeen nimeltä, mutta parempaa ei nyt irronnut. Jos jollain on joku hiukankin parempi nimi-idea, niin saa kertoa :D

Majoituksen lisäksi ajattelin kokeilla jotain vähän erilaista tämän blogin osaltakin. Koska tällainen kirjoitustyö vie aina melkoisesti aikaa ja pitää muistella mitä kaikkea päivään on mahtunut ja vielä lisäillä sopivia kuvia yms yms. Niin olen tällä kertaa päättänyt hieman vähentää tekstin ja kuvien määrää, ja kokeilen tehdä päivän näkymistä ja paikoista simppelit lyhyet videot tänne laitettavaksi. Vielä en ole päättänyt kertoilenko myös videoilla jotain vai miten teen, mutta ehkä se tässä reilun viikon aikana hahmottuu niin miulle kuin teillekin. Tämän päivän video olkoon jonkinlainen harjoitelma tulevaa varten. Toivottavasti seuraavat päivät ovat hieman tapahtumarikkaampia tähän verrattuna. Mutta joka tapauksessa nauttikaa "siirtymätaipaileeni" näkymistä ja palataan ihan kunnolla asiaan huomenna, jolloin suuntana on Vihanti.

 

Posted with Blogsy

Krhm... juuh tota... moi!

Tiedättekö mitä tapahtui 499680 minuuttia sitten?

Tai jos vähän tiivistetään, niin 8328 tuntia sitten? 

Tai jos vielä oikeen tiivistetään, niin 347 päivää sitten?

Joku ehkä arvasikin jo oikein. 

Noin vuosi sitten kirjoitin edellisen blogikirjoituksen tänne. Juu ei tarvitse sanoa, että vähän ehti aikaa vierähtää tässä välissä. Niin ehti miunkin mielestä.

Nytkään en meinaa kirjotella pitkästi, vaan jätän teille vain tähän katseltavaksi yhden kuvan, joka viestittäköön itse kullekin sitä onko tänne lähitulevaisuudessa tulossa lisää tekstiä tai muuta sisältöä.