Tour de Pohjanmaa - Päivä 5: Virtaavia vesiä ja taivaallisia taukopaikkoja

Kuten vähän oletinkin, niin unet Pappilan hirsien huomassa olivat erinomaisen makoisat ja virkistävät. Unta myös riitti koko yöksi vaikka edeltävän päivän etappi ei ollutkaan järin pitkä. Luultavasti keskiviikon pitkä etappi ja valvottanut kapakkahumppa vaikuttivat vielä jonkin verran.
Aamiaisen nautin talon salissa vanhemman pariskunnan seurassa, jotka olivat myös valinneet tämän idyllisen majapaikan. He olivat tulleet Lahdesta ja menossa lähistölle lapsenlapsensa 1-vuotissynttäreille. Siinä aamiaisen lomassa tuli rupateltua niin reissuista kuin myös mm. Suomen kielen sanojen merkityksistä ja syntyperistä. Pohdintaa herätti se, että miksi kanat asuvat kanalassa ja siat sikalassa, mutta lehmät eivät asu lehmälässä vaan navetassa. Vaikuttaa melkeen lehmien halveksimiselta. Eli jos joku nyt tietää tarkempaa alkuperää navetta-sanalle, niin saa valaista tietämätöntä.

Kun olin tekemässä lähtöä, Pappilan emäntä antoi vielä viime hetken reittivinkin, kun kuuli, että olin suuntaamassa suoraan 8-tien vartta eteenpäin. Vinkki johdatteli miut rauhalliselle ja idylliselle maalaistielle, joka todellakin oli huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin valtatien varsi. Kiitos siis vinkistä. Pyörämatkailijat arvostavat tällaista "yksityisopastusta", jota harvoin on tarjolla isommissa majotuspaikoissa.

Ennen kuin lähdin kohti neuvottua reittiä, nappasin vielä pari otosta Pappilan pihalta.

Liikkeelle päästyäni saatoin alottaa jokibongauksen heti samantien. Tässä siis neljän kilsan ajon jälkeen Perhonjoki, olkaa hyvä.

Neuvotun reitin lisäksi sain alkumatkan ajan nauttia muutenkin mukavista olosuhteista, sillä pyöräteitä riitti peräti parikymmenen kilsan ajan. Niiden joutuisilta pinnoilta poikkesin kuitenkin tauolle jo noin 10 kilsan ajelun jälkeen, kun kohdalle osui houkutteleva kahvila ja eläinpuisto. Ennen kuin pääsin kuitenkaan tutustumaan näihin tarkemmin, niin tapahtui reissun toinen virallinen paikallisväestökohtaaminen. Miut pysäytti pyöräilevä 80+ herrasmies, joka oli kiinnostunut miten pitkällä reissulla olin. Herra oli itsekin innokas pyöräilijä ja sellasen hengenheimolaisen kanssahan oli mukava siinä tovi turinoida. Hän myös suositteli miulle kahvilaa, johon toki jo muutenkin olin menossa.

Kyseinen Puoti & Kahvila Anne toimii 1800-luvulla rakennetussa hirsitalossa, joka oli siirretty lähitienoolta nykyiselle paikalleen. Talon ikää ei ulkoapäin olisi osannut arvata, mutta sisälle astuttaessa oli kuin olisi siirtynyt aikakoneella melkoisen hyppäyksen taaksepäin. Puodissa oli myynnissä niin vanhempaa kuin uudempaakin tavaraa, mutta tunnelma oli ehdottomasti mukavan nostalginen.

Mutustaessani pullaa teen kera kahvila-puodin terassilla, sen edustalle ilmestyi vielä (Raatoni lisäksi) tällainenkin komistus.

Pulla- ja teehankintojen ehdyttyä lähdin jatkamaan matkaani. 100 metrin verran. Seuraavaksi kun oli tietenkin pysähdyttävä samalla alueella toimivan Toivosen Eläinpuiston ja Talonpojanmuseon kohdalle. Sisäänpääsy varsinaisen eläinpuiston ja museon alueelle oli maksullinen, joten nuukuuksissani jätin sen käymättä. Sen sijaan ostin kunnon kesälomamatkailijan tavoin tötterön jäätelöä ja nautiskelin sen kahvilarakennuksen pihamaalla. Tässäkin paikassa oli tarjolla SIA Glassin jäätelöjä ja päädyin valinnassa polkkapalloon. Turha kai sanoa, että raikasta ja hyvää oli.

Tauon jälkeen matka jatkui maalaismaisemia myötäillen kohti Kälviää. Mitään pakottavaa tarvetta miulla ei ois ollu kiertää kyseiseen kylään, mutta aattelintällä kertaa tehdä pienen koukkauksen vaikka 8-tien varrella olisi pyörätietä jatkunut kai vielä eläinpuistolta eteenpäinkin. Toki sitä jatkui myös Kälviälle päin. Ja bongailujeni kannalta oli tietysti ihan suotavaa tehdä koukkaus. Tulihan siellä sentään vastaan Kälviän kirkko uusine kirkkaana kiiltelevine kattopelteineen.

Ja mikä ehkä vielä tärkeempää, Kälviänjoki!

Kälviä-ekskursion jälkeen matka jatkui jonkin aikaa mukavasti polveilevaa (kyllä, Pohjanmaallakin on pieniä mäkiä) pikkutietä pitkin, josta ajauduin jälleen takasin 8-tien varteen ja, josta puolestaan taas melko pian pääsin erkaantumaan rauhallisemmalle reitille.

Nyt kun muistin, niin tässä välissä pitää mainita yksi pyörämatkailun lainalaisuus, joka ainakin omalla kohdalla pitää paikkansa. Kyseessä on siis se "fakta", että reissun kolmannen ajopäivän jälkeen meno muuttuu huomattavasti helpommaksi. Tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä sen kanssa miten rajusti tai kevyesti reissunsa on alottanut, neljäs ajopäivä tuntuu aina sujuvan hämmentävän kevyesti. Niin kävi tälläkin kertaa. Ehdin matkan edetessä jo jonkin aikaa miettimään, että miten ihmeessä on niin jaksavainen olo, kunnes sitten tajusin monesko reissupäivä on menossa. Kieltämättä varsin jännä juttu. Mutta ilmeisesti tälle löytyy jotain ihan tieteellistäkin faktaa. Nähtävästi keholta menee muutama päivä jatkuvaan rasitukseen tottumisessa ja sen jälkeen homma muuttuu ihan erilaiseksi. Kannattaa kokeilla!

Mutta niin, mihinkäs tässä jäätiin. Joo, kurvasin siis hyvin pian isolta tieltä kohti Lohtajaa. Tälläkin tiellä oli mukavia pikku mäkiä, joten matka eteni joutuisasti. Lähestyttäessä Lohtajaa bongasin tien vierestä suorataan sympaattisen kokosen kirkon.

Nähtävästi kyseessä oli kuitenkin vaan jonkin sortin siunauskappeli, koska pari kilsaa myöhemmin löytyi tuollanen huomattavasti komeamman olonen taukopaikka.

Kirkon parkkipaikan kupeessa oli myös joku tyyppi rumpaliloimassa metsässä.

Olin ennakkoon selvitellyt, että Lohtajalla ehkä mahdollisesti on jonkinlainen ruokapaikka. Taajaman koon huomioon ottaen olin kuitenkin melkosen skeptinen asian suhteen. Mutta onneksi turhaan. Siellähän oli Ravintola Wiirre lounaspöytineen. Sain kuin sainkin siis kupuuni apetta päiväetapin puolivälin paikkeilla.

Lounastauon jälkeen oli edessä paluu 8-tien varteen, kunhan olin ensin kytännyt lehmiä, joista yksi alkoi heti pälyilemään minua kun pysähdyin ottamaan kuvaa. Kuvassa siis epäluuloinen lehmä kavereineen.

Kasitiellä sitten pysyttiinkin koko loppumatkan ajan. Vaihtelua etapin loppuosalle toi vaan Himanka, jossa piti tietenki pitää jäätelöpaussi Äs-Marketilla. Ja tokihan siellä oli myös nämä eli Himangan kirkko ja...tättärärää! Lestijoki!

Himangalta oli vielä parikymmentä kilsaa majapaikkaani Kalajoelle ja sille välille ei mitään tavattoman ihmeellistä osunu. Tia mitä tosta nyt pitäis ajatella. Ilmeisesti paikallisilla mummoilla ei kovin kummosia mökkejä ole. Vai näkeekö joku sitä?

Oli sillä pätkällä onneks jotain ihan nättejäkin juttuja.

Mutta päivän ehdoton kunniamaininta menee kyllä tälle. Pitopalvelu Hukka ja oikein kunnon tyhjäpäinen esimerkki mainosständin sijottelusta. 10 pistettä ja tampiomerkki, olkaa hyvä.

Ai niin ja olihan siellä vielä joku Siiponjoki.

Kalajoelle siis päästiin ja majapaikkana on Hotelli Rantakalla, josta voi sanoa, että on yllättävän pyöräilijäystävällinen paikka. Pyörän sai hotellin varastoon uteliaiden katseilta piiloon, kylppärissä on kuivausteline ja seuraavan päivän juomat voi tehdä jo illalla valmiiksi jääkaappiin. Eikä huone merinäköalalla nyt noin lähtökohtasesti muutenkaan oo kauheen huono juttu. Fillarnisti tykkää!

Ja koska maisema ei nyt huonekuvasta välity, niin tässä lopuksi selventävä otos pihalta käsin.

Päivän kilometrit: 78
Joet: Perhonjoki, Kälviänjoki, Lestijoki, Siiponjoki (Oli myös jotain Koskenkylönjokea, Lohtajanjokea, Viirretjokea, Pöntiönjokea ja Himanganjokea, mutta ne oli niin kuraojan olosia etten laske niitä.)

Posted with Blogsy