Tour de Pohjanmaa - Päivä 3: Topeliuksen jalanjäljissä

No justiinsa joo. Taisin reissua suunnitellessa päättää, että tällä kertaa ei tule mitään pitkiä päivämatkoja. Ja mitä tein tänään? Poljin näköjään 92 kilsaa. Notta ristus, sanois pohojalaane! Miten näin siis pääsi käymään? Syynä on yllättäen minä itse.

Ekat ylimääräset kilsat kertyi heti aamulla, kun lähdin Härmän Kylpylästä puoli kymmeneltä irtauduttuani kiertämään uteliaisuuttani Ylihärmän kirkonkylän kautta. Kierros, joka osottautu sinänsä aika turhaksi. Nähtävää ei oikeastaan ollut kuin kirkon muodossa. Ja sekin oli pyörätiehen nähden sijotetu niin, että kun kirkon lopulta huomasi, niin se oli väärällä puolella tietä eikä sinne päässy mitenkään sujuvasti koukkaamaan. Jätin siis tarkemman tutkiskelun sikseen ja suuntasin suunnitelman mukasesti kohti Alahärmää ja PowerParkia. Paitsi, että ihan suunnitellusti eteneminen ei tapahtunu.

Liekö jonninlainen ennätys, mene ja tiedä, mutta en ollu päässy sitä Alahärmään katsomaani reittiä edes kilometriä, kun jo vetäsin harhaan. Enkä edes huomannu asiaa ennen kun kaks kilsaa väärää tietä mentyäni. Eipä siinä auttanu mun vetästä uukkari ja tulla nöyrästi takasin päin. Toki syytän harhaan ajamisesta puskien peitossa olleita opasteita ja petollisen joutusasti niiden ohi vienyttä pyörätietä.
Lopulta takaisin oikealle reitille löydettyäni matka eteni mukavasti. Aurinko paistoi ja lämpöä oli miellyttävästi. Ajatuksena oli, että kunhan Alahärmän puolelle pääsen niin pistäydyn PowerParkissa katsomassa ja vaikka teet hörppäämässä. Vähän mutkaahan siihenkin sitten tuli. Alueelle kun ei päässytkään sisään itäpuolelta, josta miun reitti meni, vaan miun piti kiertää kilsan verran takaisin päin toisen tien vartta päästäkseni alueen portille. Ja sitten se teeinto jotenkin tyssäsi siihen. En siis entuudestaan tiennyt paikasta paljonkaan, mutta jotenkin se ei ulkopuolelta kateltuna vaikuttanu yhtään houkuttelevalta. Pällistelin hetken aikaa porteille päin vellovia ihmismassoja ja autojonoja, ja tulin siihen tulokseen ettei moinen disniländ oikeen nyt sovi tähän reissuun.

Siispä kurvasin jälleen ympäri ja palasin takasin reitille, joka johdatteli Alahärmän keskustan läpi kohti pohjoista. Vielä kylillä ollessani poikkesin Alahärmän kirkossa, kun se sentään sattu olemaan reitin varrella ilman ylimääräsiä mutkia. Ja olipa muuten varsin komea kirkko. Selkeesti pohjalaisella vaatimattomuudella tehty.

Alahärmän jälkeen puikkelehdin rauhallista ja tuulista pikkutietä pitkin kohti Jepuaa ja Uuttakaarlepyytä. Peltoaukeiden lisäksi matkan varrelle osui mukavan idyllisiä kylätaipaleitakin.

Ylitin myös useampaanki otteeseen jokia, jotka näin jälkeenpäin kartasta tarkasteltuna paljastuikin vaan sen jo samaisen aiemmin bongatun Lapuanjoen uomiksi. Uusien jokien puuttumista paikatkoon siis siltakuva. Taisi olla nimeltään Mattilan museosilta. Jykevän olonen oli.

Siksakkia edenneen jokien ylittelyn lomassa päädyin lopulta Jepualle, jossa pidin paikallisen Salen pihalla evästauon banaanin, jogurtin ja rusinoiden muodossa. Ennen kyseisten välipalojen hankkimista koin reissun ensimmäisen varsinaisen paikallisväestökohtaamisen. Saatuani pyörän parkkiin eräs vanhempi isäntämies tuli kyselemään onko pitkäkin matka jo takana. Kansainväliseen tyyliin vielä esitti kysymyksensä samantien sekä kahdella kielellä eli sekä suomeksi että ruotsiksi. Siinä sitten tuli tovin verran rupateltua niin aiemmista kuin meneillään olevastakin reissusta. Mies tiesi myös kertoa, että täällä Pietarsaaressa on ihan juhlaviikko menossa parasta aikaa. Jaakon Päivät kyseessä ja kaupunki tulvillaan ohjelmaa. Ja siltä tosiaan näyttikin kun tänne lopulta saavuin. Mutta eipä nyt mennä liikaa asioiden edelle.

Jepualta jatkettuani ehdin vielä kertaalleen vetäistä yhdestä risteyksestä ohi, mutta koska tämä nyt näytti jo tulleen tavaksi tänään, niin en paneudu tähän harhailuun sen enempää. Totean vaan, että onko se nyt ihme jos suomalainen eksyy reitiltä kun tieviitat on alla olevan tapasia. Alkaa jo tuntua ulkomaanmatkalta.

Hieman pitkältä tuntuneen vastatuulisen poljeskelun jälkeen pääsin lopulta seuraavalle välietapille eli Uuteenkaarlepyyhyn. Siellä taukopaikkana sai kunnian toimia Kuddnäsin museo eli toisin sanoen Zacharias Topeliuksen lapsuudenkoti. Aloitin paikkaan tutustumisen kahvilasta, josta löytyi ihan uusia jäätelötuttavuuksia. Kahvila oli erikoistunut kokkolalaisen SIA Glassin jäätelöihin ja otin nautittavakseni heidän Pistacia-tuutin, kermajäätelöä paahdetuilla pistaaseilla ryyditettynä. Kyllä maistui.

Varsinaisen museon puolella oli paljon tarjolla paljon tavaraa ja tarinoita Topeliuksen lapsuudesta ja nuoruudesta. Tässä muutamia maistiaisia kuvien muodossa.
Vierashuoneen vedettävä sänky, jossa on aikoinaan nukkunut mm. tsaari Aleksanteri I.

Talon salissa lienee laulettu Sylvian joululaulua innolla.

Restonomia kiinnosti tietenkin talon kyökki.

Makuuhuone, jossa Sakke-poika on syntynyt ja kehto, jossa nukkunut. Ja nyt seuraa päivän mystinen anti. Edellä kerrottujen tietojen lisäksi sain todistaa huoneessa kummittelevan. Kuvan vasemmassa reunassa lattialla näkyvä verhonpidike irtosi seinästä ja putosi lattialle samalla hetkellä kun olin astumassa huoneeseen. Ja tämä tarina on tosi.

Kierroksen päätteeksi vielä yleissilmäys pihapiiriin.

Historiakatsauksen jälkeen matka jatkui vielä parikymmentä kilsaa Pietarsaareen. Päivän ajo alkoi hiljalleen tuntua jäsenissä ja tein syvällisiä sisäisiä pohdiskeluja poljennan lomassa. Mietin mm. ihmismielen veikeyttä, kun se saa tällaisen etapin viimeiset 8 km tuntumaan tuskastuttavan pitkiltä ja hitailta, kun taas päivittäinen yhdensuuntainen työmatka ei tunnu miltään vaikka sekin on suunnilleen sen 8 km. Kyllä on ihmismieli outo ja rasituksille altis.

Vielä juuri ennen Pietarsaaren keskustaa bongasin Pedersören kirkon, joka on kuulemma yksi Pohjanmaan vanhimmista kirkoista. Sehän piti siis käydä pikaisesti tsekkaamassa. Koska esittelin jo Alahärmän kirkosta hyvät ja edustavat kuvat, niin tästä näytän vaan kaksi tekotaiteellista otosta, jotta lukijoille ei vahingossakaan muodostu selkeää kuvaa siitä miltä kirkko näyttää.

Pietarsaareen siis päästiin ja Kaupunginhotellikin löytyi kaikkien markkinakojujen ja juhlivien ihmisten seasta. Hotelli näyttäisi edustavan tällasta perinteistä vanhan ajan kaupunkihotellia. On siis jo selvästikin aikaa nähnyt, mutta kaikista käytön jäljistä huolimatta onnistuu hyvällä tavalla henkimään mennyttä aikaa.

Pyöränkin sai mukavasti sisäpihalle pois uteliaiden katseiden alta. Miinuksena sen sijaan on sellasen lämmitettävän kuivaustelineen puuttuminen kylppäristä. En siis viitsinyt alkaa pesemään kamppeitani. Niin ja suihku! Se on täällä varsin raivostuttava. Sellainen vettä sinne tänne röpeltävä tapaus. Tiedättehän. Sellanen josta kyllä vettä tulee ihan riittämiin, mutta jostain syystä se roiskuu miten sattuu. Eli käytännössä jos koitat huuhdella käsiä tai jalkoja tai mitä jäseniä tahansa, niin vesi vaan tuntuu mystisesti menevän kyseisen raajan ohi. Hyvin ärsyttävä. Mutta se siitä. Positiivisena yksityiskohtana vois mainita sängyn "päiväpeitteen" tai tuon yleensä sängyn jalkopäässä olevan kankaan riekaleen, josta ei yleensä ole mitään hyötyä. Vaan täälläpä se on korvattu fleecehuovalla, jonka lämmössä on mukava kirjotella vaikka blogia. Käytännöllistä.

Kuten varmaan huomasittekin, niin potentiaalisten lounaspaikkojen puutteessa ajomatka meni tänään välipalameiningillä. Niinpä iltaruuaksi kelpasi pistellä poskeen O'Learys-kapakan burgeria ja brownie + suklaajäätelö yhdistelmää. Eikä tehnyt edes tiukkaa niiden mahduttaminen pötsiin.
Tällasena siis näyttäyty reissun toinen päivä. Nyt voikin tässä kaikessa rauhassa ootella, että Jaakon Päivän juhlinta ympäristössä loppuu, jotta pääsee unille. Tapahtuman ohjelmaa kun vilkasin niin siellähän sattuvasti luki "klo 21-24 Part3ion soittaa livenä Kaupunginhotellin terassilla". Sattupa sopivasti. Kulttuuria kotiovella.

Loppukaneettina tähän itselle pari muistutusta päiväetappien pituuteen liittyen: a) älä tee mitään ylimääräsiä koukkauksia, siellä ei kuitenkaan ole mitään jännää ja b) pidä silmällä opasteita. Näillä muistisäännöillä saatat onnistua pitämään matkat suunnitelluissa rajoissa.

Päivän kilometrit: 92
Joet: samoja vanhoja

Posted with Blogsy