Siirtymäpikataival kuvais ehkä parhaiten tän päivän etapin luonnetta. Jo ennakkoon oli tiedossa, että tämän päivän Kalajoki - Raahe väli ja huominen Raahe - Liminka on niitä ympäristöiltään ja käyntikohteiltaan reissun kuivinta antia. Niinpä tänään tuli pidettyä aiempaa reippaampaa vauhtia yllä. Yhtenä syynä ehkä se, että kun kuitenkin oli kohtalaisen lyhyt pätkä, niin sen selvittäminen nopeasti jättäisi tavallista enemmän aikaa päätepisteessä käytettäväksi. Ja toisena syynä se, että mitä nopeemmin polkisi, sitä nopeemmin se tylsähkö pätkä ois ohi. Positiivisena puolena vois pitää sitä, että valtatien seurailusta huolimatta ison osan reitistä pystyi ajelemaan pyörätiellä.
Harvoista näkemisen arvosista paikoista ekat osu kohdalle jo heti hiekkasärkiltä lähdettyäni Kalajoen keskustassa. Paikallisesta kirkosta on tällä kertaa vaan kaukolaukaus, koska kirkko oli rakennettu väärälle puolelle tietä. Itse varsinainen Kalajoki sentään oli sillan alla niin kun pitääkin. Kalat saa kyllä tosin olla tarkkana tossa joessa, jotta eivät karahda kiville.
Eräänlaisena puolivälin checkpointina reitillä oli onneksi Pyhäjoen ihmiskeskittymä. Sitä ennen maisemat oli oheisen kaltasia. Ja just vähän ennen Pyhäjoelle tuloa vielä ohjeistettiin pitämään maisema tuollaisena.
Pyöräreissuissa on se hyvä puoli, että tylsemmillekin etapeille yleensä ilmaantuu jotakin mikä rikkoo tasasen tapahtumattomuuden. Tällä kertaa niin kävi paikallisen Salen pihalla, jossa miun paikalle tullessa oli tauolla norjalainen pyöräreissaaja. Annettakoon hänelle nyt jo tutuksi tulleen periaatteen mukaan nimeksi MiesNorjasta. Hän oli lähtenyt liikkeelle Oulusta ja menossa siis samaa reittiä kuin minä, mutta etelän suuntaan. Kyseessä oli jo hänen kolmas reissu Suomessa. Aiemmin hän oli ajellut mm. Itä-Suomessa ja mennyt Joensuun kauttakin. Nyt päätepisteenä tulisi olemaan Maarianhamina eli jokunen kilsa oli kaverilla vielä edessä. Oli pitkästä aikaa virkistävää vaihtaa kokemuksia ulkomualaisen polkijan kanssa. Hänkin oli tehnyt saman havainnon, että kovin paljon ei muita pyörämatkailijoita näkynyt. Ilmeisesti ollaan kumpikin jotenki epätavalliseen aikaan liikkeellä. Kuultuani hänen olevan menossa Kokkolaan olin jo aikeissa ehdottaa kaupungista hyvää majapaikkaa, kun hän jo sanoikin olevansa menossa erääseen Brinkin Pappilaan yöksi. Kyllä asiansa osaavat tietävät mihin kannattaa majoittua. Välipalat syötyämme MiesNorjasta jatkoi sinne, mistä mie olin tulossa ja mie jatkoin sinne mihin olin menossa.
Toki ennen lopullista paikalta pakenemista otin parit oleelliset kuvat.
Tässä Pyhäjoen Etelähaara...
...ja Pohjoishaara.
Matka jatkui kohti Raahea ja sinne johtavaa reittiä viittilöivät asianmukaiset opasteet, jotka paljoa valehtelematta taisivat olla ekat lajinsa edustajat mitä tällä reissulla olen nähnyt. Ainakin oletan näin, koska olin aidosti yllättynyt huomatessani ne.
Vaikka reitin varrella ei pitänyt olla mitään erityistä tai nähtävää, niin kummasti sitä vaan kummallisuuksia osui silmiin. Pyhäjoen alueella on ilmeisesti ollut tarjolla ylimääräistä EU-rahaa, joka on sitten päätetty käyttää mihinkään johtamattoman tieverkoston rakentamiseen. Kuvat eivät ihan täysin välitä sitä outouden tunnetta, minkä koin kun noin puolen kilsan matkalla tätä "aavekaupunkia" katselin.
Muita outouksia oli mm. pyörätien varressa ollut pinkki kuntopyörä ja keskelle tietä levitetyt kalanpäät. Nämä tuli kohdalle valitettavasti niin nopeasti, että todistusaineisto jäi hankkimatta.
Pietarsaaressa tapaamani NainenOulusta varotteli minua tuolloin Raahen eteläpuolella auki revityistä pyöräteistä. Asia palautui mieleen kun hyvä pyörätie vaihtui yllättäen karkeeseen sepelimurskaan. Paikalliset tieduunarit olivat kuitenkin olleet sen verran tehokkaita, että päällystystyö oli jo lähes valmis. Sorapätkää ei siis tarvinnut pitkään kärsiä. Mutta sekin lyhyt hetki ehti aiheuttaa lievää ärsytystä. Jokin juuri sopivan raivostuttavan kokonen sepelin kappale onnistu kiilaamaan itsensä takarenkaan ja lokasuojan väliin aiheuttaen sen olosta ääntä, että pitkään ei tarviis ajaa, niin kumi on puhki. Joten ei kun parkkiin tien reunaan ja ronkkimaan kutsumatonta kyytiläistä pois. Lisäjännitystä hommaan toi ukkospilvi, joka oli muodostunut kuin tyhjästä tien itäpuolelle ja alko nyt tasasin väliajoin antamaan äänimerkkejä olemassa olostaan. Raaheen oli enää vajaa 10 kilsaa, mutta mieluiten senkin ajais kuivana. Sepelikikkare luovutti lopulta ja matka pääsi jatkumaan. Päästyäni alle kilometrin päähän majapaikastani uskalsin vihdoin vähän hellittää ja nappasin kuvan uhkailijasta, joka ei onneksi päässyt yllättämään.
Tämän päivän päätepiste oli
Hotelli Raahenhovi, johon ehdin lähes kuntoajon puolelle mennen tahdin ansiosta jo vähän kahden jälkeen. Hotelli ei ulkopuolelta näyttänyt kovinkaan kummoselta, mutta ulkokuori petti pahasti. Hotellia on kaiketi lähiaikoina kunnostettu/laajennettu, sillä huoneeni on suht asiallisen olonen.
Ja mikä parasta, tää on hyvä paikka myös pyörämatkailijan näkökulmasta. Löytyy kuivaustelineet ja jääkaapit. Ja mikä parasta, pyörän sai tuoda sisälle hotellin kellarikerrokseen. Aivan huippua. Eikä tässä vielä kaikki! Sain Aku Ankan auton rekkarin mukaisen huoneen ja hotelli vaikuttaa muutenkin veikeältä paikalta.
Ja nyt seuraa totuuden paljastus. Alussa kerrotut syyt vauhdikkaaseen etenemiseen olivat pelkkiä tekosyitä. Todellisuudessa miulla oli/on niin tänään kuin huomennakin vaan yks syy ehtiä perille klo 15 mennessä.
Koska tän päivän reitin varrelta aika pitkälle puuttui kaikki kuvauskelposet kohteet, niin kävin hotelliin asettumisen (ja aika-ajojen) jälkeen pienellä kävelyllä, jonka anti on tässä ilman sen kummempia selityksiä. Tai sen verran voin selittää, että kirkko on kirkko ja iso keltainen rakennus on koulu.
Kuvauskävelyn päätteeksi kävin ahtamassa kupuuni ehtaa pihviä kaupunkiin ilmeisen lähiaikoina avatussa
Portenos-ravintolassa. Mehevän, murean ja maukkaan pihvin päälle kelpasi hakea lähikaupasta creme brulee -jäätelö. Näillä eväillä kelpaa nyt istuskella kirjoittamassa tässä huoneena nojatuolissa, joka muuten on sellanen mukava keinutuolityyppinen malli. Iltapalaksi vois ehkä vielä käydä hotellin ravintolassa nautiskelemassa jotain pientä. Ah, kyllä on kurjaa!
Päivän kilometrit: 67
Joet: Kalajoki, Pyhäjoki
PS. Päivän hauska kohtaaminen: MiesHelsingistä on selvinnyt Raaheen asti ja oli Prisman pyöräosastolla pumppuostoksilla. Matka Raahesta jatkuu kuulemma vielä tänään eteenpäin ja myös Hailuoto kuuluu nyt hänenkin jatko-ohjelmaan. Vaatii siis jo melkein taitoa olla törmäämättä vielä kolmannenkin kerran.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti