Fillarnisti: Tour de Pohjanmaa - Päivä 9: Oikuttelevan luontoäidin armoilla

30. heinäkuuta 2013

Tour de Pohjanmaa - Päivä 9: Oikuttelevan luontoäidin armoilla

Suurena suunnitelmana oli, että eilisen kurjan kelin jälkeen tänään ois voinu aamusella vähän kierrellä ja katsella Marjaniemen maisemia enemmänkin. Luonto kuitenkin oli päättäny toisin. Kaikkien ennusteiden vastasesti eilen alkanu sade tuntui vaan jatkuvan. Tai voihan olla, että yöllä ihan kiusallaankin oli poutasta, mistä sitä tietää. Joka tapauksessa aamulla pieniä sadekuuroja tuli vähän väliä. Päätin kuitenkin uhmata vaihtelevaa säätä ja kävin edes muutaman kuvan räpsimässä ulkona. Hivenen harmaatahan siellä oli. Ja tuulista.




Tuulesta ja kevyestä sateesta huolimatta oli tehtävä se mitä olin meinannutkin eli käydä niin sanotusti maailman laidalla.


Ja Luotsihotelli oli ulkoapäin tämän näkönen. Hienot maisemat ravintolasta (tummempi osa) merelle päin. Vaaleammassa osassa oli hotellihuoneet, joista osa oli jotain ateljee-tyyppisiä ja isot ikkunat merelle. Oman huoneeni ikkunahan oli suoraan hotellin sisäänkäyntiä kohti.


Aamiaisen jälkeen alotin arvonnan sen suhteen, että millon kannattais lähtee polkemaan kohti lauttarantaa. Ensin aattelin, että söisin lounaankin hotellilla ja lähtisin vasta sitten, mutta unohdin sen vaihtoehdon kun selvisi, että lounas alkaisi vasta klo 12. Seuraavana ajatuksena oli sitten löytää sääennusteiden ja sadetutkien perusteella sellanen rako, jossa sade vähän hellittäisi. Ja kuinka ollakaan, vähän ennen kymmentä ennusmerkit näyttivät sateen loppumista joskus puolenpäivän aikoihin. Päätin siis suosiolla kärsiä sillä hetkellä vallinnutta sumun ja tihkusateen välimuotoa, ja lähteä polkemaan lautalle päin. Toiveissa siis kelin kirkastuminen matkan aikana ja leppoisa poutasää kun Oulunsaloon pääsisin. Yhtenä tavoitteena oli myös ehtiä klo 12 tai 12:30 lautalle. Muussa tapauksessa oottelisin puolitoista tuntia rannassa lautan tauon päättymistä. Harmaata kohti siis kävi tieni.


Ja kuinkas sitten kävikään. Muutaman kilsan ajettuani sain huomata ettei sade suinkaan ollut heikkenemään päin. Sen sijaan vallinnut tihku muuttui tasasen kevyeksi kesäsateeksi, jota myös jatkui koko matkan lauttarantaan asti. Eli noin 30 km sain nauttia iloisesta ropinasta kypärään. Positiivistahan tietysti oli se, että tällä kertaa niitä ötököitä ei ilmassa lennellyt. Ja tein muitakin positiivisia havaintoja. Tympeä metsätaival tuntui tänään paljon joutuisammalta. Ilmeisesti kun tiesi mitä edessä oli, niin pääkoppa suhtautui asiaan eri tavalla. Positiivista oli myös ajoitus eli ehdin rantaan juuri sopivasti noin varttia ennen lautan lähtöä. Kelistä huolimatta nautiskelin odotellessa jäätelön lauttarannan, noh, sanotaan nyt vaikka merihenkisessä kahvilassa.


Kelin ansiosta miulla jäi Marjaniemen paremman kiertelyn lisäksi käymättä myös keskustassa olleessa jonin sortin talonpoikaismuseossa. Näistä kaikista tekijöistä johtuen tämän päivän aikana ei juurikaan tämän enempää tullut kameraa kaivettua esiin. Sen sijaan tähän väliin voin kertoa taas yhdestä hengenheimolaiskohtaamisesta. Suunnilleen samoihin aikoihin minun kanssa Marjaniemestä lähti kaksi kaverusta polkemaan kohti lauttarantaa. Näin heidät ekan kerran kun heti alkumatkasta pysähdyin lisäilemään sadekamppeita ja he pyyhälsivät ohi. Vähän keskustan jälkeennoli puolestaan miun vuoro ohittaa kun he pitivät pientä paussia tienposkessa. Lauttarantaannhe tulivat pian minun jälkeen ja siinä lauttaa ootellessa, ja lauttamatkan aikana, tuli rupateltua niitä näitä pyöräilyyn liittyen. Kaverukset olivat Oulusta ja lähteneet vaan yhden yön reissulle Hailuotoon. Otolliset päivät olivat osanneet valita. Vastarannalle päästyämme miekkoset jatkoivat miun edellä matkaansa ja mie jäin pienemmillä vaihteilla sitkuttamaan jäseniini lauttamatkan aikana osittain kadonnutta lämpöä.

Etapin lautan jälkeisestä osuudesta ei kummempaa kerrottavaa ole. Sade alkoi sentään vihdoinkin hiukan laantua mitä lähemmäs Oulua tulin. Erityismaininnan voisi kyllä antaa Oulun alueen pyöräteille. Ne on hyviä, niitä on riittävästi ja opasteita on niin runsaasti, että tollompikin löytää perille, mihin onkaan menossa. Niinpä miekin huristelin itseni varsin onnistuneesti ja ilman ylimääräsiä mutkia Oulun torin nurkalle. Tässä vaiheessa sade oli jo laantunut niin paljon, että olin hankkiutunut eroon sadekamppeista.

Koska päivän yksikin lämmin ruoka oli vielä syömättä, niin ekaksi tehtäväksi otin sopivan ruokapaikan etsimisen. Hirmu pitkälle sen takia ei tarvinnut lähteä, sillä toisella puolella risteystä, johon olin vauhtini stopannut, oli ainakin ulospäin kelvolliselta vaikittanut Toripolliisi-ravintola. Sinne siis apetta etsimään. Listalta löytyi vuohenjuustolla ryyditettyä possunleikettä, jolla päivän rasitukset tuli ainaki osittain kuitattua. Yritin myös kovasti saada jälkiruokaa ja sepä osottautukin sitten jo ongelmallisemmaksi. Tilasin ensin suklaakakkua, josta tarjoilija hetken päästä tuli kertomaan sen olevan loppu. Seuraavaksi kokeilin jotain juusto ynnä marja juttua, joka sekin hyvin pian todettiin loppuneeksi. Tässä vaiheessa listalla oli enää jäljellä jotain perus jäätelöjuttuja, joten päätin hylätä jälkiruoka-ajatukset ja maksaa itseni ulos.

Siinä ruokailun lomassa sade oli yllättäen taas hiukan kiihtynyt, joten valitettavasti Oulustakaan ei vielä tässä vaiheessa kuvia ole. Paitsi yksi. Tällasia joukkokokoontumisia on aina ilo katsella.


Ennen kuin singahdin keskustasta kohti reissun viimeistä majapaikkaa, niin poikkesin vielä Partioaitassa, kun sellanen kaupungista löytyi. Mukaan tarttui matkalakana. Sillä nimellä sitä kai suomeksi kutsutaan. Eli aika sama juttu kuin makuupussin suojalakana. Siitä on siis reissuissa apua, jos majoittuu paikassa, jossa olisi suotavaa olla mukana omat liinavaatteet, mutta jonne ei jaksa mitään kunnon lakanoita ja pussilakanoita raahata. Joten tsuih vaan pussiin nukkumaan. Pitää koekäyttää mahdollisimman pian.

Reissun viimeinen varsinainen matkapäivä alkaa siis olla hiljalleen paketissa. Tämän päivän majotuksesta huolehtii kaverini Kerttu, joka jostain mielenoikusta on täksi kesäksi päätynyt Helsingistä Ouluun kesätöihin leikkelemään kuolleita eläimiä. Reissun viimeinen yö menee siis rivitalossa ihan aidossa kotimajoituksessa. Ja oikein hyvin järjestetyssä sellasessa. Löytyy ihan oma huone ja teetä ja lonkeroakin on jo tarjottu. Illan ohjelmaan saattaa kuulemma kuulua käynti läheisellä grillillä. Odotan jännittävää seikkailua lähiössä. Niin ja kaikkien kuolleista eläimistä kertovien juttujen vastapainona täällä on seurana myös yksi elävä eläin, Toivo.


Tässä tämä homma nyt hiljalleen alkaa olla taputeltu. Huomenna ois tarkotus säiden salliessa vähän pyöriä kameran kanssa kaupungilla ja säistä riippumatta löytää bussikyyti takaisin Joensuuhun. Osittain ollaan siis päätepisteessä ja osittain vielä matkalla. Jatkoa siis seuraa vielä tämänkin jälkeen.

Päivän kilometrit: 62

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

*Virtuaalinen moikkaus* Ohitin sut kuvien perusteella tunnistettuna Äimäraution Siirtopuutarhan kohdilla. Oli kiire palaveriin, joten jäi puuskutuksen lomasta moikattua ja jututettua oikeesti. Kivan näköinen reitti ollut; pitänee itekki testata joskus, kun Seinäjoen lähistölle pitää silloin tällöin liikkua.

Tuosta joukkokokoontumiskuvasta sen verran annan kritiikkiä, että ruuhka-aikaan (joka kuvassa ei selvästikkään ole) pyörärivien väliin jää noin 10-20cm väylä, jota pitkin pitäisi oma pyörä saada telineeltä pois tai vietyä telineelle. Eli telineet ovat liian lähekkäin. Muuten erittäin hyvä sijainti. Oulun kaupunki on onneksi hankkinut uusia telineitä kylvettäväksi ympäri keskusta aluetta, joita voi käydä ihastelemassa muunmuassa Kauppurienkadun varressa sijaitsevan Stockmannin oven lähistöllä ;)

Anonyymi kirjoitti...

hei! Taisin olla sua päivää ennen tuolla liminganlahden lintutornilla. Oli raju ukonilma, luontoäiti heilutti nyrkkiään monta tuntia ja koko yö oli katkonaista u-nen-nä-kö-ä. Aamulla teltta lainehti vedestä. Huomaamattani olin sen pystyttänyt pieneen notkelmaan, ei siihen aikaan ollut tietoakaan sateista, taivas oli kirkas. Aamulla kävin luontokeskuksessa, joka oli hieno paikka.
Harmi että sade oli riesanasi haukiluodossa. Saanen kuitenkin esittää mielipiteeni saaresta. Mielestäni se on upea paikka. Pitkä hiekkaranta, yksi kauneimpia näkemiani ohtakarin ja kalajoensärkkien rinnalla - rantsussa voit temmeltää ja lemmeltää, naukkailla viiniä, hyppiä pomppia tanssia ja lauleskella. Nuku siellä yösi.
Tutustu saaren syntyyn ja sen historiaan, käy tsekkaamassa vanhoja rakennuksia vaikka museossa, bongaile lintuja saaren useista lintutorneista. Saarella on muutamia retkeilyreittejä, itse kävin keskiniemen vanhalla majakalla, söin evääni suninjärven autiotuvalla ja kuljeskelin pitkin helppokulkuisia muhkeita jäkäläkankaita vain kompassi seuranain. Yön nukuin rannan pehmeällä hiekalla mereltä kantautuvien huokausten äärellä, aah.. Useimmiten kaikkein kauneimmat paikat löytyvät sieltä minne pikitiet eivät yllä, se on hyvä myös "pyörämatkailijoiden" muistaa. Täten määrään siis kaikkia fillarioitsioita pakkaamaan teltan ja bootsit tarakalle ja ajamaan konkelin lepikkoon aina sopivan tilaisuuden sattuessa..
Just nyt hailuodossa on vähän turisteja, joten sekin suo oman rauhan ja hiljaisuudentuntunsa..

Jäin hailuotoon kun sattumalta törmäsin täällä tuttuihin. Ehkäpä huomenna jatkan matkaani ouluun. Jos olet Tero vielä siellä niin eihkäpä me vielä lyömme päämme yhteen:)
turvallista matkaa, t.mies helsingistä

Fillarnisti kirjoitti...

Moro Vesa-Pekka,

Huikeeta! Miulla on siis ollu jossain vaiheessa reissua stalkkeri :D Ehdotan muuten siulle saman tien asennemuutosta: palavereihin ei oo koskaan kiire, etenkään työpalavereihin :P

Joo katselinkin vähän sitä telinerypästä sen olosena, että totesin mukavammaksi jättää pyörän hetkeksi vaan telineen päähän oottelemaan kun kipasin Partioaitassa. Ja pahus, kuljin kyllä tosta mainitusta kohdasta mut ei sattunu uudet telineet silmään. Pitää siis polkee vielä joskus uudestaan Ouluun.

Fillarnisti kirjoitti...

Parahin MiesHelsingistä,

Mielipiteet on aina tervetulleita. Miekään en missään nimessä halua Hailuotoa huonoksi paikaksi sanoa. Omalla kohdalla vaan aika- ja säärajotteet (vaikka säätila onkin vaan pukeutumiskysymys) aiheutti sen etten saanut saaresta kateltua niitä juttuja mitä oikeesti oisin kyllä halunnu. Mut joskus nää ennakkoon suunnitellut reissut aiheuttaa myös sen, että jotain jää näkemättä/kokematta. Asian kanssa on vaan elettävä. Hailuodon vika ei siis ollu se että miulla jäi siellä juttuja näkemättä. Tein kuitenkin sen minkä tärkeimmäksi tavotteeksi otin, eli käydä Hailuodon Marjaniemen kärjessä maailman laidalla ja merisään lähteillä :) Ja tykkäsin kyllä paikan, nimenomaan Marjaniemen, tunnelmasta siellä meren oikkujen armoilla.

Mutta ihan rehellisyyden nimissä en itseni kaltasille pyörämatkailijoille Hailuotoa suosittele niin paljon kuin mitä joitakin muita reittieni varsille osuneita paikkoja. Toki voi olla, että jos sitä sateen uhkaa tulopäivänä ja sadetta toisena päivänä ei ois ollut, niin mielipide ois ihan toinen.

Tätä kirjotellessa oon jo bussissa matkalla kotiin, joten lisätörmäyksiltä vältytään tällä kertaa. Joten voin puolestani toivottaa siulle lystikästä ja turvallista matkan jatkoa, myös sinne minne pikitiet ei vie :)