Tour de Pohjanmaa - Päivä 2: Jokibongaus käyntiin

Näin on reissu viimein polkastu käyntiin ihan tosissaan. Aamu valkeni Seinäjoella pilvisenä, jonkin verran tuulisena, mutta kuitenkin poutaisena. Näillä reissuilla pari ekaa aamua menee aina siihen, kun hahmottelee mihin järjestykseen kaikki kamansa laukkuihin asettelisi kaikkein sujuvinta käyttöö aatellen. Ja kun ne sitten lopulta on sellasessa järjestyksessä, että löytää hakemansa vaikka silmät kiinni, niin reissu onkin jo ohi. Noh, siitä ei nyt onneks vielä oo hätää. Satuani kaiken kelvolliseen järjestykseen lastasin ratsuni ja lähdin liikkeelle. Mutta ennen kuin saatoin lähteä kaupungista pois, niin piti varmuuden vuoksi käydä lepyttelemässä paikalliset jumalat. Tämä kyseinen uhripaikkahan on tietysti itsensä Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden Risti, joka kuulemma ilmasta katsottuna näyttää ruumisarkulta, jossa on risti vieressä. Päätin siis itse ottaa neutraalimman lähestymiskulman.

Ennen lopullista kaupungista pakenemista koukkasin paikallisen Gigantin kautta hakemassa ladattavan varavirtalähteen. Nämä nykyiset älyluurit kun on välillä melko syöppöjä virran suhteen, niin nyt on ainakin se puoli turvattu. Seinäjoelta irtauduttuani reitti puikkelehti pikkuteitä pitkin Nurmon kautta kohti Lapuaa. Nurmosta en nyt saanut päähäni mitään urheiluseuraa, mutta Lapuan Virkiä kaiketi on olemassa. Tämä siis jatkona eilisille pohdinnoille. Tie mutkitteli nimensä mukaisesti Nurmonjoen vartta ja pitihän siitä sitten kuva napata. Joesta siis. Kuva nyt sikäli vähän liiottelee, että joessa sattu just tossa kohtaa olemaan ilmeisesti joku laajennusosa. Pääasiassa se oli aika kaponen rapakko.

Minua yritettiin myös ohjata välillä varsin arveluttaviin suuntiin, mutta pysyin tiukkana ja jatkoin suunniteltua reittiä.

Alunperin oli tarkotus pitää lounastauko Kauhavalla, mutta jotenkin sitä aikaa tärväänty aamulla aamiaisen jälkeen niin paljon, että Lapualle tullessa oli jo ihan kiva saada jotain apetta. Etukäteen olin merkinny kartalle vaan Lapuan ABC:n, mutta onneks maltoin vähän kierrellä keskustassa, sillä kohdalle osu konditoria-kahvila Hyväskä, josta löyty päivän keittona maittavaa lohisoppaa. Ja vielä oikeen berliininmunkki teen kera samaan hintaan. Loisto paikka! Ennen eteenpäin siirtymistä Nappasin vielä Lapuan kirkostakin otoksen.

Lapualta matka jatkui jonkin aikaa vähän isomman tien vartta suuntana Kauhava. Tiellä oli onneksi hyvin tilaa kaikille kulkijoille. Kauhavaa lähestyttäessä silmiin osui Iisakki Järvenpään tehtaanmyymälää hehkuttava plakaatti. Aattelin, että kun nyt kerta Pohjanmaalla ollaan, niin pitäähän sitä puukkokaupassa käydä. Ihan en tiedä mitä puodilta ootin, mutta luultavasti se oli kuitenkin paljon perinteisempää ja kansallisromanttisempaa kuin mitä todellisuus lopulta oli. Ehkä yritys luottaa siihen, että nimi vetää puoleensa, mitäpä sitä sen enempää ulkoasuun panostamaan.

Pihalle sattui samaan aikaan vanhempi pariskunta ja hekin miettivät, että tässäkö se myymälä tosiaan on. Ja olihan se siellä. Pienenä, vaatimattomana ja ei hiukkaakaan houkuttelevana. Ja mie kun luulin, että puukoistaan tunnettu Kauhava ottais niistä kaiken mahdollisen irti. Ilmeisesti ei. Myymälän myyjälle/puukkosepälle voi kyllä antaa plussan. Kertoili mielellään ja kysymättäkin eri puukoista, firman historiasta ja mm. siitä keille kaikille Iisakki ja myöhemmin muut tekijät puukkoja ovat lahjotelleet, kuten vaikkapa aikoinaan Venäjän tsaarille. Vaikka myymälä ei häävi ollutkaan, niin päätin kuitenkin ostaa asiallisen ja ehkä joskus tarpeellisenkin matkamuiston.

Ja olihan Kauhavalla myös kirkko. Sekä joki.

Koska lounas tuli nautittua jo Lapualla, niin Kauhavan keskustassa pysähdyin vaan teelle ja jäätelölle. Kismet-puikko maistui suklaajäätelölle ja tee oli melkosta tököttiä. Millonhan Suomessa ihan tavallisemmatki kahvilat alkais tajuta, ettei kaiken maailman mansikka-vadelma-vanilja hirvitykset oo mitään teetä. Samalla hinnalla sais ostettuu ihan kelvollista vihreetä ja mustaa teetä. Noh, tästäkin huolimatta on ihan hyvä, että pikkukaupungeissakin on vaikka nyt tuon kyseisen Sahramin kaltasia leipomoiden kahviloita. Pientä petrausta, niin ne ois kaikki suorastaan loistavia taukopaikkoja.
Jäätelötauon jälkeen oli edessä enää loppuspurtti kohti päivän majapaikkaa, Härmän Kylpylää. Siinä matkalla oli pakko tulla siihen tulokseen, että jo aiemmin mainitun pitkätukkahiippareihin viittaavan paikan lisäksi pohjalaisilla on varmaan muutenkin ollu varsin hauskaa keksiessään nimiä lähitienoidensa paikoille.

Niin ja jälleen osu yks joki kohdalle. Oikeestaan tässä on nyt vähän huijausta, sillä Lapuanjoki tuli ylitettyä jo kerran aiemminkin. Tällä kohtaa näkymä oli vaan huomattavasti uljaampi, joten viivytin vähän tätä paljastusta.

Kuten jo sanottu, niin tän päivän majapaikkana on Härmän Kylpylä, joka näyttäis olevan ihan tällanen suht perinteinen hiukan ajastaan jälkeen jääny kuntoutuspaikka. Sisustus henkii menneitä vuosikymmeniä ja respan nainen vältteli hymyilemistä onnistuneesti. Ilmeisen suosittu paikka tää kuitenkin on, kun väkeä tuntuu riittävän. Ja muista vastaavista paikoista tää poikkeaa ehkä siinä, että paikalla näkyy paljon lapsiperheitä. Ei liene vaikee arvata lähellä olevan PowerParkin merkitystä tälle asialle. Paikan perimmäinen tarkoitus ja asiakaskunta tulee ilmi monessa kohtaa, mutta ainakin näiden vaatima erityisvarustelu takaa sen, että täällä uskaltaa heikompaanki kuntoon itsensä ajanut pyörämatkailija mennä ihan itsekseen kylppäriin.

Talon ravintolan taso yllätti oikeen positiivisesti. Jotta ei tulis liikaa kateellisia, niin laitan tähän kuvan vaan alkuruoka-annoksestani, johon on koottu erilaisia lähialueen tuotteita juustoista makkaraan.

Sen verran pitää tosin nyt korjata, että kun puhuin ravintolan tasosta, niin tarkemmin ottaen tarkotin ruuan tasoa. Ravintolan taso romahti pääruuan aikana, kun samaisessa salissa alkoi karaoketanssit! Siinä pastaa mutustaessani alkoi tuuli viedä ja tuuli tuoda sekä Jätkänhumppa saada uusia muotoja. Sinänsä hyvä, että täällä on kaks eri ravintolaa. Ainakin opasteiden mukaan. Harmi vaan, että nää Lounatuuli ja Yölintu on vierekkäin eikä välissä satu olemaan seinää.

Karaokeillallisen jälkeen kävin vielä tallustelemassa kylpylän pihamaalla terveyden lähteellä ja löysin myös hengenheimolaiseni. Tai ainakin hänen kulkupelin.

Näin on siis reissu viimein polkastu käyntiin ihan tosissaan. Vastatuulikaan ei tänään ollut niin häiritsevää mitä aluksi pelkäsin. Ja tuleville päiville on näemmä tulossa suorastaan helteisiä kelejä. Tästä on hyvä jatkaa.


Päivän kilometrit: 65
Joet: Nurmonjoki, Kauhavanjoki, Lapuanjoki

Posted with Blogsy