Reissun viimeinen yö sujui makoisasti uutta matkalakanaa testaten. Kyllä sen alla tai sisällä tai miten nyt pitäiskään sanoa, nukutti oikeen hyvin. Nyt oon siis varustautunu siihen, että jatkossa voin ottaa majotuksia hyvin myös jostain leirintämökeistä tai retkeilymajoista ilman, että täytyy paikan päällä lakanoita vuokraamaan. Ja luultavasti on myös miellyttävämpää.
Heräilin aamulla sillä välillä kun Kerttu oli jolkotuttamassa koiraa ulkosalla. Ehdin vielä kiitellä Talon emäntää hyvästä ja kodikkaasta majotuksesta, ennen kun hänen oli riennettävä taas leikkelemään elukoita. Jäin pakkailemaan kamojani ja ottamaan aamupalaa Toivon valvovan katseen alla. Aamupalan kruunuksi muodostui (hyvän kasvispiirakan ohella) jo illalla ekan kerran maisteltu suklaakakku, jossa jo ulkonäönkin perusteella oli niin paljon kaloreita ettei se voinut olla pahaa. Eikä ollut.
Tuhdisti tankanneena jätin Toivon vahtimaan kämppää ja suuntasin jo enne yhdeksää kohti keskustaa. Sääennusteet lupaili taas niin epäselviä asioita jo puolenpäivän aikaan, että halusin varmistaa mahdollisuudet kierrellä kaupungilla ennen epäselvien asioiden todennäköistä toteutumista. Heti alkuun vein laukut jo bussiasemalle säilöön, jotta sain liikuskella vähän kevennettynä ristiin rastiin katuja. Sää pysyi poutaisena aamupäivän ajan ja sain lopultakin tallennettua Oulun näkymiä. Ehdin jo eilen kehua kaupungin pyörätiet ja ne olivat tänäänkin hyviä. Maisematkin oli keskustaan vievän reitin varrella sellaset, että kyllä niissä polkis vaikka päivittäin.
Säidenhaltia oli lounastuksen aikana keksiny taas vaihteeksi tuoda sadetta kaupungin ylle ja ulkona odotti litimärät kadut, kun päätin viikinkiretkeni. Vaikka bussin lähtöön oli vielä pari tuntia aikaa, niin totesin asemalla odottelun fiksummaksi kuin joutua sadekuurojen yllättämäksi kaupungilla päämäärättömästi harhaillessa. Kävin aseman rahtipuolella tekemässä tunnustelevia kyselyjä sen suhteen, että voisko pyörä ehkä mahtua kyytiin. Vastaus oli positiivisen suuntanen, joten saatoin hyvillä mielin istahtaa aseman viihtyisyyteen odottelemaan auton lähtöä.
Kohtalaisesta rahtimäärästä ja toisesta polkupyörästä huolimatta onnistuin sovittamaan oman kulkupelini auton tavaratilaan, ja näin matka kohti kotia pääsi alkamaan. Matkan ekat kaksi ja puoli tuntia menivät ihan huomaamatta, kun vastailin pitkät pätkät tänne blogiin tulleisiin kommentteihin. Ja sen jälkeen käytin aikani hyödyksi kirjottelemalla suurimman osan tästä siun nyt lukemasta tekstistä. En oikeastaan edes tiedä missä kaikkialla bussi kierteli. Vaalan ja Paltamon nimet muistan nähneeni joidenki rakennusten seinissä. Ja maisemat oli jälkimmäisen kohdalla hetkittäin hienot. Kajaanissa pysähdyttiin sen verran, että ehdin hakee päivittäisen jäätelön.
Sanottakoon nyt tähän väliin, että kyseessähän ei ole Valion jäätelö vaan Nestlen, joka käyttää Pingviini-tuotemerkkiä. Oon jo ehtiny saada satikutia reissun aikana, kun menin Valion jäätelöstä puhumaan. Mutta ainakin tuokin törpöllinen on sentään tehty Suomen Turengissa.
Ja juuri tulleen tiedon mukaan kotimajoitusemäntäni on tänään saanut käsiteltäväkseen mm. pilaantuneen päättömän mäyrän. En voi kuvitella hienompaa työtä. Tämä näin välihuomautuksena.
Loppu bussimatkasta sujui kirjaa lueskellen ja eväitä syöden. Auto kurvaili erinäisten maakuntataajamien kautta. Vähitellen alkoi silmissä vilistä sellasia nimiä kuin Valtimo, Nurmes, Lieksa, ja sillon alko olla jo aika vahva kotiinpaluun tunnelma. Joensuuhun bussi laskeutui puoli kymmenen aikaan. Saatuani kamat pyörän selkään lähdin taivaltamaan reissun viimeset kilometrit. Ja vieläpä rohkeesti ilman karttaa, vain hatariin muistikuviin luottaen.
Ja tässä sitä nyt ollaan omalla kotisohvalla. Rahallisesti köyhempänä mutta henkisesti ja kokemuksellisesti taas paljon viikon takaista rikkaampana. Oon huono kirjottelemaan mitään syvällisiä tunteita kuvailevaa liibalaabaa, joten totean vaan, että olipahan jälleen kokonaisuudessaan todella mahtava reissu. Hienoja reittejä, mieleenjääviä paikkoja ja hyviä tyyppejä. Jonkinlaista koontia kokemuksista ja tunnelmista on tiedossa jahka nyt vähän asetun aloilleni tässä.
Tähän loppuun kuitenkin vielä yksi kuva, olkaa hyvä. Pielisjoki. Kiitos ja kumarrus.
Joet: Pielisjoki
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti