Palataan heti alkuun vielä hetkeksi Liminganlahden tunnelmiin. Illalla ilmassa leijunut sateen uhka haihtui kuin haihtuikin taivaan tuuliin ja pääsin käymään ruokintareissulla keskustassa. Oikeastaan ainut vaihtoehto oli
Hannu Krankka, jossa tuotiin eteen perusmaukas kanapizza ja tietysti jäätelöannos. Ne nautiskeltuani polkaisin takasin luontokeskukseen. Virtaa oli syömäreissun jälkeen vielä sen verran jäljellä, että kävin kävelyllä alueen lintutornilla todistamassa auringonlaskua Liminganlahdella.
Sitten tähän päivään. Miulla oli aluksi pienenä ajatuksena käydä katselemassa
luontokeskuksen näyttely ennen liikkeelle lähtöä. Tulin kuitenkin vilkasseeksi päivän sääennustetta, joka uhkaili jälleen sateella. Tällä kertaa illemmalla ja Hailuodossa, jonne päivän etapin oli tarkotus miut johdatella. Päätin siis jättää näyttelyn välistä ja lähdin aamiaisen jälkeen suoraan liikkeelle. Ehdin sentään keskuksesta itsestään nappaamaan pikasesti kuvan.
Olin katsonut, että mitään kovin huikeita jokia ei tän päivän ohjelmaan ollu kuulumassa. Bongasin sentään kuitenki yhden uoman mikä sentään kai voidaan joeksi laskea. Kartan mukaan kyseessä oli Temmesjoki.
Reitti kuljeskeli pyöräteitä pitkin Limingasta kohti Kempelettä, jossa olin aatellut pitää jonkin sortin aikaistetun lounastauon. Matka taittu kuitenki taas niin joutusasti, että hylkäsin tämän suunnitelman. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi kauppakeskus
Zeppelinin kohdalla ja kiersin pikasesti katsomassa mitä se piti sisällään. Mitään erityisempää ei löytynyt. Ja koko kompleksi oli niin ruman olonenkin,etten viittiny edes ikuistaa sitä muistikortille. Verkkokalvo sai riittää.
Ennen kun lähdin ilmalaivan luota jatkamaan matkaa tuli mieleen, etten ollut muistanut tarkistaa Hailuodon lautan aikatauluja. Niinpä korjasin tämän puutteen vaan huomatakseni, että siinä vaiheessa kun tasasella vauhdilla oisin lauttarannassa, niin niiden kuljettajien lounastauko alkaisi samalla hetkellä. Näin ollen miulle siunaantu yhtäkkiä kaks tuntia joutoaikaa Kempeleen ja lauttarannan välillä kulutettavaksi. Olin katsellut Kempeleen lisäksi mahdollisia lounaspaikkoja myös Oulunsalosta, joten niinpä päätin jatkaa sinne asti ja tutkailla tilannetta. Koukkasin varsinaiselta reitiltäni vajaa pari kilsaa sivuun ja kiertelin Oulunsalon keskustassa avoimin mielin ja silmin. Jälkimmäisiin osuikin Kauppakeskus Kapteeni, jonka seinässä komeili
Kahvila-ravintola Pilvilinnan mainos. Niinpä iskin pyörän parkkiin ja suuntasin kohti Pilvilinnan lounasta, joka tänään oli joko jauhelihapihvejä tai silakkapihvejä. Koska jauhelihapihvejä on usein eri paikoissa lounaalla ja ne on lähes aina hyviä, niin päädyin tällä kertaa ottamaan silakkapihvejä. Kala kun on terveellistä. Ja hyvää myös.
Pieni keskustassa kiertely yhdessä lounaan kanssa sai aikaa kulumaan sen verran, että miulla oli niiden jälkeen reilu tunti aikaa ehtiä puoli kahdeksi lauttarantaan, jonne erinäisten viittojen mukaan oli matkaa 14 km. Ajoitus oli siis varsin onnistunut ja sai kruisailla lepposaa tahtia lautalle. Rannassa tulijoita oli ensimmäisenä tervehtimässä Suuret Valkoiset Pyörittäjät.
Haluatteko muuten kuulla taas yhden positiivisen puolen pyörämatkailusta? Tietenkin haluatte ja miehän kerron. Lauttajonossa voitte vapaasti rullailla loputtoman pitkän autojonon ohi suoraan puomille odottelemaan kyytiin pääsyä. Itseäni ainakin ärsyttäis edes vähän istua kuumassa autossa jonottamassa samalla, kun joku toinen vaan lipuu kaikessa rauhassa jonon sivuitse oottelemaan. Mietin pitäiskö vilkutella autoilijoille, mutta en viittiny olla niin ilkee.
Kyytiin päästyään voi sitten vaikka katsella loittonevaa rantaa ja kuvitella itsensä suureksi merenkävijäksi.
Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja vastarannalta matkaa jatkettuani kasvoille iski yhdenlainen karu totuus Hailuodosta pyörämatkailukohteena. Ensinnäkin seuraavat parikymmentä kilsaa olivat pelkkää silkkaa metsää varustettuna ehkä noin kourallisella taloja. Ankeita deja vu kuvia alkoi vyöryä mieleen. Metsätaipaleen kruunasi asia, josta ei kyllä missään Hailuodon mainoksissa oltu kerrottu mitään. Ilmassa oli raivostuttavan runsaslukuisesti kaiken maailman pieniä mustia itikoita, joita tuli vähän väliä ihan parvina eteen. Kypärään kävi välillä tasanen ropina ja lisäksi itikoita tarttui paitaan sekä aurinkorasvan verhoamiin jäseniin. Jos olen jo jossain aikasemmassa vaiheessa kertonut jostain mukamas reissun tympeimmästä osuudesta, niin unohtakaa ne. Toi 20 km on uusi voittaja. Eikä sitä tunnin tahkomista edes palkinnut mikään idyllinen kyläkeskusnäkymä, niin kun olin jotenkin vähän aatellut. Hailuodon keskusta on melko ankeen olonen kokonaisuus. Myös kanssapyöräilijät vaikutti aika tympeiltä. Stoppasin jäätelölle paikallisen K-kaupan kohdalle ja pihalla oli jsuomalainen pyörämatkailijapariskunta. He eivät kuitenkaan tuntuneet millään tavalla kiinnittävän huomiota paikalle tulleeseen kollegaan, vaan keskittyivät vaan kartan tuijotteluun. En siis viitsinyt edes kokeilla oisko heihin saanu jonkinlaista yhteyttä.
Jäätelötauon jälkeen oli onneksi jäljellä enää loppurutistus saaren perukoille Marjaniemeen. Ja oli kullä luojan lykky ettei matkaa ollut enää järin paljon. Etapin viimeiset kuusi kilsaa voi aika hyvin tiivistää kahteen kuvaan.
Tuolta tulin...
...ja tuonne menin.
Lopulta eteen aukeni meri ja tajusin, että tästä pitemmälle tympeää tahkomista ei enää voi jatkua. Majapaikkanani toimiva
Luotsihotellikin oli helppo löytää, koska se oli oikeastaan eka rakennus, joka rannassa kohdalle tuli. Hotellin standard-huoneet on varsin kompaktin kokosia, mutta kyllä tässä nyt yksi ihminen toimeen tulee. On tää kuitenkin just ja just normi laivanhyttiä isompi.
Vaikka Hailuoto ei nyt tähän asti ole tosiaankaan miltään pyörämatkailijan paratiisilta vaikuttanu, niin hotellista on sentään yks positiivinen asia siltä saralta mainittava. Sain laittaa pyöräni samassa rakennuksessa toimivan luontokeskuksen tiloihin lukkojen taakse yöksi. Käytännössä pyöräni on siis yön ajan osa metsähallituksen interaktiivista
meriluontonäyttelyä.
Tämän päivän raportti jaa nyt harmillisesti hiukan keskeneräiseksi. Asetuttuani taloksi miulla oli tarkotus lähteä kiertelemään alueella kameran kera. Valitettavasti sääennusteet pitivät kutinsa ja taivas alkoi pian perille päästyäni muovautua hieman vähemmän suosiolliseen suuntaan.
Oleellisimman asian ehdin kuitenkin hoitaa. Valmiina?
*rumpujen pärinää*
Siinä se on! FD13P Weather Sensor!
Tämän lähemmäs merisään lähteitä ihminen tuskin voi enää päästä. Ugh!
Päivän kilometrit: 76
Joet: Temmesjoki
Rannikkosääasemat: Marjaniemi
Posted with Blogsy
4 kommenttia:
Mukava lukea taas rentoa matkatarinaasi.
Et sitten koe mitenkään rajoittavaksi sitä että päivämatkat on lyöty ennalta lukkoon? Meinaan jos kerran olet kaikki majoitukset varannut etukäteen, ei jää varaa isompiin "seikkailuihin".. ;) Itse kun olen parilla reissulla mennyt aika extempore-tunteella, mutta sittempä ainakin Suomessa se johti kerrankin siihen että piti kääntyä ihan eri suuntaan kohti isompaa taajamaa koska maaseudulla ei palveluita löytynyt ja eväät ja juomat oli lopussa.
Sulla on ansiokkaasti linkitetty kaikki majotukset ja ruokapaikat mutta voisi olla kiva jos etenkin majoitusten hinnat olisi kerrottu. Minua ainakin kiinnostaisi se. (No, ehkä piti jotain keksiä kritiikinpuolta kun muuten en reissujutustasi valittamaista keksi.)
Aina halunnut käydä kääntymässä Hailuodossa... nyt ei tee enää mieli. Tieto lisää tuskaa.
Parahin Anonyymi, (tää on aina ylväs tapa alottaa)
Kiitos kiitos, mukavaa myös, että lukijoita riittää tälläkin kertaa.
Miun pyörämatkailutapa poikkeaa ehkä hiukan perinteisestä pyörämatkailijan stereotypiasta. Syynä tähän on varmaan oma mukavuudenhalu, joka ajaa suunnittelemaan matkaa varsin paljon etukäteen. Miulle osa reissujen viehätyksestä on just siinä, että niitä miettii ja pohtii no ennen lähtöä, selvittelee mahdollisia käyntikohteita, varmistaa ruoka- ja majapaikkojen olemassa olot jne. Käytännössä siis poistaa reissusta epävarmuustekijöitä sen verran kun on mahdollista.
Tähän toimintatapaan saattaa osasyinä olla se, että muutenkin yleensä teen asioita suht järjestelmällisesti ja välillä pikkutarkastikin, sekä varmaan myös taustalla oleva matkailualan koulutus ja työt. Pyöräreissuissahan on kuitenkin se hyvä puoli, että kaikesta esiselvityksestä huolimatta kohdalle osuu aina myös jotain ennalta-arvaamatonta, kuten vaikka muut pyöräreissajat tai viime kesän reissujen yllätyslöydöt Itepalvelukioski ja vanha nauhatehdas kahvioineen. Toisaalta kyllähän päivämatkojen lyöminen lukkoon sopivan lyhyinä antaa myös tiettyä pelivaraa tehdä pieniä koukkauksia matkan varrella, jos aihetta ilmenee.
Keksisin tähän varmaan vielä kaikkee muutakin lisää, mut alkaa tulla jo tolkuttoman pitkä kommentti :D Sen voin vielä sanoo, että hintojen kuin muidenkin asioiden ja kokemusten osalta tulee koostetta kunhan oon kotiutunu ja asettunu aloilleni.
Moro Sari,
Kyllä mie Hailuotoa voin suositella käyntikohteeksi, mutta ite nyt ehkä valkkaisin jonkun muun kulkupelin. Esim karavaanareita siellä näky tosi paljon. Ja säiden takia jäi iteltä kiertelemättä sellasia paikkoja mitä oisin kyl halunnu nähdä paremminkin.
Lähetä kommentti