Fillarnisti: Kuninkaantie 2016 - 6. päivä: Erikoispikataival Porvooseen

31. heinäkuuta 2016

Kuninkaantie 2016 - 6. päivä: Erikoispikataival Porvooseen

Tästä päivästä ei nyt kyllä ehkä kauheesti ole kerrottavaa. Oli jo etukäteen vähän aavisteltavissa, että päivästä tulisi jonkin sortin kilpajuoksu (tai -ajo) sadetta vastaan. Ennusteiden mukaan mitään kovin pahaa ei pitänyt olla luvassa, mutta jo heti kaikessa rauhassa aamiaista syödessäni auringonpaiste vaihtui yhtäkkiä sadekuuroon ja taivas Loviisan ympärillä näytti siltä, että niitä voisi minä hetkenä tahansa tulla lisääkin. Ei siis oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin vain lähteä kokeilemaan onneaan eli kamat kyytiin ja liikkeelle.


Tähän väliin pitää vielä kertaalleen kehua Pilastereiden palvelua. Sain pyöräni koko Loviisassa olon ajaksi lukkojen taakse jemmaan. Erittäin hyvää ja pyöräilijäystävällistä palvelua. Kun vielä kylppärissäkin oli hyvä lämmitetty kuivausteline mahdollisille pikkupyykeille, niin tätä majapaikkaa voi kyllä kernaasti suositella muillekin satulan selässä matkaaville.

Ennen lopullista poistumista Loviisasta ehdin vielä napata aamuaurinkoisen kuvan kaupungin kirkosta.


Liikkeelle lähtiessä oli siis tiedossa, että päivän aikana on hyvin suuri todennäköisyys sadekuuron kohdalle osumiselle. Niinpä taisin ainakin matkan alkuosan ajan tuijotella melkeenpä enemmän taivaalle kuin tielle. Ainakin nimittäin missasin täysin Suur-Sarvilahden kartanon, jota olin aikonut käydä vilkaisemassa matkan varrella. Mutta koska en missään kohtaa mitään viittaa, kylttiä tai edes oikean tien nimeä tullut huomanneeksi, niin posottelin vauhdilla ohi.

Pernajan tienviittoja en sentään missannut. Mietin toki pitkään, että teenkö sen muutaman kilometrin lisäkoukkauksen reitille vai en, mutta koska sateen uhka ei juuri sillä hetkellä vaikuttanut kovin akuutilta, niin päätin ottaa riskin. Päädyin ratkaisuun myös siitä syystä, koska ei ollut ihan varmaa muistikuvaa olinko mennyt samaista reittiä silloin ekalla reissullani.

Muistikuva varmistui kylälle päästyäni, sillä paikka ei näyttänyt tutulta. Sen sijaan sieltä löytyi tutun tyypin patsas. Joku virvoitusjuomayrittäjä lienee hän ollut ja siinä sivussa tehnyt jotain suomen kielen eteen.


Jos muuten olisi joku ennen tämän päivän etappia kysynyt, missä Mikael Agricola on syntynyt, niin en kyllä rehellisesti sanottuna olisi osannut vastata yhtään mitään. Jotain Turkua varmaan olisin veikannut. Sieltä päinhän kaikki merkittävät henkilöt yleensä ovat. Mutta nyt siis tiedän, että Pernajassa syntyi hän. Kuolinpaikan olisin kyllä tiennyt! Tiedätkö itse?

Patsaan lisäksi Pernajasta löytyi myös ihan komea kivikirkko, jossa kellonsoitosta päätellen oli jumalanpalvelus juuri alkamassa. Sitä voisi muuten hätäsempi luulla, että Suomesta löytyvä Mikael Agricolan kirkko olisi täällä, mutta niinhän ei ole, vaan se löytyy Helsingin ytimestä Punavuoresta. Tämä tähän ihan vain tällaisena turhana knoppitietona väliin.


Tässä kohtaa joudun toteamaan, että nämä olivatkin käytännössä ainoat kuvat, jotka tämän päivän aikana otin. Sateen kyttäily ja päässä raksuttanut päivän ohjelman uudelleenmuokkaus vei nähtävästi huomiota sen verran, että kamera ei käteen juurikaan enää eksynyt. Tosin eipä sitä erityisempää kuvattavaakaan oikeastaan ollut. Lyhykäisyydessään matka eteni Pernajan jälkeen siten, että poikkesin ABC Kuninkaantiellä (joo, ABC:llä, mutta kun vaihtoehtoja ei juurikaan ollut) lounaalla, jonka jälkeen otin jonkinlaisen loppuspurtin kohti Porvoota. Katsoin lounaan jälkeen sadetutkaa, jonka mukaan Porvoota lähestyi lännen suunnasta saderintama samaan aikaan kun minä lähestyin Porvoota idän suunnasta. Jännitettäväksi siis jäisi, kumpi saavuttaisi kohteensa ensin. Rainman on muuten mainio sovellus, jos on tarvetta kytistellä sadetta. Kannattaa ladata.

Päätin lopulta pelata varman päälle ja hypätä jälleen yhden käyntikohteen ohi. Porvoon Postimäki olisi ollut aivan reitin vieressä, mutta katsoin taktisesti viisaammaksi suihkia mahdollisimman nopeasti kaupunkiin. Mutta aivan kuten Strömforsin ruukin kohdalla, niin tälläkään kertaa jätä lukijoitani tyhjän päälle! Kävin nimittäin sillä ensimmäisellä pyöräreissullani myös tuolla Postimäellä, joten voin nyt kaikesta huolimatta jakaa teille muutaman kuvan sieltäkin. Voin vakuuttaa, että melko suurella varmuudella paikka on täysin samannäköinen nykyäänkin. Ja jos mahdollisesti mietit miksi kuvien tönöt näyttävät niin kovin tutuilta, niin se johtuu luultavasti vain siitä, että olet katsonut riittävän monta kertaa Pölhölä-elokuvan. Se on nimittäin aikoinaan kuvattu tuolla. Samoilla pihoilla ja pelloilla on Metusalem Käppyrä juossut sydämentahdistin villisti sätkien!

 

No joo, myönnetään. Sateen lisäksi oli toki toinenkin syy miksi koitin päästä mahdollisimman vikkelään perille. Saksan formulakisan startti oli klo 15, joten siihen mennessä kovasti mielelläni olisin jo jossain katon alla. Ja tässä onnistuin. Juuri vähän jälkeen kahden kurvasin kuormajuhtani kanssa tähän Hotelli Sparren eteen synkkien pilvien saattelemana.


Ehdin siis hyvin asettua taloksi ja käydä suihkussa ennen kuin kisa alkoi. Sinänsä koko kiiruhtaminen vähän tuntui turhalta, koska kisa oli lopulta ehkä yksi kauden tähän asti tylsimpiä. Mutta samapa tuo. Perillä oltiin ja se oli pääasia. Ja mikä mainiointa, myös täällä sain pyörän muitta mutkitta sisälle säilöön. On kyllä mukava huomata, miten näihin toiveisiin osataan majoituskohteissa jo oikeasti reagoida ja varautua.

Tähän loppuun vielä pyörämatkailullinen huomio tältä päivältä. Tähän asti olen reissun aikana tainut nähdä kaksi muuta reissaajaa. Toinen tuli vastaan Myllykoskella ja toinen taisi kurvailla Kotkan kaduilla. Mutta nyt mitä lähemmäs Helsinkiä tullaan, niin kollegojen määräkin näyttää lisääntyvän. Tänään Loviisasta teki minun lisäkseni lähtöä yksi mies ja matkalla Porvooseen tuli vastaan kaksi naista ja yksi mies, joilla kaikilla oli sen verran tavaraa pyörän kyydissä, että tuskin olivat ihan paikallisia sunnuntaipolkijoita. Kenenkään näiden kanssa en tosin ole vielä päässyt juttuetäisyydelle, kun ei olla satuttu pysähtymään samaan paikkaan, mutta ehkä tässä vielä jossain vaiheessa pääsee kokemuksia vaihtamaan jonkun kanssa. Niin ja tänään tuli myös vastaan eka maantiepyöräilijä, joka jopa tervehti! Se on meinaan harvinaista, että nämä trikoohousuiset ohjukset jotenkin reagoivat meihin rennommin eteneviin.

Mutta siinäpä se tämä päivä aika pitkälti oli. Kävin tuossa formuloiden jälkeen vielä iltaruuan syömässä Rafael's Steakhousessa ja täytyypä sanoa, että on erinomainen ravintola. Otin siinä possun sisäfilettä sekä chorizomakkaraa valkosipuli-kermaperunoiden ryydittämänä ja siihen päälle vielä melkoisen jäätelökermavaahtosuklaakastikeannoksen. Voin sanoa, että kyllä maistui! Jäätelöannoksella oli jopa niin paljon kokoa, että sen ahtaminen mahaan saattoi hyvinkin olla tämän päivän rankin osio. Mutta kaiken söin kiltisti. Energiat on nyt siis hyvin tankattu, jotta voidaan huomenna keskittyä katsomaan mitä Porvoolla on tarjottavanaan.


2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Hienoja paikkoja olet taas löytänyt. Pölhölänkin!

Fillarnisti kirjoitti...

Se oli kyllä aikoinaan hauska asia kun tajusi, että Postimäki on toiminut sen kuvauspaikkana :D