Tästä päivästä ei nyt kyllä ehkä kauheesti ole kerrottavaa. Oli jo
etukäteen vähän aavisteltavissa, että päivästä tulisi jonkin sortin
kilpajuoksu (tai -ajo) sadetta vastaan. Ennusteiden mukaan mitään kovin
pahaa ei pitänyt olla luvassa, mutta jo heti kaikessa rauhassa aamiaista
syödessäni auringonpaiste vaihtui yhtäkkiä sadekuuroon ja taivas
Loviisan ympärillä näytti siltä, että niitä voisi minä hetkenä tahansa
tulla lisääkin. Ei siis oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin vain
lähteä kokeilemaan onneaan eli kamat kyytiin ja liikkeelle.
Tähän väliin pitää vielä kertaalleen kehua Pilastereiden
palvelua. Sain pyöräni koko Loviisassa olon ajaksi lukkojen taakse
jemmaan. Erittäin hyvää ja pyöräilijäystävällistä palvelua. Kun vielä
kylppärissäkin oli hyvä lämmitetty kuivausteline mahdollisille
pikkupyykeille, niin tätä majapaikkaa voi kyllä kernaasti suositella
muillekin satulan selässä matkaaville.
Ennen lopullista poistumista Loviisasta ehdin vielä napata aamuaurinkoisen kuvan kaupungin kirkosta.
Liikkeelle
lähtiessä oli siis tiedossa, että päivän aikana on hyvin suuri
todennäköisyys sadekuuron kohdalle osumiselle. Niinpä taisin ainakin
matkan alkuosan ajan tuijotella melkeenpä enemmän taivaalle kuin tielle.
Ainakin nimittäin missasin täysin Suur-Sarvilahden kartanon,
jota olin aikonut käydä vilkaisemassa matkan varrella. Mutta koska en
missään kohtaa mitään viittaa, kylttiä tai edes oikean tien nimeä tullut
huomanneeksi, niin posottelin vauhdilla ohi.
Pernajan
tienviittoja en sentään missannut. Mietin toki pitkään, että teenkö sen
muutaman kilometrin lisäkoukkauksen reitille vai en, mutta koska sateen
uhka ei juuri sillä hetkellä vaikuttanut kovin akuutilta, niin päätin
ottaa riskin. Päädyin ratkaisuun myös siitä syystä, koska ei ollut ihan
varmaa muistikuvaa olinko mennyt samaista reittiä silloin ekalla
reissullani.
Muistikuva varmistui kylälle päästyäni,
sillä paikka ei näyttänyt tutulta. Sen sijaan sieltä löytyi tutun tyypin
patsas. Joku virvoitusjuomayrittäjä lienee hän ollut ja siinä sivussa
tehnyt jotain suomen kielen eteen.
Jos
muuten olisi joku ennen tämän päivän etappia kysynyt, missä Mikael
Agricola on syntynyt, niin en kyllä rehellisesti sanottuna olisi osannut
vastata yhtään mitään. Jotain Turkua varmaan olisin veikannut. Sieltä
päinhän kaikki merkittävät henkilöt yleensä ovat. Mutta nyt siis tiedän,
että Pernajassa syntyi hän. Kuolinpaikan olisin kyllä tiennyt! Tiedätkö
itse?
Patsaan lisäksi Pernajasta löytyi myös ihan
komea kivikirkko, jossa kellonsoitosta päätellen oli jumalanpalvelus
juuri alkamassa. Sitä voisi muuten hätäsempi luulla, että Suomesta
löytyvä Mikael Agricolan kirkko olisi täällä, mutta niinhän ei ole, vaan
se löytyy Helsingin ytimestä Punavuoresta. Tämä tähän ihan vain
tällaisena turhana knoppitietona väliin.
Tässä
kohtaa joudun toteamaan, että nämä olivatkin käytännössä ainoat kuvat,
jotka tämän päivän aikana otin. Sateen kyttäily ja päässä raksuttanut
päivän ohjelman uudelleenmuokkaus vei nähtävästi huomiota sen verran,
että kamera ei käteen juurikaan enää eksynyt. Tosin eipä sitä
erityisempää kuvattavaakaan oikeastaan ollut. Lyhykäisyydessään matka
eteni Pernajan jälkeen siten, että poikkesin ABC Kuninkaantiellä (joo, ABC:llä, mutta kun vaihtoehtoja ei juurikaan ollut)
lounaalla, jonka jälkeen otin jonkinlaisen loppuspurtin kohti Porvoota.
Katsoin lounaan jälkeen sadetutkaa, jonka mukaan Porvoota lähestyi
lännen suunnasta saderintama samaan aikaan kun minä lähestyin Porvoota
idän suunnasta. Jännitettäväksi siis jäisi, kumpi saavuttaisi kohteensa
ensin. Rainman on muuten mainio sovellus, jos on tarvetta kytistellä sadetta. Kannattaa ladata.
Päätin lopulta pelata varman päälle ja hypätä jälleen yhden käyntikohteen ohi. Porvoon Postimäki
olisi ollut aivan reitin vieressä, mutta katsoin taktisesti
viisaammaksi suihkia mahdollisimman nopeasti kaupunkiin. Mutta aivan
kuten Strömforsin ruukin kohdalla, niin tälläkään kertaa jätä
lukijoitani tyhjän päälle! Kävin nimittäin sillä ensimmäisellä
pyöräreissullani myös tuolla Postimäellä, joten voin nyt kaikesta
huolimatta jakaa teille muutaman kuvan sieltäkin. Voin vakuuttaa, että
melko suurella varmuudella paikka on täysin samannäköinen nykyäänkin. Ja
jos mahdollisesti mietit miksi kuvien tönöt näyttävät niin kovin
tutuilta, niin se johtuu luultavasti vain siitä, että olet katsonut
riittävän monta kertaa Pölhölä-elokuvan.
Se on nimittäin aikoinaan kuvattu tuolla. Samoilla pihoilla ja
pelloilla on Metusalem Käppyrä juossut sydämentahdistin villisti
sätkien!
No
joo, myönnetään. Sateen lisäksi oli toki toinenkin syy miksi koitin
päästä mahdollisimman vikkelään perille. Saksan formulakisan startti oli
klo 15, joten siihen mennessä kovasti mielelläni olisin jo jossain
katon alla. Ja tässä onnistuin. Juuri vähän jälkeen kahden kurvasin
kuormajuhtani kanssa tähän Hotelli Sparren eteen synkkien pilvien saattelemana.
Ehdin
siis hyvin asettua taloksi ja käydä suihkussa ennen kuin kisa alkoi.
Sinänsä koko kiiruhtaminen vähän tuntui turhalta, koska kisa oli lopulta
ehkä yksi kauden tähän asti tylsimpiä. Mutta samapa tuo. Perillä oltiin
ja se oli pääasia. Ja mikä mainiointa, myös täällä sain pyörän muitta
mutkitta sisälle säilöön. On kyllä mukava huomata, miten näihin
toiveisiin osataan majoituskohteissa jo oikeasti reagoida ja varautua.
Tähän
loppuun vielä pyörämatkailullinen huomio tältä päivältä. Tähän asti
olen reissun aikana tainut nähdä kaksi muuta reissaajaa. Toinen tuli
vastaan Myllykoskella ja toinen taisi kurvailla Kotkan kaduilla. Mutta
nyt mitä lähemmäs Helsinkiä tullaan, niin kollegojen määräkin näyttää
lisääntyvän. Tänään Loviisasta teki minun lisäkseni lähtöä yksi mies ja
matkalla Porvooseen tuli vastaan kaksi naista ja yksi mies, joilla
kaikilla oli sen verran tavaraa pyörän kyydissä, että tuskin olivat ihan
paikallisia sunnuntaipolkijoita. Kenenkään näiden kanssa en tosin ole
vielä päässyt juttuetäisyydelle, kun ei olla satuttu pysähtymään samaan
paikkaan, mutta ehkä tässä vielä jossain vaiheessa pääsee kokemuksia
vaihtamaan jonkun kanssa. Niin ja tänään tuli myös vastaan eka
maantiepyöräilijä, joka jopa tervehti! Se on meinaan harvinaista, että
nämä trikoohousuiset ohjukset jotenkin reagoivat meihin rennommin
eteneviin.
Mutta siinäpä se tämä päivä aika pitkälti oli. Kävin tuossa formuloiden jälkeen vielä iltaruuan syömässä Rafael's Steakhousessa
ja täytyypä sanoa, että on erinomainen ravintola. Otin siinä possun
sisäfilettä sekä chorizomakkaraa valkosipuli-kermaperunoiden
ryydittämänä ja siihen päälle vielä melkoisen
jäätelökermavaahtosuklaakastikeannoksen. Voin sanoa, että kyllä maistui!
Jäätelöannoksella oli jopa niin paljon kokoa, että sen ahtaminen mahaan
saattoi hyvinkin olla tämän päivän rankin osio. Mutta kaiken söin
kiltisti. Energiat on nyt siis hyvin tankattu, jotta voidaan huomenna
keskittyä katsomaan mitä Porvoolla on tarjottavanaan.
2 kommenttia:
Hienoja paikkoja olet taas löytänyt. Pölhölänkin!
Se oli kyllä aikoinaan hauska asia kun tajusi, että Postimäki on toiminut sen kuvauspaikkana :D
Lähetä kommentti