Ja sitten itse asiaan.
Aamu valkeni Kouvolassa ennusteiden mukaisesti lämpimänä ja pilvettömänä. Oli siis syytä täyttää juomapullot äärimmilleen. Perusmaittavan hotelliaamiaisen jälkeen löysin pyöräni sieltä minne olin sen jättänytkin, eli hotellin rappukäytävästä. Kiitos vielä uudelleen Kouvolan Sokos Hotel Vaakunalle hyvästä palvelusta.
Päivän reitin alkumatka seurailli vuolaana virtaavan Kymijoen rantaa. Harmillisesti pyörätie vaan oli eri puolella tietä kuin joki ja puustoakin oli vähän edessä parhaita näkymiä peittämässä, mutta kyllä sieltä välillä vettäkin vilahteli. Jokea pitkin eteni myös kirkkovene, mutta edellä mainituista syistä johtuen siitä ei oikein kuvaa saanut napattua. Paikoitellen oli kuitenkin sen verran avonaista, että maisemassa oli ihan todistettavasti nähtävissä joki.
Jokivarsireitti vei Myllykoskelle, joka kai monen muun lähistön pienemmän keskuksen kanssa kuuluu nykyään Kouvolaan. Myllykosken keskusta tarjosi silmäniloa mm. kirkon edustan suihkulähteen ja jonkinlaisen käsityötaideinstallaation muodossa. Tuosta jälkimmäisestä ei osunut silmiin mitään tarkempaa infoa, mutta kovasti koristeltuja olivat torin viereisen puiston puut.
Myllykosken puolelta Inkeroisiin siirryttäessä matkan varrelle osui muunkinlaisia ihmiskäden jälkiä. Ilmeisesti monista lakkautuksista huolimatta paperiteollisuudella on tällä alueella kuitenkin vielä jonkinlainen merkitys. Ainakin tien varrella oli viitat sekä paperi- että kartonkitehtaalle. Ja kyllähän torin laidalle "menneiden, nykyisten ja tulevien paperintekijöiden" muistoksi/kunniaksi pystytetty patsaskin kielii teollisuuden merkityksestä alueelle.
Inkeroinen sai myös kunnian toimia reissun ensimmäisen lounastauon paikkana. Etukäteisvakoilulla olin löytänyt sopivaksi ravinnonhankintakohteeksi Lounaskahvila Inkeroisen. Nettisivujen perusteella saatu vaikutelma piti kutinsa myös paikan päällä. Tarjolla ollut lohikeitto oli maittavaa ja paikka muutenkin oikein siisti ja tyylikäs. Suosittelen ehdottomasti käymään mikäli tuonne päin joskus reissuillanne eksytte.
Lounastaukoon asti olin saanut taittaa taivalta pyörätiellä, mutta Inkeroistista eteenpäin matka jatkui (onneksi vähäliikenteisen) autotien vartta kohti Liikkalaa. Liikenteen vähäisyyden lisäksi positiivista oli, että tien varsi tarjosi muutakin nähtävää kuin pelkkää metsää.
Ai niin, tähän väliin pitää vielä mainita ihmetykseni risteyksestä, jonka kohtasin heti pian Inkeroisten keskustasta lähdettyäni. Jollain tieinsinöörillä on taas välähtänyt, kun on päättänyt suunnitella risteyksen, jossa autoilijoille tarkoitettu väistämisvelvollisuus alkaa vasta tuon suojatien/pyöriten jatkeen jälkeen. En tiedä mikä tässä lie ollut logiikkana. Varsinkin, kun risteyksen toisella puolella kolmio on ennen suojatietä (sitä ei valitettavasti kuvasta kovin hyvin erota).
Maalaismaisemissa polveileva tie johdatteli matkalaisen lopulta päivän päätepisteeseen eli Haminaan. Olin perillä jo kahden jälkeen iltapäivästä ja ilmeisesti se oli SpaHotel Haminan vastaantoton ihmisenkin mielestä vielä ihan turhan varhainen aika saapua paikalle. Noh, sitä luvattua apua ja palvelua kyllä lopulta tuli kun toimin kuten ohjeessa neuvottiin. Iso plussa muuten tällekin paikalle siitä, että pyörän sai ilman mutinoita viedä hotellin johonkin kellarikerroksen sosiaalitilaan yöksi jemmaan.
Huoneen saatuani kävin ensitöikseni huuhtomassa etapin pölyt ja hiet pois hotellin saunaosastolla, ja suuntasin sen jälkeen turistina ihmettelemään tätä kuuluisaa pyöreää kaupunkia. Parin tunnin kehän kiertämisen aikana tuli nähtyä luultavasti kaikki oleellinen. Löytyi Hamina Bastionia (jossa kovasti jo valmistauduttiin marssimusatapahtumaan), Reserviupseerikoulua, upseerien muistomerkkiä, Raatihuonetta ja mitä näitä nyt kaikkia olikaan. Tässä vähän kuvasatoa kierrokselta.
Kaiken vanhan ja komean keskellä silmiin osui kierroksen lopulla myös jotain vähän vähemmän vanhaa ja komeaa. Tuolla paikalla sijaitsi aikoinaan Haminan kauppahalli, joka purettiin 1975 ja tilalle rakennettiin... noh, tämä. Mielipiteitä pytingin kauneudesta voi olla varmaan monia.
Turistikierroksen päätteeksi kävin toki vielä syömässä hotellin ravintolassa, mutta siitä unohtui valitettavasti ottaa kuvat. Sen sijaan voin tähän loppuun kertoa vinkin, miten hotellihuoneessa saa reissupäivän päätteeksi merinovillaiset kamppeet tuulettumaan. Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää ja niin päin pois. Näissä näppärissä merkeissä kohti seuraavaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti