Heräilin jälleen kaikessa rauhassa, tosin jo seitsemän aikoihin vaikka pitempäänkin olisi voinut nukkua. Niinpä päätin aikataulun salliessa käydä samantien aamiaisella ja tulin sen jälkeen vielä noin tunniksi torkkumaan huoneeseen ennen päivän ohjelman aloitusta.
Koska lomalla totta kai pitää aikatauluttaa tekemistänsä, niin minäkin otin aikataululliseksi tavoitteekseni olla ennen kymmentä tuossa Sapokan rannassa. Tämä aikataulutus ei tosin ollut juurikaan minusta itsestäni riippuvainen vaan enemmänkin siitä, että Rankin saareen liikennöivä M/S Jaana irrottaisi köytensä rannasta klo 10. Ja sinne kyytiin siis suuntasin. Koska Rankkiin olin menossa. Sillä paatilla.
Jotenkin nyt tuntuu ettei tämä juttu oikeen lähde tästä rullaamaan tänään. Noh, josko tässä jotenkin kuitenkin saadaan päivän tapahtumat kerrottua.
M/S Jaana siis liikennöi Kotkan ja Rankin väliä näin kesäisin päivittäin. Matka-aika on noin 45 minuuttia ja sinä aikana alus poikkeaa tarvittaessa myös Lehmäsaaren ja Kirkonmaan rannassa. Päivä alkoi siis leppoisalla "risteilyllä" Kotkan edustan saarien lomitse. Ja koska ilma oli suosiollinen, niin en ollut suinkaan ainut, joka oli tänään päättänyt suunnata nokkansa merelle. Innokkaiden joukkoon kuului myös ihan ehta laivakoira.
Varsin tasaisen kyydin ja välisatamissa poikkeamisten jälkeen edessä siinsi lopulta Rankin saari. Rantautumisen jälkeen matkustajajoukko hajaantui kuka mihinkin suuntaan omien mielihalujensa mukaan. Osa suuntasi suoraan kahville samalla kun osa lähti kiertelemään saarta. Itse marssin suoraan Sotku-ravintolaan, ostin jäätelön ja lähdin tekemään tuttavuutta Rankin näkymien kanssa.
Jos joku on epätietoinen siitä mikä tämä Rankin saari on, niin kerrotaan hiukan taustaa. Ammoisina historian hämäryyden aikoina 1900-luvun alussa Rankki oli osa suurempaa venäläistä merilinnoitusta, joka turvasi Pietaria. Sittemmin saari oli pitkään puolustusvoimien käytössä. 10 vuotta sitten varusmieskoulutus saarella lopetettiin ja kolme vuotta sitten varuskunta-alue myytiin paikalliselle matkailuyrittäjälle, joka nyt siis pyörittää saarella majoitus- ja ravintolatoimintaa. Lisäksi saarella on lähes legendaarinen maine erinäisten havaintojen tekoon liittyen, mutta palataan siihen vähän tuonnempana.
Saarelta löytyy siis jonkin verran sotahistoriaan liittyviä kohteita. On kasarmirakennuksia, varuskunnan henkilöstön asuinrakennuksia, huoltorakennuksia ja tietysti vanhoja tykkejä. Sieltä täältä löytyy myös jo parhaat päivänsä nähneitä tykkipesäkkeitä, jotka on monin paikoin aidattu etteivät tohelot turistit putoile niihin. Kiinnostava yksityiskohta tykkipesäkkeissä ja yhdyshaudoissa on se, että kun ne oikeastaan kaikkialla muualla on kaivettu lapiolla maahan, niin täällä ne on ymmärrettävistä syistä louhittu suoraan kallioon.
Vaikka saarella ei enää varusmiehiä ja sotilaita olekaan, niin muutamista rakenteista ja selkeäsanaisista kylteistä päätellen puolustusvoimat ei ole kuitenkaan täysin paikkaa hylännyt.
Sotahistorian ohella, tai varmasti monien mielestä jopa sen sijaan, Rankin ehdoton vetonaula on sen karun kaunis luonto. Vaikka saari on monien matkailijoiden ja paikallistenkin suosiossa, niin kallioisilta rannoilta löytyy taatusti ihan jokaiselle tilaa hetkeksi irtaantua arjesta ja vain tuijotella näkymää "maailma laidalla". Toki siellä laidalla saattaa välillä vilahtaa rahtilaiva jos toinenkin, mutta harva paikka nyt on täydellinen!
Palataanpa sitten vielä lopuksi siihen jo hetki sitten mainittuun havaintojen tekoon. Ne, jotka seurailivat kolme vuotta sitten matkaani Pohjanmaan rannikolla muistavat ehkä matkaraporteista erään huikean kohdan. Sen hetken, kun pitkän reissun toiseksi viimeisen pyöräilypäivän päätteeksi saavuin perille Hailuodon Marjaniemeen ja pääsin kosketusetäisyydelle paikasta, joka mainitaan radiossa päivittäin useamman kerran. Jos et ole kyseisiä tapahtumia lukenut tai haluat vain virkistää muistiasi, niin tarinahan löytyy täältä.
Tälläkin reissulla oli tavoitteena päästä kokemaan jotain samanlaista ja siihen suurin piirtein pystyinkin. Täällä tosin saaren aitausinto oli jatkunut myös näillä paikoin, joten aivan sille kosketusetäisyydelle ei tällä kertaa päästy. Mutta niin lähelle kuin mahdollista joka tapauksessa.
Valitettavasti perinteisten korkean paikan havainnointikeinojen käyttäminen oli tällaisilta tavallisilta pulliaisilta ikävästi kielletty, mutta ihan vain maan tasaltakin silmämääräisesti tarkasteltuna saattoi todeta legendaarisen lausahduksen mukaisesti: Kotka Rankki, ohutta yläpilveä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti