Puoli kahden aikoihin siis lopulta sain itseni liikkeelle kohti Loviisaa. Koska lähtöä tuli venytettyä noin paljon, niin oioin hieman päivän reittiä. Pyhtään kohdalla se oli jopa helppoa, koska tien varrelle oli ilmestynyt uutta pyörätietä sellaisella pätkälle, jossa sitä ei karttojen mukaan aiemmin ollut edes olemassa, joten sitä pitkinhän kelpasi posotella menemään ilman ylimääräisiä pikkutiekoukkauksia. Pyhtään ja Loviisan rajamaastossa oli muutenkin oivallettu mitä tehdä tielle, jolla on ohituskaistoja, joille ei enää ole mitään tarvetta, koska suurin osa liikenteestä menee uutta moottoritietä pitkin. Noh, hieman kaivinkonetta apuna käyttäen ja viivoja uusiksi maalaillen siitä ohituskaistasta voi tehdä vaikka pyörätien! Tätä ideaa oli toteutettu useammassakin paikassa tie 170:n kohdalla. Varsin näppärä ratkaisu etten sanoisi. Toki tässä järjestelyssä on myös omat hankaluutensa, kuten se, että yhtäkkiä huomaatkin olevasti vastaantulevien kaistalla! Mutta noin periaatteessa fiksu tapa hyödyntää ajoradan tarpeetonta osuutta.
Silmiin osui myös eräs vähemmän fiksun oloinen risteysjärjestely, jonka taustasta mielellään kuulisi lisää. On vielä varsin tuoreen oloiset rakenteet ja kaikki liikenteenohjausmerkitkin löytyy, mutta mihinkään tuosta ei vaan näytä pääsevän. Hupaisa ratkaisu kaikin puolin.
Myöhäisen liikkeelle lähdön takia tästä päivästä muodostui enemmän tai vähemmän vain siirtymäpätkä paikasta A paikkaan B. Tämän mahdollisti sekin, että varsinaisia pysähtelyn tarpeita ei reitin varrella hirveästi ollut. Jotain sentään kuitenkin. Alla todisteet, että olen nähnyt Langinkosken, Pyhtään keskiaikaisen kivikirkon sekä jonkin viehättävän liikekiinteistön, joka tuskin tarjoaa nykyään sen enempää baaritoimintaa kuin venäläisasiakkaille suunnattua tietokonemyyntiäkään.
Alkuperäisessä suunnitelmassa oli, että olisin poikennut Strömforsin Ruukille, mutta koska tässä nyt oiottiin mutkia ja päivä oli muutenkin vähän tylsän harmaa, niin jätin tällä kertaa käymättä. Taannoisella ekalla pyöräreissullani täällä päin poikkesin kyllä kyseisessä paikassa, joten voinkin nyt siltä reissulta laittaa tähän muutaman kuvan, niin näette miltä siellä näytti viisi vuotta sitten. Suosittelen kyllä poikkeamaan tuolla, jos vain suinkin mahdollista. Paljon pieniä käsityöpuoteja ja muistaakseni hyvää ruokaa Ruukinmyllyssä.
Sen verran kuitenkin maltoin uusiksi vedetyltä reitiltäni poiketa, että kävin vajaan kilometrin päässä sivussa katsomassa Savukosken museosiltaa, joka sijaitsee Loviisan (aiemmin Ruotsinpyhtään) ja Pyhtään rajalla.
Siltavisiitin jälkeen olikin enää viitisentoista kilometriä Loviisaan, joten sujahdin siitä vikkelään eteenpäin, koska kello alkoi jo lähestyä kuutta ja olin ilmoittanut majapaikkaani saapuvani suunnilleen niihin aikohin. Yösija Loviisan visiitille löytyi Pilastereilta ja on sanottava, että tämä on kyllä yksi viehättävimmistä ja idyllisimmistä paikoista, joissa olen yöpynyt. Koko pienen korttelin käsittävistä rakennuksista vanhin on rakennettu 1796. Pihapiirissä voi todellakin siirtyä melkein kuin aikakoneen kautta vuosisatoja taaksepäin. Paikan päältä löytyy monenlaisia majoitustiloja. Minun huoneeni on päärakennuksen yläkerrassa erillisellä kylpyhuoneella. Pihapiiristä en vielä tullut napanneeksi kuvia, mutta tähän loppuun pari räpsyä minun käytössä olevista tiloista.
Kelpaa täällä majailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti