Tour de PoKeSa: 3. päivä - Aivopieruja ja akkuvajetta

Puuuh. Mistähän tän päivän alottais. Oikeestaan voisin alottaa eilisen asioilla ja oikeestaan myös tän päivän ajatuksista kertoo enemmän vaikkapa huomenna, koska nyt alkaa olla aika väsy jo päällä. Mutta eilisestä.

Tarkkasilmäiset katsojat varmaan huomas eilen, että miulla on käytössä tuollanen aurinkokennolaturi lähinnä kännykän "ensiapupakkauksena". Ihan sitä silmällä pitäen, että jos sattuu vaikka useemmankin päivän reissaamaan poissa verkkovirran välittömästä läheisyydestä, niin ei heti tule hätä vaikka ei oliskaan kasapäin virtapankkeja mukana. Tai näin siis aattelin, että siihen tosta ois apua. Totuus alkaa nyt kuitenkin valjeta tuonkin aparaatin osalta.

Ensinnäkin latasin sen verrkovirralla täyteen ennen reissuani ja masiina roikkui koko maanantaipäivänkin pyörän tarakalla satunnaisessa auringonpaisteessa. Päästyäni maanantaina Vihantiin latasin sillä kännykän akun, joka oli noin puolillaan, ja se lataaminen veti tuosta "pelastajasta" käytännössä kaiken virran. Noh, eilen se sitten oli taas puolipilviessä säässä tarakalla mutta ei siinä tietenkään paljon virtaa itseensä ottanut. Sen verran siitä kuitenkin oli illalla apua, että sain ladattua sillä taas puolillaan olleen kännykän täyteen kun pidin kännykän kytkettynä tuon härpäkkeen virtapankkiin samalla kun ilta-aurinko paisteli sen kennoihin. Tyhjäksihän se virtalähde siinä tietysti sitten meni. Tänään mokoma sai olla tarakalla enemmän tai vähemmän suorassa auringonpaisteessa seitsemän tuntia ja merkkivaloista päätellen myös latautui, mutta vain sen verran, että nyt illalla tämän yön majapaikkaan päästessäni varaustaso vilkutti edelleen valoa kohdassa "LOW". Että en tiedä mihin Saharan olosuhteisiin tuo laite on suunniteltu, mutta ei siitä aurinkoisena kesäpäivänä ainakaan Suomessa paljon ilo ole.

Sitten takaisin varsinaisesti tähän päivään. Tosin tänään on pyörinyt niin paljon asioita mielessä tähän reissuun liittyen, että jätän niiden tarkemman läpikäynnin vaikka huomiselle. Koska nyt ei vaan jaksa. Osasyitä tähän on monia. Muun muassa se, että viime yö oli Ylivieskassa ainakin siellä Törmäjärven alueella todella kylmä ja kostea (sumua siis, ei sadetta) ja tämä teki nukkumisesta erittäin katkonaista. Aamulla samaiselle paikalle marjareissulle tullut pariskunta sanoi, että lämpötila oli yöllä mennyt +4 asteen paikkeille. Sen lisäksi olen oikeastaan koko tämän päivän matkan aikana miettinyt, että miten olen onnistunut sekä reissun suunnittelussa että osittain myös toteutuksessa sähläämään niin paljon ihan jo omien pyörämatkailuperiaatteidenikin vastaisesti, että voisi kuvitella tässä oltavan eka kertaa tekemässä tällaista reissua. Jotain todella pahoja aivopieruja on päässyt ennen kun reissuun lähdin. Kirjottelen noista suunnittelulapsuksista tähän tekstiin lisää vaikka myöhemmin, koska kuten sanottua, nyt ei vaan jaksa. Mutta sanotaan toteutuspuolesta vaikka sen verran, että nämä kaksi ensimmäistä leireily-yötä ovat jotenkin sotkeneet niin paljon miun aiempia reissurutiineja, että olen mm. unohtanut lihashuollon täysin. Se varmasti oli yksi siihen, että tänään alkoi jo olla vähän takkuista menoa. Pieni vastatuuli tietysti toi siihen oman lisänsä. Niin ja opin Törmäjärvellä myös sen, että teltan laittaminen hiekkaiselle maalle ei ole kaikkein fiksuin veto. Sitä hiekkaa kun on sitten ihan joka paikassa vaikka miten varovasti koittaisit tulla ja mennä

Mutta niin. Väsymystä ja pientä itsetutkiskelua on havaittu tänään. Tästä syystä tarkastelin vähän tulevien päivien ohjelmaa ja päädyin siihen, että otan nyt parin yön hengähdystauon leireilystä ja olen sekä tämän että seuraavan yön hotellissa. Tänään täällä Kaustisilla ja huomenna Alajärvellä. Annetaan siis mielen ja kropan ottaa pari päivää vähän tavanomaisemmin ja palataan telttailuun Karstulan paikkeilla.

Tässä vielä päivä tiivistetysti. Paljon ei tapahtunut tahi näkynyt.

 

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 2. päivä - Jokien yli järven rannalle

Tämän päivän osalta oli sellainen toiveajatus, että pääsisi kohtalaisen ajoissa liikkeelle niin ei tarvitsisi turhemmin hosua pyörän selässä. Heräilin kaikessa rauhassa joskus vähän ennen kasia, laittelin aamiaista ja seurailin parin samalla alueella yöpyneen karavaanarin touhuja. Eivät tosin touhunneet mitään järin kiinnostavaa. Aloin pakkailemaan kamojani ja kaikki olikin jo suurin piirtein laukuissa, kun teltan katosta alkoi kuulua kevyttä ropinaa, joka tietysti hiljalleen siitä yltyi. Katselin sadetutkaa, joka näytti, että joku luonnonoikku oli keskelle kirkasta Pohjanmaalaista tiistaiaamua kehittänyt melko rankan sadekuuron juuri ja vain ja ainoastaan siihen Vihannin kaakkoiskulmalle, jossa telttani nyt epäonnisesti sattui sijaitsemaan. Hetken mielessäni sadateltuani tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että parempi se sade oli ottaa vastaan teltan sisällä loikoillen kuin pyörän satulassa riuhtoen.

Sen verran sade kuitenkin viivästytti liikkeelle pääsyä, että sain päivän aikana pitää ihan hyvää tahtia yllä, jotta ehdin Ylivieskaan saapuessani moikkaamaan pikaisesti kaveriani ennen kuin hänen piti rientää jo muihin, mukamas minua tärkeämpiin velvollisuuksiin. Vauhdin pito ei sinällään haitannut koska ihan valtavasti matkan varrella ei nähtävää ollut. Oulaisista jäi ankeiden katunäkymien lisäksi mieleen vain komea koski. Ja tietysti kylläinen maha. Ylivieskassa itsessään olisi toki voinut pyöriä vähän pitempäänkin, mutta koska tämänpäiväinen majapaikkani, tai lähinnä sen sijoituspaikka, sijaitsi keskustasta vielä parikymmentä kilsaa eteenpäin, niin en oikeen halunnut jäädä lorvimaan pitemmäksi aikaa.

Oli ylipäätään melkoisen tiedonhaun takana, että löysin Ylivieskasta mahdollisia sopivia telttailupaikkoja. Leirintäalueita ei ole ja tietojen löytäminen muista soveliaista paikoista oli vähän niin ja näin. Onneksi netti on kuitenkin lähes pohjaton lähde missä tahansa asiassa ja sieltäpä se tämäkin paikka erään toisen blogin kautta löytyi. Tie perille oli viimeisiltä sadoilta metreiltään melkoista perunapeltoa. Tai tuo oli nyt kyllä ehkä vielä jopa vähätellen ilmaistu. Mutta joka tapauksessa kyllä sitä pitkin perille pääsi. Ja nyt siis istun teltassa sopivan kylläisenä täällä Törmäjärven rannalla ja mietin, että kaipa tässä yksinäisen linnun lauleskelun lomassa voisi vaikka alkaa nukkumaan. Kunhan ensin juon teeni loppuun.

 

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa: 1. päivä - Metsälakeuksia

No niin, tästä se lähtee ihan varsinaisesti.

Aamu valkeni Oulussa sateisena mutta poutaantui onneksi jo aamiaisen aikana. Niinpä kamat kasaan ja baanalle. Luottaen vakaasti siihen, että sää pysyy hyvänä koko päivän. Tässä välissä voin jo paljastaa, että kyllä pysyi.

Tarkoitus oli polkea suunnilleen suorinta reittiä Kempeleen ja Limingan kautta kohti etelää, mutta jotenkin harhauduin viime reissulta tuttua pyörätietä pitkin Oulunsaloon. Sinänsä tästä nyt ei isoa mutkaa tullut ja pienen koukkailun jälkeen löysin itseni sieltä mistä pitikin. Limingan kohdallakin piti tehdä vähän lisälenkkiä, koska edelliseltä reissulta tuttu ravintola Hannu Krankka oli jostain syystä kiinni ja lounasta oli lähdettävä etsimään Liminganportilta.

Lounaan jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Vihantia ja tässä kohtaa alkoi tuntua siltä, että minua on petetty. Kuvittelin kulkevani kahden vuoden takaisen reissuni tavoin laajoilla peltolakeuksilla, mutta mitä vielä. Käytännössä koko matka Limingasta Vihantiin oli metsää. Onneksi matkan varrelle osui kaksi mukavaa taukopaikkaa reissua rytmittämään. Tästäkin huolimatta matkan loppuosuudella alkoi meno hiukan jo puuduttamaan. Toisaalta se ei ole yllätys sillä kaikkien mutkittelujen jälkeen päivän etapin pituudeksi tuli lopulta 95 km. Matkamittarikin tilttasi hetkeksi rielun 60 kilsan kohdalla. Nähtävästi sekään ei äkkiseltään ollut moisiin matkoihin tottunut. Ja enhän miekään oo herran jestas tollasta pätkää ajanu kahteen vuoteen!

Pitkän taivalluksen päätteeksi saavuin lopulta Lampinsaaren Campingiin, jossa ekan telttayöni vietän. 8 euron telttamaksulla pääsi myös suihkuun ja saunaan, joten mikäpä tässä ollessa. Pussipastatkin on jo keitelty ja syöty. Ja itse asiassa ilta alkaa tässä kohtaa jo pimenemään, ja enne kaikkea viilenemään sen verran, että heitänpä tämän sepustuken ilmoille ja kömmin makuupussiin kuuntelemaan itikoiden konserttia. Palataan huomenna!

Posted with Blogsy

Tour de PoKeSa alkakoon!

No niin ihmisväki. Vuosi on oltu tässä aika hiljaksiin, mutta kuten parin päivän takaisesta kirjotuksesta joku saatto arvatakin, niin nyt ois tiedossa taas vähän jotain täytettä tänne blogin puolellekin. Mutta koska tässä on sitä aikaa vierähtänyt, niin kerrotaan ja kerrataan nyt hiukan mitä on tapahtunut sitten vuoden takaisen.

Pyöränihän tosiaankin varastettiin eräänä perjantai-iltana Joensuun keskustasta noin vuosi sitten. Siitä seurasi se, että viime kesänä ei reissua tullut tehtyä. Noh, vakuutus onneksi korvasi menetetyn kulkupelin kaikkine pikkukilkkeineenkin ja uusikin tuli jo siinä syksyllä ostettua, joten sikäli asialla oli niin onnellinen loppu kuin tilanteen huomioon ottaen saattoi olla. Tiedä sitten oliko tuo pyöräkuvio vai reissun peruuntuminen vai mikä, mutta joka tapauksessa bloginkirjoitusinto jokseenkin lopahti. Kerrottavaa pyöräilyn tiimoilta kuitenkin olisi talven mittaankin ollut. Taloon nimittäin tuli tämän vuoden alussa läskipyöräkin jo olemassa olevien kulkupelien rinnalle, mutta palataan siihen vaikka joskus tuonnempana. Sillä nyt on aika elää tässä hetkessä ja tulevissa päivissä.

Mietin pitkään mihin väliin nyt kahden vuoden tauon jälkeen sijoittaisin taas vuosittaisen pyöräreissuni. Kesän säät tuntuiva, ja tuntuvat edelleen, olevan kovin ailahtelevia ja välillä alkoi jo tuntua siltä, että viitsiikö tässä lähteä mihinkään. Lopulta kuitenkin tein ehkä aika pikaisestiki lopullisen päätöksen, että kyllä se lähdettävä on ja siinä päätöspuuskassa sitten reittikin hahmottui melko vikkelästi. Sen takia en tästä paljon ole täälläkään etukäteen kertoillut, kun aattelin, että tässähän se sitten selviää kun liikkeelle lähdetään.

Nyt siis olen liikkeellä. Tosin tänään ohjelmaan kuului vasta siirtymätaival bussilla Joensuusta...Ouluun! Kyllä. Täällä sitä ollaan taas samassa kaupungissa, johon kahden vuoden takainen Tour de Pohjanmaa pyöräilyn osalta päättyi. Tämä yhteensattuma ei ollut kovin harkittu. Näin vain sattui käymään ja onhan siinä omanlaistaan hauskaa jatkumoa.

Mutta jotta kaikki ei olisi liian tuttua, niin tällä kertaa matkan reitti vie Pohjanmaan rannikon sijaan sen syvään ytimeen. Eli siis keskemmälle. No kyllä te nyt siitä karttakuvasta tajuatte mitä tarkoitan. Ja jotta tilanteet muuttuisivat vieläkin enemmän edellisiin reissuihin nähden, niin tällä kertaa kamojen mukana kulkee myös TELTTA! Pariksi yöksi on kyllä tarkoitus mennä ihan hotellimaiseen majoitukseenkin, mutta pääasiassa pyrin hyödyntämään matkan varrella olevia leirintäalueita. Tai ellei niitä ole, niin jotain viehättäviä lammenrantoja tai vastaavia. Saas nähdä kui äijän käy.

Tässä välissä joku varmaan on jo ehtinyt ihmetellä otsikosta, että mikä ihmeen PoKeSa. Noh, vietin koko seitsemän tunnin bussimatkan miettien mikä olisi tämän reissun nimi. Tour de Pohjanmaa nyt oli pois laskuista, koska se on jo tehty. Ja olisi tylsää tehdä joku Tour de Pohjanmaa 2. Niinpä sitten päädyin tylsän nimen sijaan niinkin nerokkaaseen päätelmään, että koska reitti kulkee Pohjanmaan kautta Keski-Suomeen ja sipaisee vielä lopussa vähän Savoakin, niin olkoon sitten PoKeSa. Pohjanmaa, Keski-Suomi, Savo. Tosi nerokasta. Kuulostaa joltain mielikuvituksettomalta hankkeen nimeltä, mutta parempaa ei nyt irronnut. Jos jollain on joku hiukankin parempi nimi-idea, niin saa kertoa :D

Majoituksen lisäksi ajattelin kokeilla jotain vähän erilaista tämän blogin osaltakin. Koska tällainen kirjoitustyö vie aina melkoisesti aikaa ja pitää muistella mitä kaikkea päivään on mahtunut ja vielä lisäillä sopivia kuvia yms yms. Niin olen tällä kertaa päättänyt hieman vähentää tekstin ja kuvien määrää, ja kokeilen tehdä päivän näkymistä ja paikoista simppelit lyhyet videot tänne laitettavaksi. Vielä en ole päättänyt kertoilenko myös videoilla jotain vai miten teen, mutta ehkä se tässä reilun viikon aikana hahmottuu niin miulle kuin teillekin. Tämän päivän video olkoon jonkinlainen harjoitelma tulevaa varten. Toivottavasti seuraavat päivät ovat hieman tapahtumarikkaampia tähän verrattuna. Mutta joka tapauksessa nauttikaa "siirtymätaipaileeni" näkymistä ja palataan ihan kunnolla asiaan huomenna, jolloin suuntana on Vihanti.

 

Posted with Blogsy