Kesä tekee vääjäämätöntä tuloaan vaikka kevätkin on vasta
alussa. Mutta kyllä sen tietää. Siellä se kesä jo väijyy kevään takana odottaen
omaa aikaansa astua esiin. Kesän tulo tarkoittaa tietysti pyörämatkailijalle
sitä, että on aika virittäytyä kesän pyöräreissun suunnitteluun jo ihan
kohtalaisella tarmolla.
Viime kesänä tekemäni kolmen viikon Tour de Kesä 2012 -turneen (ja toki myös sitä edeltävänä kesänä tekemäni Tour de Juhannuksen, josta
en muuten ole tänne kirjoittanut edes jälkikäteen oikeastaan mitään) jälkeen
tein muutamia peruslinjauksia tulevan reissun osalta:
A) Suomessa on paljon metsää ja tieltä tarkasteltuna se
näyttää joka paikassa suht samanlaiselta. Useamman kymmenen kilometrin pätkissä
se alkaa myös näyttää varsin yksitoikkoiselta, etenkin jos matkan varrelle ei
osu juurikaan mitään muuta nähtävää. Tästä syystä vuosi 2013 vie reissaajan
pois metsätaipaleilta.
B) Vahvasti kohtaan A liittyen, reitin varrelta olisi
tosiaankin mukava löytyä jotain katseltavaa ja syitä pysähdellä muutenkin kuin
vain lepuuttamaan jalkojaan tai öljyämään ketjuja. Tästä syystä vuosi 2013 vie
reissaajan reitille, jonka varrella toivon mukaan on ihmisiä, kyliä ja
kaupunkeja hieman tiheämmässä.
C) Vaikka tällaisilla reissuilla matka onkin tärkeämpi
päämäärää, ei matkan silti tarvitse olla itsetarkoitus. Ensimmäisellä
pyöräreissullani kaksi vuotta sitten päivämatkaksi tuli muistaakseni
keskimäärin 90 km ja samoissa lukemissa pyörittiin viime vuonnakin. Tuollaiset
matkat ei sinänsä ole millään tavalla mahdottomia, mutta eikö hommaa voisi
ottaa vieläkin rennommin. Etenkin jos B-kohdan odotusten mukaisesti matkan
varrelle osuu paljon nähtävää, niin päivämatkaa voi huoletta lyhentää. Tästä
syystä vuosi 2013 muokkaa reissaajan reitin pätkittymään huomattavasti aiempaa
lyhyemmiksi etapeiksi.
D) Viime kesän reissun yhtenä ajatuksena oli, että matkaan
lähdettiin pyörällä jo heti omalta pihalta ja sinne myös palattiin omin voimin.
Koska samoja tien pätkiä on tylsä tahkoa joka kesä ja lähitienoot alkavat
muutenkin jo olla tuttuja, niin mielellään sitä aloittaa reissunsa suoraan
uusissa maisemissa. Tästä syystä vuosi 2013 vie reissaajan julkisen liikenteen
avittamana sinne, mistä matkan haluaa alkavan.
E) Reissaajaa avittavaan julkiseen liikenteeseen ei kuulu
VR. Tästä päätöksestä on suurimmaksi osaksi kiittäminen viime kesän ”tuunaamme pyöräsi uuteen uskoon” -episodia, jonka ansiosta VR ei enää saa minulta
kannatusta pyörän kera matkatessani. Myös aiemmin pyörä + juna on tuntunut
jotenkin hankalalta yhdistelmältä. Tästä syystä vuosi 2013 vie reissaajan
kokeilemaan Matkahuollon palveluja. Ja hei, onhan bussilla meneminen nyt
enemmän maakuntamatkailua kuin junassa istuskelu.
Näillä edellä mainituilla reunaehdoilla ja tiukalla
pohdinnalla tämän kesän pyöräreissuni suuntautuu alueelle, jonka ansiosta
reissu kantaa nimeä...
TOUR DE POHJANMAA!
Tuolta Vaasan ja Oulun väliseltä pätkältä luulen löytäväni
mielenkiintoista nähtävää sopivin välimatkoin ja liikkuvani aiemmista
reissuista poikkeavissa maisemissa. Näitä toiveita tukee ihan jo sekin, että
tuolla päin ei kovinkaan usein ole tullut käytyä ja listalla on jo nyt useampi
kohde, jossa en ole käynyt koskaan. Odotukset ovat siis realistisen
optimistiset. Pituutta matkalle tulee tämänhetkisten laskelmien mukaan reilu
500 km (siis noin 800 km vähemmän kuin viime vuonna) ja se keskimääräisen
päivämatkan lyhentäminenkin vaikuttaa lupaavalta, sillä niiltä osin laskelmat
ennakoivat 65 kilometrin etappeja. Onko tämä nyt sitä downshiftausta? Jonkinlaista
kohtuullistamista ainakin.
Tällaisilla suunnitelmilla siis mennään kesää kohti.
Oikeastaan suunnitelma on jo niin pitkällä, että mahdollisia majapaikkojakin on
jo tullut selviteltyä ja niitä käyntikohteitakin merkkailtua ylös. Käytännössä
siis suunnittelu on ikään kuin viimeisiä hienosäätöjä vaille valmis, vaikka
tässä ei mikään kiirus vielä olekaan. Reissu siis ajoittuu heinäkuun
loppupuolelle. Katsellaan niitä tarkempia päiviä sitten kun päästään vielä
vähän lähemmäs sitä nurkan takana odottavaa kesää.
2 kommenttia:
Pyöräilin viime kesänä melkein samaa reittiä. Maasto oli melko tasaista ja tiet suoria, mutta merta näkyi yllättävän vähän - toisin kuin karttaa katsomalla olisi luullut. Siis on sitä pusikkoa tuollakin ihan riittämiin. Toisaalta jos malttaa polkea kohtuullisia päivämatkoja, ehtii rannallakin välillä varmasti poiketa...
Linja-auto on mielestäni etenkin pyörän kuljetuksessa suositeltava vaihtoehto lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla, juna ehkä pitkillä. Pyörän kuljettaminen on yleensä halvempaa bussissa kuin junassa, joskus jopa ilmaista.
Joo en mie sentään jatkuvaa merinäköalaa reissulta odota. Maisemat kuitenkin ylipäätään varmaan jonkin verran ainakin eroaa tosta Keski-Suomen läpi menemisestä, johon aiemmat reissut on keskittyny.
Eniten vaakakupissa kuitenkin painaa se, että pääsee alueelle missä ei juurikaan oo tullu millään kulkupelillä mentyä, joten paljon uutta on varmasti edessä. Ja toki toi päivämatkojen lyhentäminenkin tuo uuden näkökulman hommaan.
Lähetä kommentti