Reissuun lähtiessäni tunnelmassa oli vähän samaa kuin viime kesänäkin. Nyt tosin kutkutus sisälsi lähinnä pohdintoja siitä mitähän kaikkea kiinnostavaa tulevina päivinä osuu kohdalle, kun taas viime kesänä päällimmäinen ajatus taisi olla "Mitähän tästä tulee...". Kokemus siis muuttaa vähän myös odotuksia.
Ekat kilometrit aina Ylämyllylle asti olivat lähinnä sellaisia, että toivoi niiden vain jäävän taakse, koska mitään uutta ja ihmeellistä katseltavaa ei olisi. Täysin uusille urille lähdettiin sitten Ylämyllyltä Liperin keskustaan päin kurvatessani. Näistä urista huolimatta en nyt voi sanoa, että reitin varrella olisi valtavan sykähdyttäviä paikkoja ollut. Ellei lasketa P-aluetta, joka on ilmeisesti tehty hirville tahi muille tien lähellä liikkuville metsän elikoille.
Matka taittui ennakoitua vikkelämpää tahtia. Yllätyin löytäessäni itseni Liperin keskustasta jo reilun puolentoista tunnin ajon jälkeen. Kilometrejä oli siis takana n. 30. Liekö johtuu sitten pyörästä vai miehestä vai kenties molemmista, mutta on vähän sellainen kutina, että tämän kertaisella reissulla eteneminen tapahtuu edellis kertaa vauhdikkaammin. Joka tapauksessa Liperissä oli kaikesta huolimatta hyvä pitää lounastauko. Keskusta ei kovin laajoja vaihtoehtoja ruokapaikaksi tarjonnut. Silmään ei osunut kuin Ravintola Glitter, johon siis oli mentävä. Lounaslistalta tuli valittua hienolta ja maukkaalta kalskahtava bearnaisebroileri. Kun annos ilmestyi eteeni niin hirmuisia hurraahuutoja se ei aiheuttanut. Kuivahko kanan pala piileskeli siellä valmiskastikkeen alla vieruskavereinaan ranskalaiset ja pakastevihannekset. Nälkä sillä lähti vähäksi aikaa ja se kai on se oleellisin hyöty ja tarkoitus. Siinä lounastaessa sain ihailla myös Liperin kylän raitin näkymiä. Kaunista oli. Kukkia ja kaikkee.
Oisin ehkä liian tyly jos sanoisin, ettei Liperissä ollut mitään nähtävää. Kyllä sieltä löytyi sentään komea kivikirkko, kunnanvirastoa vartioiva kanuuna ja ehdottomana plussana Kahvila Mocca, jossa kävin tuon maittavan lounaan jälkeen herkuttelemassa teellä ja munkkirinkilällä. Viimeksi mainitussa paikassa oli käytetty sisustuksessa erittäin runsaasti vanhoja kahvikuppeja ja -pannuja vuosikymmenien varrelta. Plus munkki oli hyvää. Mutta muutoin Liperi vaikutti sopuisalta peruskylältä. Löytyy pari kauppaa, pankki, kioski, huoltoasema, kirjasto ja hautauspalvelu. En lähde veikkailemaan mille noista siellä on eniten tarvetta.
Lounaan jälkeen matka jatkui Heinäveden suuntaan. Lounaan jälkeinen raukeus yhdistettynä mäkisemmäksi muuttuneeseen maastoon aiheutti vauhtiin pientä hidastumista ekaan puoleentoista tuntiin verrattuna. Ehkä ajan kulun hidastumiseen vaikutti myös se, että Liperin ja Heinäveden välisellä osuudella ei ollut senkään verran nähtävää kuin Joensuun ja Liperin välillä. Reitti muistutti sisällöltään hyvin paljon erästä kehitteillä olevaa pyörämatkailureittiä, jonka kanssa olen työn puolesta välillisesti jout...saanut olla tekemisissä. Ainoastaan sillä erolla, että se reitti kulkee vielä syrjemmässä ja keskellä ei mitään. Mutta hyvä reitti se on!
Hidastunutta etenemistä pysähdyin pieneksi toviksi pohdiskelemaan jossakin Kaatamon kylän paikkeilla. Lepuuttelin hetken aikaa itseäni kansallisromanttisesti maitolaiturilla istuskellen ja huomasin samalla tulleeni kylälle selkeestikin päivän verran liian myöhään.
Pieni levähdys auttoi ja matka jatkui huomattavasti keveämmän oloisesti. Mäet tosin eivät hävinneet tai vähentyneet, mutta niistä selvittiin kunnialla. Viimeisen pikapysähdyksen ennen majapaikkaan saapumista pidin odottamatta kohdalle osuneella Vihtarin kyläkaupalla, jonka pihalla nautiskelin jäätelötötterön. Seuraa piti kovin hiljainen, mutta varmasti ahkera ja luotettava Vihtori.
Näin jälkikäteen voi sanoa, että jäätelön tarjoama pikainen lisäenergia tuli tarpeeseen viimeisen parinkymmenen kilometrin matkalla. Tien suunnittelijalla ja rakentajalla oli varmaan aikoinaan ollut todella hauskaa pohtiessaan mitä kautta laittaa tiensä kulkemaan. Heinäveden Kermaa lähestyttäessä oli muutama niin naurettava nousu, että piti ihan tosissaan etsiä pyörästä pienempää pykälää päälle. Voi toki johtua myös näin reissun alussa vielä silkasta tottumattomuudesta, mutta kyllä, OLI MÄKIÄ! Jokaisen ylämäen jälkeen tulee onneksi väistämättä jossain vaiheessa alamäki ja niistä nautiskellen oli lopulta mukava lasketella Kermaan (heh, on siinä paikalla nimi) ja siitä muutaman mutkan päässä sijaitsevaan majapaikkaani Majatalo Kotipuroon. Kyseessä on pieni maatila, jonka pihapiiriin on rakennettu uusi rakennus ihan vain majoituskäyttöön. Paikka oli myös varsin hiljainen ja rauhallinen, kunnes juuri nyt tätä kirjoittaessani majoittumaan saapui äänistä päätellen myös joku lapsiperhe. Siitäkin huolimatta mukavaan, siistiin ja melko kodikkaaseen huoneeseeni kelpasi sijoittaa reissuni eka etätyötoimisto, jossa nyt tätäkin satua kirjottelen.
Majoittumisen, siistiytymisen ja näennäisen työskentelyn jälkeen oli illan ohjelmassa vielä iltaruuan etsintää Heinäveden keskustasta. Sinne oli tästä matkaa 6-7 km, joka toimi ihan hyvänä kevyenä palauttavana poljeskeluna. Heinäveden keskustasta ja nautistusta ruuasta ei kyllä paljon irronnut kerrottavaa. Keskustassa oli menossa jonkin sortin iltatori paikallisine esiintyjineen. Toki tämä koko hulabaloo sijoittui juuri sen ravintolan, eli Ravintola Kyläpääskyn edustalle, johon menin syömään. Koska en ilmeisesti lounaalla nautitusta kanasta vielä oppinut mitään, niin päätin kokeilla kanaa nytkin. Eikä lopputulos paljon edellistä parempi ollut. Harkitsin vielä jälkiruuan ottamista, mutta siinä kuivakkaa kotkottajaa lopetellessani joku "taiteilijapariskunta" alkoi viritellä soitto- ja äänentoistolaitteitaan pöytäni viereen, joten päätin jättää jälkiruuan välistä ja paeta paikalta mahdollisimman pian. Päätös osoittautui hyväksi, etenkin kun esiintyvä rouvashenkilö ehti siinä jo miun läsnäollessa virittelemään äänijänteitään.
Ennen majapaikkaan paluuta hain vielä jälkiruuan korvikkeeksi kaupasta vähän banaania ja Aakkosia. Ne tuli tässä päiväraporttia kirjotellessa mutusteltua iltapalaksi. Näillä eväillä ja tapahtumilla siis yöpuulle. Ja aamulla testaamaan millainen on Kotipuron aamiainen.
Päivän kokonaiskilometrit: 94
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti