Kuninkaantie 2016 - 3. päivä: 21, etelä 3, melkein pilvistä, näkyvyyttä 33 km

Tänään oli suunnitelman mukaisesti tiedossa pyöräilytön päivä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä etteikö päivän säätilalla olisi ollut ratkaisevaa merkitystä. Tästä asiasta ei kuitenkaan tarvinnut ennusteita ja sälekaihtimien rakoja vilkuillessa olla kovinkaan huolissaan. Aurinko paisteli jo heti aamulla oikein reippaasti.

Heräilin jälleen kaikessa rauhassa, tosin jo seitsemän aikoihin vaikka pitempäänkin olisi voinut nukkua. Niinpä päätin aikataulun salliessa käydä samantien aamiaisella ja tulin sen jälkeen vielä noin tunniksi torkkumaan huoneeseen ennen päivän ohjelman aloitusta.

Koska lomalla totta kai pitää aikatauluttaa tekemistänsä, niin minäkin otin aikataululliseksi tavoitteekseni olla ennen kymmentä tuossa Sapokan rannassa. Tämä aikataulutus ei tosin ollut juurikaan minusta itsestäni riippuvainen vaan enemmänkin siitä, että Rankin saareen liikennöivä M/S Jaana irrottaisi köytensä rannasta klo 10. Ja sinne kyytiin siis suuntasin. Koska Rankkiin olin menossa. Sillä paatilla.

Jotenkin nyt tuntuu ettei tämä juttu oikeen lähde tästä rullaamaan tänään. Noh, josko tässä jotenkin kuitenkin saadaan päivän tapahtumat kerrottua.

M/S Jaana siis liikennöi Kotkan ja Rankin väliä näin kesäisin päivittäin. Matka-aika on noin 45 minuuttia ja sinä aikana alus poikkeaa tarvittaessa myös Lehmäsaaren ja Kirkonmaan rannassa. Päivä alkoi siis leppoisalla "risteilyllä" Kotkan edustan saarien lomitse. Ja koska ilma oli suosiollinen, niin en ollut suinkaan ainut, joka oli tänään päättänyt suunnata nokkansa merelle. Innokkaiden joukkoon kuului myös ihan ehta laivakoira.

Varsin tasaisen kyydin ja välisatamissa poikkeamisten jälkeen edessä siinsi lopulta Rankin saari. Rantautumisen jälkeen matkustajajoukko hajaantui kuka mihinkin suuntaan omien mielihalujensa mukaan. Osa suuntasi suoraan kahville samalla kun osa lähti kiertelemään saarta. Itse marssin suoraan Sotku-ravintolaan, ostin jäätelön ja lähdin tekemään tuttavuutta Rankin näkymien kanssa.

Jos joku on epätietoinen siitä mikä tämä Rankin saari on, niin kerrotaan hiukan taustaa. Ammoisina historian hämäryyden aikoina 1900-luvun alussa Rankki oli osa suurempaa venäläistä merilinnoitusta, joka turvasi Pietaria. Sittemmin saari oli pitkään puolustusvoimien käytössä. 10 vuotta sitten varusmieskoulutus saarella lopetettiin ja kolme vuotta sitten varuskunta-alue myytiin paikalliselle matkailuyrittäjälle, joka nyt siis pyörittää saarella majoitus- ja ravintolatoimintaa. Lisäksi saarella on lähes legendaarinen maine erinäisten havaintojen tekoon liittyen, mutta palataan siihen vähän tuonnempana.

Saarelta löytyy siis jonkin verran sotahistoriaan liittyviä kohteita. On kasarmirakennuksia, varuskunnan henkilöstön asuinrakennuksia, huoltorakennuksia ja tietysti vanhoja tykkejä. Sieltä täältä löytyy myös jo parhaat päivänsä nähneitä tykkipesäkkeitä, jotka on monin paikoin aidattu etteivät tohelot turistit putoile niihin. Kiinnostava yksityiskohta tykkipesäkkeissä ja yhdyshaudoissa on se, että kun ne oikeastaan kaikkialla muualla on kaivettu lapiolla maahan, niin täällä ne on ymmärrettävistä syistä louhittu suoraan kallioon.

 

 

 

 

Vaikka saarella ei enää varusmiehiä ja sotilaita olekaan, niin muutamista rakenteista ja selkeäsanaisista kylteistä päätellen puolustusvoimat ei ole kuitenkaan täysin paikkaa hylännyt.

Sotahistorian ohella, tai varmasti monien mielestä jopa sen sijaan, Rankin ehdoton vetonaula on sen karun kaunis luonto. Vaikka saari on monien matkailijoiden ja paikallistenkin suosiossa, niin kallioisilta rannoilta löytyy taatusti ihan jokaiselle tilaa hetkeksi irtaantua arjesta ja vain tuijotella näkymää "maailma laidalla". Toki siellä laidalla saattaa välillä vilahtaa rahtilaiva jos toinenkin, mutta harva paikka nyt on täydellinen!

 

 

Palataanpa sitten vielä lopuksi siihen jo hetki sitten mainittuun havaintojen tekoon. Ne, jotka seurailivat kolme vuotta sitten matkaani Pohjanmaan rannikolla muistavat ehkä matkaraporteista erään huikean kohdan. Sen hetken, kun pitkän reissun toiseksi viimeisen pyöräilypäivän päätteeksi saavuin perille Hailuodon Marjaniemeen ja pääsin kosketusetäisyydelle paikasta, joka mainitaan radiossa päivittäin useamman kerran. Jos et ole kyseisiä tapahtumia lukenut tai haluat vain virkistää muistiasi, niin tarinahan löytyy täältä.

Tälläkin reissulla oli tavoitteena päästä kokemaan jotain samanlaista ja siihen suurin piirtein pystyinkin. Täällä tosin saaren aitausinto oli jatkunut myös näillä paikoin, joten aivan sille kosketusetäisyydelle ei tällä kertaa päästy. Mutta niin lähelle kuin mahdollista joka tapauksessa.

Valitettavasti perinteisten korkean paikan havainnointikeinojen käyttäminen oli tällaisilta tavallisilta pulliaisilta ikävästi kielletty, mutta ihan vain maan tasaltakin silmämääräisesti tarkasteltuna saattoi todeta legendaarisen lausahduksen mukaisesti: Kotka Rankki, ohutta yläpilveä!

Kuninkaantie 2016 - 2. päivä: Merellisiin tunnelmiin

Miulla oli ehkä jossain vaiheessa mielessä joku nokkelan lennokas alotus tämän päivän kirjotukselle, mutta jotenkin nyt mitään tavallista kummempaa ei päästä tule tähän kohtaan ulos. Alotetaan siis tavallisesti.

Heräsin aamulla vasta kahdeksan aikoihin, koska oli aikaa.
Aamiaisellekin menin vasta ysiltä, koska oli aikaa. (toim. huom. Esimerkiksi Kouvolasta lähtiessä olin tuohon aikaan jo liikkeellä)
Ja koska sitä aikaa oli, niin kirjottelin tosiaan ekan varsinaisen matkapäivän turinat siinä aamulla tänne blogiin, josta nohevimmat teistä on jo varmaan käynyt ne lukemassa.
Siinä siis meni aamu(päivä) ja lähdin vasta vähän ennen puoltapäivää liikkumaan kohti Kotkaa.

Tähän väliin vielä eilisen tarinan jatkoksi uudelleen SpaHotel Haminalle kiitokset mahdollisuudesta saada pyörä säilöön yöksi. Siellä se turvallisesti ja kiltisti aamulla odotteli jonkin suihkukaapin ja ravintolatavaroiden luona omistajaansa. Tässä oiva esimerkki matkailuyrittäjille, jotka usein miettivät, että millaiset tilat niitä matkailijoiden pyöriä varten oikeen pitäisi olla. Noh, ei siihen kovin kummoista tarvita. Kunhan joku lukittava tila löytyy!

Koska mittariin kertyi tänään vain 28 km, niin arvatenkin matkan varrelta ei aivan kamalan paljon kerrottavaa ja näytettävää ehtinyt vastaan tulla. Tämäkin päivä oli sään puolesta pitkälti eilisen kaltainen. Aurinko paistoi, mutta ei aivan niin kuumasti kuin edellisenä päivänä. Kaikin puolin passeli poljeskelukeli. Toki jos nyt jostain pitää valittaa, niin vaikka tuosta, että kyllä sitä vaan autoilijoille uutta asfalttia tehdään, mutta pyöräilijänä jouduin vanhalla röpelöisellä pinnalla kärvistelemään lähes koko matkan. Kyl maailmas niim pal vääryt o!

Oikeastaan ainut, mutta sitäkin hienompi, matkan varrelle osunut pysähdyspaikka oli jonkin matkaa ennen Kotkan varsinaista keskustaa (tarkalleen kai Karhulan kaupunginosassa) oleva Jokipuisto. Satuin jostain lukemaan tästä ennen reissua ja onneksi luin, koska muuten olisin saattanut laput silmillä posotella paikan ohi vaikka se aivan tien vieressä olikin. Puisto otettiin käyttöön kolme vuotta sitten ja se on palkittu 2015 Vuoden Ympäristörakenteena. Puistosta löytyy lampia, puroja ja pieniä vesiputouksia, sekä melkoinen määrä erilaisia kasveja. Kirjaimellisesti keidas keskellä kaupunkia. Ei ihme, että tänäänkin siellä oli pöytien ja penkkien äärellä väkeä pitämässä piknikkiä. Viivähdin itsekin paikalla pitkän tovin. Ja mikä hienointa puistossa on myös huomioitu esteettömyysnäkökulma. (luonnollisestikaan en muistanut ottaa kuvaa yhdestäkään kivetystä luiskasta, mutta uskokaa kun sanon, että on niitä siellä)

 

 

Kotkaa lähestyessäni löysin myös jättimäisen sienen.

Jokipuistosta olikin sitten enää oikeastaan kivenheiton matka Kotkan keskustaan, jota lähestyessä tulijaa tervehtivät rannikkokaupungille tyypilliset venesatama, puistokatu ja kitaraa soittava klovni. Tai ainakin ensin mainittu on tällaiselle kaupungille tyypillistä. Viimeksi mainittu taas puolestaan muodossa tai toisessa ehkä ainakin nyt Meripäivien aikaan. Vielä en tosin törmännyt tuon eläväisempään vaihtoehtoon.

Kotkassa on nyt siis tarkoitus viipyä koko huominen päivä ja jatkaa matkaa vasta perjantaina. Majapaikkana on Sokos Hotel Seurahuone, josta myöskin löytyi pyörälle säilytyspaikka. Tosin vastaanottovirkailija hiukan epävarman oloisesti kertoi, että kyllä heillä tuolla tuo parkkihalli on ja ehkä sinne jonnekin pyöränkin voisi jättää, niin ettei se ois mitenkään tiellä. Vähän oli sellainen "autot ensin" -asenne piilevänä siellä jossain taustalla, mutta pääasia, että sain viedä pyörän halliin. Ja en jättänyt minkään tai kenenkään tielle.

Saunan, suihkun ja maittavan burgerin jälkeen päätin vielä lähteä pikaiselle visiitille Merikeskus Vellamoon, koska satuin nettisivuiltansa lukemaan, että sinne on keskiviikkoiltaisin vapaa pääsy. Tämä siis tiedoksi kaikille Kotkaan mahdollisesti turisteeraamaan tuleville! Eli jos merenkulun historia kiinnostaa, niin keskiviikkoisin siihen on kohtuuhintainen mahdollisuus tutustua.

Näyttelytiloissa sai ottaa kuvia vain ilman salamaa, joten tässä jaettavaksi vain muutamia otoksia keskuksen tarjonnasta. Kannattaa siis käydä itse paikan päällä perehtymässä tarkemmin asiaan. Oikeastaan jo ihan itse rakennuksenkin takia on hyvä pistäytyä, jos ei muuta, niin ainakin kääntymässä pihalla.

Huomenna siis ohjelmassa jonkin verran kaupunkikiertelyä ja mahdollisesti ohutta yläpilveä.
Katsotaan mitä tuleman pitää!