Ennenaikaista heräilyä

Yleensä tähän aikaan talvesta nautiskellaan mitä parhaimmista hiihtokeleistä ja vasta etäisesti haikaillaan pyöräilykauden alkua kohti. Vaan ei tänä talvena! Maaliskuun alkupäiviä mennään ja Itä-Suomen hiihtokelit alkaa olla aika pitkälti taputeltu. En edes elättele enää toiveita ladulle pääsystä tänä talvena, joten kai tässä on jo hyvä aika alkaa heräilemään blogin puolellakin.

Vakaa aikomushan miulla oli kirjotella tänne talvellakin, mutta enpä vaan tehnyt niin. Nytkin tämä on vasta lähinnä tällainen ilmoitusluontonen postaus sillä ajatuksella, että hengissä täällä edelleen ollaan. Kirjottelen lähipäivinä tarkemmin päättyvän talven tunnelmista ja ennenaikaisen kevään tuomista tunnelmista.

Mutta hyvää alkavaa kevättä kuitenkin jo kaikille tässä vaiheessa.

 

Posted with Blogsy

Hei me tuunataan!

Tää kirjotus tulee nyt oikeestaan jo yli kuukauden myöhässä, mutta eipä tuo varsinaisesti mitään haittaa. Pientä taustotusta tähän kuitenkin vois kertoa.

Taisin Tour de Pohjanmaa -reissun ennakkoturinassa mainita hankkineeni pyöräilykengät, vaikka lukkopolkimia ei pyörässä vielä ollukaan. Tähän asiaan tuli muutos oikeestaan jo reissun viime metreillä. Olin jo aiemmin päättäny hankkivani lukkopolkimet reissun jälkeen. Niinpä hoidin asian kuntoon jo reissun aikana ja laitoin poljintilauksen menemään. Ajotus osu jopa niin nappiin, että polkimet saapui lähipostiin samana päivänä kun kotiuduin reissulta. Pääsin siis asennushommiin heti reissua seuranneena päivänä.

Polkimiksi valikoitu Shimanon M324-polkimet, jotka on ns. hybridipolkimet. Polkimien toisella puolella siis on lukot ja toista puolta voi käyttää ihan tavallisellakin tossulla. Sopii hyvin tällaseen vaihtelevaan arkipyöräilyyn.

Mutta kuten kaikki pyöräilyä harrastavat tietää, niin kaikkea teknistä huttua tärkeempäähän hommassa on se, miltä pyörä näyttää. Tästä syystä polkimetkaan ei kelvannu sellasenaan, vaan niihin piti saada hiukan uutta ilmettä ennen paikalleen laittamista. Edessä oli siis käynti Biltemassa, jonka jälkeen muodonmuutos eteni lyhykäisyydessään seuraavasti:

Arkojen paikkojen suojaus elmukelmun ja maalarinteipin avulla.

Pohjamaalia pintaan muutama kerros.

Tämän jälkeen varsinainen väri.

Vielä pari lakkakerrosta ja suojateipit pois.

Ja kaiken tämän jälkeenhän pyörä näyttääkin jo paljon nopeemmalta!

Värivalinta ei aivan millilleen osunu yhteen (kuvista puuttuvien) pyörälaukkujen kanssa, mutta kaikkeen tottuu. Näin nyt reilun kuukauden jälkeen tosin huomaa, että pieni laiskuus vähän kostautui. Koska en tullu karhentaneeksi maalattavaa pintaa, niin etenkin oikeanpuolimmaisen polkimen ulkosyrjistä maali on jo kulunut jonkin verran pois. Jossain vaiheessa pitää siis varmaan ainakin noiden pintojen osalta suorittaa uudelleenmaalaus ihan kunnolla. Mutta sen aika on sitten joskus. Tämän syksyn voi vielä hyvin sujutella hiukan kuluneellakin tulipunaisella poljennalla!

Sääntötuputusta

Jatketaanpa vielä hiukan tätä jo hyvin liikkeelle lähtenyttä liikennekeskustelua. Tai tällä kertaa ei nyt paljon keskustelua tässä oo tarjolla, mutta hyvää muistin virkistystä ja sääntöjen kertausta senkin edestä.

Facebookin puolella tämän jo jaoinkin ja nyt siihen törmää siis täälläkin. Nimittäin tähän Liikenneturvan Jalan ja pyörällä -oppaaseen. Kyseessä on varsin selkeä opas siitä, missä ja miten pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja muiden kevyen liikenteen väyliä käyttävien tulisi kulkea. Tämän lisäksi opus on erittäin suositeltavaa luettavaa myös autoilijoille.

Joten nyt kaikki palauttamaan mieleen, miten liikkue teillä, jotta sopu säilyy ja meno on turvallista.

Ja mikäli joku ei jo tekstin seasta tota linkkiä hahmottanu, niin tässä vielä ihan konkreettisesti osotteen kera: http://www.liikenneturva.fi/vanhat/118/Jalanjapyoralla_opas.pdf.

Ellei vieläkään valjennu, niin KVG.

kuva: Liikenneturva

Liikennekulttuurinen kommenttipostaus

Eilinen päivä oli valehtelematta yks miun pyöräilyhistorian, ja etenkin some-historian, mielenkiintoisimmista. Tuota liikennekulttuurivideota koostaessa aattelin, että ehkä tää nyt jotain kommentteja herättää, mutta ihan näin valloilleen ryöpsähtänyttä keskustelua en osannu odottaa. On siis heti alkuun paikallaan antaa kiitokset YLE Pohjois-Karjalalle ja YLE Uutisten Suora linja -ohjelmalle asian jakamisesta. Ja vielä suurempi kiitos kaikille teille, jotka olette jakaneet videota eteenpäin ja täällä blogin puolella tai YouTubessa sitä kommentoineet. Keskustelu on paikotellen ollut suorastaan hersyvää :) Kaikkiin kommentteihin vastaamiseen menisi ikä ja terveys, mutta jotain pientä yhteenvetoa tässä vois koittaa useamman kerran esiin nousseista asioista tehdä. Joskin näihinkin kaikkiin kommentoijat ovat jo toinen toisilleen vastailleet.

Päällimmäisenä nousee esiin tämä sana 'joustavuus'. Sehän on selvä, että sujuva liikenne vaatii sillon tällön joustavuutta puolin ja toisin. Se mikä näissä pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisissä tilanteissa kummastuttaa, on joustavuuden vaatiminen pääasiassa vain pyöräilijöiltä. Toisin sanoen näissä esimerkkitapauksissakin väistämissääntöjä rikkovaa autoilijaa puolustellaan ja sen varjolla pyöräilijältä odotetaan joustavuutta, jotta liikenne olisi sujuvaa. Ja mikä hauskinta, niin noissa tilanteissahan sitä joustavuutta on omasta puolestani ollut vaikka kuinka ja paljon. Jos en olisi tilanteissa joustanut, niin olisin löytänyt itseni aika monen auton kyljestä. Noita edellä mainittuja väistämissääntöjä on jo kiitettävästi käyty videopostauksen kommenteissakin läpi, mutta kerrataan nyt vielä ne kaksi oleellisinta, mitkä videon tilanteissa tulivat esiin. Eli kun tulet kolmion takaa, väistät kaikkea liikennettä vauvasta vaariin ja kääntyessäsi väistät risteävää liikennettä. Tämän monimutkaisemmasta asiasta ei ole kyse. Niin, ja se sininen Yaris(?) kääntyi päätieltä vasemmalle.

Videon pätkiä kuvatessa ei mitenkään tieten tahtoen tai tarkotuksella hankkiuduttu hankaliin tilanteisiin, tai yritetty saada talteen mahdollisimman vaarallisia hetkiä. Tarkoituksena oli vain kuvata esimerkkejä teillä liikkuvien yleisistä asenteista ja toiminnasta. Yksikään tilanteista ei tullut varsinaisesti yllätyksenä, ehkä pois lukien se kadun reunasta u-käännöksen tehnyt tapaus. Mutta hänkin sentään näytti vilkkua :) Ehdin ja pystyin siis hyvin ja hallitusti varautumaan jokaiseen tilanteeseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä yksinkertaista tosiasiaa, että risteystilanteissa liikennesääntöjä rikkovana osapuolena oli aina autoilija.

Kolmantena asiana tässä voisi nyt vielä mainita tuon kansaa puhuttaneen tilannenopeuden. Kuten jo kommenteissa vastasin, niin tilannenopeus näyttää videolla suuremmalta mitä se todellisuudessa on. Heitin tuolloin arviona arkipyöräilynopeuteni olevan n. 20 km/h. Eilen kotiin polkiessani tarkkailin sitten nopeuttani. Mittari kertoi työmatkan keskinopeudeksi 21,3 km/h ja huippunopeudeksi matkan ainoassa alamäessä 27,3 km/h. Suoraa risteyksetöntä pätkää mennessäni nopeus oli 23 km/h. Maltillisen ajonopeuden lisäksi omaan ajotapaan kuuluu risteyksiin tullessa vauhdin himmaaminen (joka sekään ei videokuvassa selvästi erotu) ja muun liikenteen tarkkailu. Rohkenen väittää, että mikäli risteyksiin tultaisiin kuvaillun kaltaisesti "kuin viimeistä päivää", niin yksikään näistä tilanteista ei ois päättynyt noinkaan joustavasti.

Tässä nyt nämä muutamat oleellisimmat asiat, mitä mieleen nousi ja mistä keskustelua on syntynyt. Vielä uudemman kerran kiitokset kaikille videota ja blogilinkkiä jakaneille sekä kommentoinneille. Toivottavasti keskustelu liikennekulttuurin ja ilmapiirin parantamiseksi jatkuu mahdollisimman monella tasolla.

Ja tähän loppuun mykistyneen olon aikaan saaneet tilastotiedot.

Blogin latauskerrat eilisen ja tämän päivän aikana: 13 759

Videon katselukerrat YouTubessa: 12 911

Kiitos!