Silta yli synkän virran

Juhannus tuli, oli ja meni. Omalla kohdalla meno ei normiviikonlopusta juurikaan poikennut. Vietin jo toisen kerran peräkkäin kaupunkijuhannuksen, koska en viitsinyt lähteä eteläisempään Suomeen mökkeilemään. Tällä viikolla olevat kaveripariskunnan useamman päivän mittaiset hääkarkelot paikatkoot juhannuksen rauhallisuutta. Sen verran kuitenkin aattoiltana olin liikkeellä, että kävin paikallisen rantaravintelin tuntumassa pikaisesti katsomassa kokkoa. Toki turvallisen etäisyyden päässä niin kokosta kuin muista ihmisistäkin. Ihmisten lisäksi paikalle oli tullut ilahduttavan paljon myös pyöriä.

Samaisella kokonkyttäysreissulla tein oman neitsytmatkani Joensuun jokimaiseman uudelle maamerkille, Ylisoutajan sillalle. Käytännössähän tämä kevyen liikenteen silta on ollut eri vaiheissaan jo parin vuoden ajan kaupunkilaisten valvovien silmien alla ja puheenaiheena, mutta viime viikon maanantaina se viimein avattiin käyttöön. Sillan sijainti selvinnee kartasta. Tuo punainen viiva siis, jos joku ei ymmärtänyt.

Silta yhdistää Joensuun ruutukaava-alueen Pielisjoen itäpuolella olevaan Penttilän kaupunginosaan, joka on jo usean vuoden ajan ollut uudisrakentamisen myllerrysten kohteena. Entisen sahan alueesta halutaan jonkinlainen kruununjalokivi Joensuun kaupunginosien joukkoon. Tällaista maallikkoa rakentamisen huima tahti välillä vähän hirvittää, mutta ilmeisesti niille asunnoille ostajia löytyy.

Ylisoutajan silta on oletetusti herättänyt paljon keskustelua sekä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Karkeasti yleistäen väki voidaan kaiketi jakaa siltaa puolustaviin jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin, sekä sen rakentamista kritisoiviin autoilijoihin, joiden mielestä siinä vain tuhlataan kaupungin rahoja.

Itse nyt pari kertaa sillan kautta kumpaankin suuntaan pyöräilleenä voin ilmoittaa kuuluvani sen vankkumattomiin kannattajiin. Sen lisäksi, että Penttilän nykyiset (ja ilmeisen runsaslukuisina odotetut tulevat) asukkaat pääsevät siltaa pitkin mukavasti keskustaan, niin se tarjoaa myös uuden hyvän vaihtoehdon keskustaan poikkeavien lyhyempien tai pitempien pyöräilyjen reiteille. Lisäksi sillan mahdollistama ympyräreitti avaa varmasti monille kaupungin asukkaille aivan uudenlaisen näkymän joenvarren maisemiin. Ainakaan itse en aiemmin juurikaan tullut liikkuneeksi joen itärannalla, koska sieltä ei päässyt oikein mihinkään. Nyt tämä tilanne on korjattu. Toki asiaa auttaa myös Penttilän alueen kaikkinainen kehittäminen ja rakentaminen, jonka ansiosta jokirannassa on nyt kevyen liikenteen väylä mitä pitkin kulkea.

Tähän loppuun rykäisen muutamat juhannusaattoillan hämäryydessä otetut kuvat sillasta. Lupaan jossain vaiheessa ottaa parempia ja valaistuneempia otoksia. Niitä ilmestyy mitä todennäköisimmin Facebookin puolelle.

MUTTA! Ennen kuvia seuraa tärkeä tiedotus. (tähän kohtaan voitte kuvitella sen radiosta ja telkkarista aika ajoin raikaavan vaaratiedotteen rummutuksen) Aiemminhan jo lupailin, että YLE:n Summeri-ohjelman jakso, jossa olen mukana hölisemässä jotain pyöräilyjuttuja, olisi tullut ulos kesäkuun alkupuolella. Noh, kuten on huomattu, niin ei tullut. Sen sijaan nyt kyseisen jakson esitysaika on tiedossa ja se on keskiviikko 2.7. klo 11 (ja klo 16). Tuolloin siis YLE TV2 auki tai vaihtoehtoisesti YLE Areena, josta jakso löytyy vielä myöhemminkin.

Ja nyt ne kuvat. Sekä sitä myöten hyvää päivän jatkoa. 

Olkaa hyvät!

Lopulliseksi lopuksi vielä aivan eri silta aivan eri paikassa, jossa lokit viettivät juhannusta.

Uudelleentuunausta edustuksen nimissä

Tarkkasilmäsimmät lukijat muistanee, miten viime kesän lopulla tuunailin kovalla innolla uusia lukkopolkimiani räyhäkämmän näköisiksi. Sillonhan homma piti jostain mielen oikusta saada valmiiksi mahdollisimman nopeesti ja uudet tyylikkäät polkimet pyörään kiinni samantien. Hosumisen jäljet näki kyllä selvästi jo kuukauden sisällä, kun maalia lohkeili vähän sieltä sun täältä pois.

Niinpä aattelin, että nyt tehdään homma uusiksi vähän maltillisemmin ja ”ammattimaisemmin”. Otin myös saamastani vinkistä vaarin enkä enää alkanut teippaamaan polkimien keskiosia peittoon, vaan asianmukaisesti irrotin polkimista ulkokehät, jolloin niiden maalaaminen kävi huomattavasti helpommin.

Rapsuttelin kaikki vanhat maalit tunnollisesti pois ja kävin vielä jopa hiomapaperilla osat läpi, jotta niihin tulis vähän parempi tarttumapinta pohjamaalille. Sen jälkeen vaan kerros kerrokselta pohjamaalia, varsinaista maalia ja lakkaa pintaan, ja lopputulos oli ainakin ulkoisesti vähintään yhtä loistava kuin ekalla kerrallakin. Nähtäväksi jää pysyykö maali lopulta sen paremmin kiinni. Jos ei pysy, niin tehdään tästä sitten vaikka jokakeväinen rutiini. Jätin vielä pienenä taiteellisena yksityiskohtana polkimien ruuvit maalaamatta.

Syy sille, miksi uhrasin sunnuntaipäivän pakanallisesti tällaselle raskaalle raadannalle, löytyy siitä, että miulla oli tänään (maanantaina) ohjelmassa vaativaa edustustyötä Raatoni kanssa. Sain kunnian osallistua YLE:n Summeri-ohjelman kuvauksiin, joissa oli aiheena (yllätys yllätys!) pyöräily. Ja pyöräily erityisesti täällä Joensuussa, joka tuossa jokin aika sitten valittiin Vuoden Pyöräilykunnaksi tälle vuodelle. Pyöräilyn lomassa keskusteltiin syvällisesti mm. siitä miksi Joensuu on hyvä pyöräilykaupunki (vai onko?), minkä värinen pyörän pitäisi olla ja, että tarvitseeko hankkia tiukat trikoot jos haluaa harrastaa pyöräilyä. Kiitokset kuvaaja-Juhalle ja juontaja-Ramille hauskasta päivästä!

Ohjelma tulee ulos kesäkuun alkupuolella ja ilmottelen tarkemman ajan heti kun sen tiedon saan. Facebookin puolelta löytyy kuitenkin jo hyvin salainen ja hyvin lyhyt ”behind the scenes” -pätkä päivän kuvauksista. Käykäähän vilkasemassa!

Rotia hommaan!

Päivää. Tähän heti alkuun lainaus edellisestä postauksestani:

”Kirjottelen lähipäivinä tarkemmin päättyvän talven tunnelmista ja ennenaikaisen kevään tuomista tunnelmista.”

Aikahan on tunnetusti hyvin suhteellinen käsite, mutta siitä huolimatta näin takautuvasti tarkasteltuna termin ’lähipäivinä’ käyttö alkaa olla jo aika härskiä, kun edellisestä kirjoituksesta on aikaa tarkalleen 53 päivää.

Lienee pienen ryhtiliikkeen aika.

Talvi, se kaikki onneton mitä sitä oli, alkaa olla jo niin kaukana takana päin, että on ehkä vähän turhaakin puhua siitä. Mutta puhun silti.

Koska itselläni on työllisyysteknisistä syistä ollut tässä viimeiset puoli vuotta aikaa tehdä vaikka yhtä sun toista, niin elättelin toiveissani sen auttavan myös varsin ahkeraan hiihtokauteen. Alku näyttikin lupaavalta, kun pääsin ekan kerran suksille jo joulukuun alussa. Kolme päivää aiemmin kuin edellisenä vuonna. Riemua riitti viikon ajan ja 26 km verran. Sen jälkeen alkoi ehkäpä synkin, pimein sekä märin joulunaika ja vuodenvaihde mitä muistan. Vähäisetkin hiihtokelit lähti ja kauteen repesi ammottavan suuri musta aukko.

Omalla kohdalla tuo hiihdoton aukko kasvoi kaikkiaan 36 päivän mittaiseksi. Eikä sen päättymisestä voi suinkaan kiitellä kelien paranemista vaan ennemminkin VR:n tarjouksia ja jotain omaa hataraa etiäistä. VR:ltä tuli muistaakseni marraskuussa tarjous, jossa kaupiteltiin edullisia yöjunalippuja Lappiin. Matkustusaikaakin oli mukavasti pitkälle talveen. Niinpä menin tarjouksen innottaman järjestelemään itselleni tammikuun lopulle viikon mittasen reissun Ylläkselle.

Näin jälkikäteen ajatellen se reissu oli melkeenpä hiihtokauden pelastus. Koko talven huikeasta 300 hiihtokilometristä kolmannes kertyi sen viikon aikana. Ajoitukseni oli sikälikin onnistunut, että reissulta palattuani hiihtokelit ilmaantuivat lopulta takaisin myös kotikonnuille. Valitettavasti niistä oli iloa enää vain vajaan kuukauden verran. Helmikuun lopulla sää alkoi taas oikutella niin, että perinteisen menijälle baanat eivät järin suosiolliset olleet. Viimeisen kerran olin suksilla 22.2. Vertailun vuoksi sanottakoon, että vuosi sitten viimeinen hiihtopäivä oli 11.4.

Hiihtokausi jäi siis omalla (kuten varmaan monen muunkin) kohdalla kaikilla mittareilla tarkasteltuna noin puoleen siitä mitä edellistalvena. Mutta kiitos Ylläksen, tämä muuten surkea talvi jäi kuitenkin erittäin positiivisissa merkeissä mieleen. Tässä vielä vähän tunnelmapaloja sieltä, missä talvi oli sellainen kuin sen kuuluukin olla.

Tehdäänpä sitten aikahyppy nykyhetkeen, kevääseen ja pyöräilykauden alkuun. Tai siis varsinaisen pyöräilykauden alkuun. Kulkihan se Talvi-Ainotar toki talvikuukausina aina kun tarvetta oli. Mutta oikeastihan pyöräilykausi alkoi siitä kun kaivettiin Raato jälleen varaston perältä käyttöön. Tämä tapahtui kai suunnilleen päivälleen kuukausi sitten. Eli tämä sepustus olisi ehkä ollut syytä saada ilmoille jo silloin, mutta kun ei niin ei, niin tässä nyt tuhrataan tämän kanssa.

Vaikka lumet ja niiden jälkeen hiekatkin saatiin pyöräteiltä pois aika rivakasti, niin lenkkejä tuli kuitenkin vielä tämän kuun alkupuolella ajeltua aika nihkeästi. Syynä oli tuuliset kelit, viileät kelit ja millon nyt mitäkin hakemalla haettuja syitä. Nyt olen kuitenkin jo käynyt arkipoljeskelun lisäksi pyörimässä muutaman kerran pitkin kaupungin laitamia. Ja onhan se nyt tuntunut aivan huikaisevan hauskalta taas tauon jälkeen. Eivätkä yli +10 asteiset päivät pilvettömältä taivaalta helottaneen auringon kera niistä ainakaan kamalampia kokemuksia ole tehnyt.

Raatokin oli mukava ottaa varastosta ulos kiiltävän puhtaana. Vähän vain öljyä ketjuihin ja ilmaa renkaisiin, niin polle oli jälleen valmis kuljettamaan omistajaansa kohti pyöräilyllistä kesää. Sellainenhan siitä epäilemättä jälleen kerran on tuleva. Jonkin sortin reissuakin on tiedossa. Siihen oikeastaan jollain tapaa ”velvoittaa” pienimuotoiset satunnaiset työkuviot, joita tässä juuri olen aloitellut. Mutta tästä ja muistakin asioista lisää tuonnempana. En nyt mene lopettamaan tätä kirjoitusta ilmoittamalla milloin tulee seuraava. Lupaan ainoastaan, että kyllä niitä tulee!

Poljeskelemisiin!

PS. Kilometrikisa käynnistyy 1.5. Jos haluat mukaan Fillarnistin joukkueeseen, niin tsekkaa tarkemmat tiedot Facebookin puolelta.

Ennenaikaista heräilyä

Yleensä tähän aikaan talvesta nautiskellaan mitä parhaimmista hiihtokeleistä ja vasta etäisesti haikaillaan pyöräilykauden alkua kohti. Vaan ei tänä talvena! Maaliskuun alkupäiviä mennään ja Itä-Suomen hiihtokelit alkaa olla aika pitkälti taputeltu. En edes elättele enää toiveita ladulle pääsystä tänä talvena, joten kai tässä on jo hyvä aika alkaa heräilemään blogin puolellakin.

Vakaa aikomushan miulla oli kirjotella tänne talvellakin, mutta enpä vaan tehnyt niin. Nytkin tämä on vasta lähinnä tällainen ilmoitusluontonen postaus sillä ajatuksella, että hengissä täällä edelleen ollaan. Kirjottelen lähipäivinä tarkemmin päättyvän talven tunnelmista ja ennenaikaisen kevään tuomista tunnelmista.

Mutta hyvää alkavaa kevättä kuitenkin jo kaikille tässä vaiheessa.

 

Posted with Blogsy