Rotia hommaan!

Päivää. Tähän heti alkuun lainaus edellisestä postauksestani:

”Kirjottelen lähipäivinä tarkemmin päättyvän talven tunnelmista ja ennenaikaisen kevään tuomista tunnelmista.”

Aikahan on tunnetusti hyvin suhteellinen käsite, mutta siitä huolimatta näin takautuvasti tarkasteltuna termin ’lähipäivinä’ käyttö alkaa olla jo aika härskiä, kun edellisestä kirjoituksesta on aikaa tarkalleen 53 päivää.

Lienee pienen ryhtiliikkeen aika.

Talvi, se kaikki onneton mitä sitä oli, alkaa olla jo niin kaukana takana päin, että on ehkä vähän turhaakin puhua siitä. Mutta puhun silti.

Koska itselläni on työllisyysteknisistä syistä ollut tässä viimeiset puoli vuotta aikaa tehdä vaikka yhtä sun toista, niin elättelin toiveissani sen auttavan myös varsin ahkeraan hiihtokauteen. Alku näyttikin lupaavalta, kun pääsin ekan kerran suksille jo joulukuun alussa. Kolme päivää aiemmin kuin edellisenä vuonna. Riemua riitti viikon ajan ja 26 km verran. Sen jälkeen alkoi ehkäpä synkin, pimein sekä märin joulunaika ja vuodenvaihde mitä muistan. Vähäisetkin hiihtokelit lähti ja kauteen repesi ammottavan suuri musta aukko.

Omalla kohdalla tuo hiihdoton aukko kasvoi kaikkiaan 36 päivän mittaiseksi. Eikä sen päättymisestä voi suinkaan kiitellä kelien paranemista vaan ennemminkin VR:n tarjouksia ja jotain omaa hataraa etiäistä. VR:ltä tuli muistaakseni marraskuussa tarjous, jossa kaupiteltiin edullisia yöjunalippuja Lappiin. Matkustusaikaakin oli mukavasti pitkälle talveen. Niinpä menin tarjouksen innottaman järjestelemään itselleni tammikuun lopulle viikon mittasen reissun Ylläkselle.

Näin jälkikäteen ajatellen se reissu oli melkeenpä hiihtokauden pelastus. Koko talven huikeasta 300 hiihtokilometristä kolmannes kertyi sen viikon aikana. Ajoitukseni oli sikälikin onnistunut, että reissulta palattuani hiihtokelit ilmaantuivat lopulta takaisin myös kotikonnuille. Valitettavasti niistä oli iloa enää vain vajaan kuukauden verran. Helmikuun lopulla sää alkoi taas oikutella niin, että perinteisen menijälle baanat eivät järin suosiolliset olleet. Viimeisen kerran olin suksilla 22.2. Vertailun vuoksi sanottakoon, että vuosi sitten viimeinen hiihtopäivä oli 11.4.

Hiihtokausi jäi siis omalla (kuten varmaan monen muunkin) kohdalla kaikilla mittareilla tarkasteltuna noin puoleen siitä mitä edellistalvena. Mutta kiitos Ylläksen, tämä muuten surkea talvi jäi kuitenkin erittäin positiivisissa merkeissä mieleen. Tässä vielä vähän tunnelmapaloja sieltä, missä talvi oli sellainen kuin sen kuuluukin olla.

Tehdäänpä sitten aikahyppy nykyhetkeen, kevääseen ja pyöräilykauden alkuun. Tai siis varsinaisen pyöräilykauden alkuun. Kulkihan se Talvi-Ainotar toki talvikuukausina aina kun tarvetta oli. Mutta oikeastihan pyöräilykausi alkoi siitä kun kaivettiin Raato jälleen varaston perältä käyttöön. Tämä tapahtui kai suunnilleen päivälleen kuukausi sitten. Eli tämä sepustus olisi ehkä ollut syytä saada ilmoille jo silloin, mutta kun ei niin ei, niin tässä nyt tuhrataan tämän kanssa.

Vaikka lumet ja niiden jälkeen hiekatkin saatiin pyöräteiltä pois aika rivakasti, niin lenkkejä tuli kuitenkin vielä tämän kuun alkupuolella ajeltua aika nihkeästi. Syynä oli tuuliset kelit, viileät kelit ja millon nyt mitäkin hakemalla haettuja syitä. Nyt olen kuitenkin jo käynyt arkipoljeskelun lisäksi pyörimässä muutaman kerran pitkin kaupungin laitamia. Ja onhan se nyt tuntunut aivan huikaisevan hauskalta taas tauon jälkeen. Eivätkä yli +10 asteiset päivät pilvettömältä taivaalta helottaneen auringon kera niistä ainakaan kamalampia kokemuksia ole tehnyt.

Raatokin oli mukava ottaa varastosta ulos kiiltävän puhtaana. Vähän vain öljyä ketjuihin ja ilmaa renkaisiin, niin polle oli jälleen valmis kuljettamaan omistajaansa kohti pyöräilyllistä kesää. Sellainenhan siitä epäilemättä jälleen kerran on tuleva. Jonkin sortin reissuakin on tiedossa. Siihen oikeastaan jollain tapaa ”velvoittaa” pienimuotoiset satunnaiset työkuviot, joita tässä juuri olen aloitellut. Mutta tästä ja muistakin asioista lisää tuonnempana. En nyt mene lopettamaan tätä kirjoitusta ilmoittamalla milloin tulee seuraava. Lupaan ainoastaan, että kyllä niitä tulee!

Poljeskelemisiin!

PS. Kilometrikisa käynnistyy 1.5. Jos haluat mukaan Fillarnistin joukkueeseen, niin tsekkaa tarkemmat tiedot Facebookin puolelta.

Ennenaikaista heräilyä

Yleensä tähän aikaan talvesta nautiskellaan mitä parhaimmista hiihtokeleistä ja vasta etäisesti haikaillaan pyöräilykauden alkua kohti. Vaan ei tänä talvena! Maaliskuun alkupäiviä mennään ja Itä-Suomen hiihtokelit alkaa olla aika pitkälti taputeltu. En edes elättele enää toiveita ladulle pääsystä tänä talvena, joten kai tässä on jo hyvä aika alkaa heräilemään blogin puolellakin.

Vakaa aikomushan miulla oli kirjotella tänne talvellakin, mutta enpä vaan tehnyt niin. Nytkin tämä on vasta lähinnä tällainen ilmoitusluontonen postaus sillä ajatuksella, että hengissä täällä edelleen ollaan. Kirjottelen lähipäivinä tarkemmin päättyvän talven tunnelmista ja ennenaikaisen kevään tuomista tunnelmista.

Mutta hyvää alkavaa kevättä kuitenkin jo kaikille tässä vaiheessa.

 

Posted with Blogsy

Hei me tuunataan!

Tää kirjotus tulee nyt oikeestaan jo yli kuukauden myöhässä, mutta eipä tuo varsinaisesti mitään haittaa. Pientä taustotusta tähän kuitenkin vois kertoa.

Taisin Tour de Pohjanmaa -reissun ennakkoturinassa mainita hankkineeni pyöräilykengät, vaikka lukkopolkimia ei pyörässä vielä ollukaan. Tähän asiaan tuli muutos oikeestaan jo reissun viime metreillä. Olin jo aiemmin päättäny hankkivani lukkopolkimet reissun jälkeen. Niinpä hoidin asian kuntoon jo reissun aikana ja laitoin poljintilauksen menemään. Ajotus osu jopa niin nappiin, että polkimet saapui lähipostiin samana päivänä kun kotiuduin reissulta. Pääsin siis asennushommiin heti reissua seuranneena päivänä.

Polkimiksi valikoitu Shimanon M324-polkimet, jotka on ns. hybridipolkimet. Polkimien toisella puolella siis on lukot ja toista puolta voi käyttää ihan tavallisellakin tossulla. Sopii hyvin tällaseen vaihtelevaan arkipyöräilyyn.

Mutta kuten kaikki pyöräilyä harrastavat tietää, niin kaikkea teknistä huttua tärkeempäähän hommassa on se, miltä pyörä näyttää. Tästä syystä polkimetkaan ei kelvannu sellasenaan, vaan niihin piti saada hiukan uutta ilmettä ennen paikalleen laittamista. Edessä oli siis käynti Biltemassa, jonka jälkeen muodonmuutos eteni lyhykäisyydessään seuraavasti:

Arkojen paikkojen suojaus elmukelmun ja maalarinteipin avulla.

Pohjamaalia pintaan muutama kerros.

Tämän jälkeen varsinainen väri.

Vielä pari lakkakerrosta ja suojateipit pois.

Ja kaiken tämän jälkeenhän pyörä näyttääkin jo paljon nopeemmalta!

Värivalinta ei aivan millilleen osunu yhteen (kuvista puuttuvien) pyörälaukkujen kanssa, mutta kaikkeen tottuu. Näin nyt reilun kuukauden jälkeen tosin huomaa, että pieni laiskuus vähän kostautui. Koska en tullu karhentaneeksi maalattavaa pintaa, niin etenkin oikeanpuolimmaisen polkimen ulkosyrjistä maali on jo kulunut jonkin verran pois. Jossain vaiheessa pitää siis varmaan ainakin noiden pintojen osalta suorittaa uudelleenmaalaus ihan kunnolla. Mutta sen aika on sitten joskus. Tämän syksyn voi vielä hyvin sujutella hiukan kuluneellakin tulipunaisella poljennalla!

Sääntötuputusta

Jatketaanpa vielä hiukan tätä jo hyvin liikkeelle lähtenyttä liikennekeskustelua. Tai tällä kertaa ei nyt paljon keskustelua tässä oo tarjolla, mutta hyvää muistin virkistystä ja sääntöjen kertausta senkin edestä.

Facebookin puolella tämän jo jaoinkin ja nyt siihen törmää siis täälläkin. Nimittäin tähän Liikenneturvan Jalan ja pyörällä -oppaaseen. Kyseessä on varsin selkeä opas siitä, missä ja miten pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja muiden kevyen liikenteen väyliä käyttävien tulisi kulkea. Tämän lisäksi opus on erittäin suositeltavaa luettavaa myös autoilijoille.

Joten nyt kaikki palauttamaan mieleen, miten liikkue teillä, jotta sopu säilyy ja meno on turvallista.

Ja mikäli joku ei jo tekstin seasta tota linkkiä hahmottanu, niin tässä vielä ihan konkreettisesti osotteen kera: http://www.liikenneturva.fi/vanhat/118/Jalanjapyoralla_opas.pdf.

Ellei vieläkään valjennu, niin KVG.

kuva: Liikenneturva