Tour de Pohjanmaa - Päivä 2: Jokibongaus käyntiin

Näin on reissu viimein polkastu käyntiin ihan tosissaan. Aamu valkeni Seinäjoella pilvisenä, jonkin verran tuulisena, mutta kuitenkin poutaisena. Näillä reissuilla pari ekaa aamua menee aina siihen, kun hahmottelee mihin järjestykseen kaikki kamansa laukkuihin asettelisi kaikkein sujuvinta käyttöö aatellen. Ja kun ne sitten lopulta on sellasessa järjestyksessä, että löytää hakemansa vaikka silmät kiinni, niin reissu onkin jo ohi. Noh, siitä ei nyt onneks vielä oo hätää. Satuani kaiken kelvolliseen järjestykseen lastasin ratsuni ja lähdin liikkeelle. Mutta ennen kuin saatoin lähteä kaupungista pois, niin piti varmuuden vuoksi käydä lepyttelemässä paikalliset jumalat. Tämä kyseinen uhripaikkahan on tietysti itsensä Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden Risti, joka kuulemma ilmasta katsottuna näyttää ruumisarkulta, jossa on risti vieressä. Päätin siis itse ottaa neutraalimman lähestymiskulman.

Ennen lopullista kaupungista pakenemista koukkasin paikallisen Gigantin kautta hakemassa ladattavan varavirtalähteen. Nämä nykyiset älyluurit kun on välillä melko syöppöjä virran suhteen, niin nyt on ainakin se puoli turvattu. Seinäjoelta irtauduttuani reitti puikkelehti pikkuteitä pitkin Nurmon kautta kohti Lapuaa. Nurmosta en nyt saanut päähäni mitään urheiluseuraa, mutta Lapuan Virkiä kaiketi on olemassa. Tämä siis jatkona eilisille pohdinnoille. Tie mutkitteli nimensä mukaisesti Nurmonjoen vartta ja pitihän siitä sitten kuva napata. Joesta siis. Kuva nyt sikäli vähän liiottelee, että joessa sattu just tossa kohtaa olemaan ilmeisesti joku laajennusosa. Pääasiassa se oli aika kaponen rapakko.

Minua yritettiin myös ohjata välillä varsin arveluttaviin suuntiin, mutta pysyin tiukkana ja jatkoin suunniteltua reittiä.

Alunperin oli tarkotus pitää lounastauko Kauhavalla, mutta jotenkin sitä aikaa tärväänty aamulla aamiaisen jälkeen niin paljon, että Lapualle tullessa oli jo ihan kiva saada jotain apetta. Etukäteen olin merkinny kartalle vaan Lapuan ABC:n, mutta onneks maltoin vähän kierrellä keskustassa, sillä kohdalle osu konditoria-kahvila Hyväskä, josta löyty päivän keittona maittavaa lohisoppaa. Ja vielä oikeen berliininmunkki teen kera samaan hintaan. Loisto paikka! Ennen eteenpäin siirtymistä Nappasin vielä Lapuan kirkostakin otoksen.

Lapualta matka jatkui jonkin aikaa vähän isomman tien vartta suuntana Kauhava. Tiellä oli onneksi hyvin tilaa kaikille kulkijoille. Kauhavaa lähestyttäessä silmiin osui Iisakki Järvenpään tehtaanmyymälää hehkuttava plakaatti. Aattelin, että kun nyt kerta Pohjanmaalla ollaan, niin pitäähän sitä puukkokaupassa käydä. Ihan en tiedä mitä puodilta ootin, mutta luultavasti se oli kuitenkin paljon perinteisempää ja kansallisromanttisempaa kuin mitä todellisuus lopulta oli. Ehkä yritys luottaa siihen, että nimi vetää puoleensa, mitäpä sitä sen enempää ulkoasuun panostamaan.

Pihalle sattui samaan aikaan vanhempi pariskunta ja hekin miettivät, että tässäkö se myymälä tosiaan on. Ja olihan se siellä. Pienenä, vaatimattomana ja ei hiukkaakaan houkuttelevana. Ja mie kun luulin, että puukoistaan tunnettu Kauhava ottais niistä kaiken mahdollisen irti. Ilmeisesti ei. Myymälän myyjälle/puukkosepälle voi kyllä antaa plussan. Kertoili mielellään ja kysymättäkin eri puukoista, firman historiasta ja mm. siitä keille kaikille Iisakki ja myöhemmin muut tekijät puukkoja ovat lahjotelleet, kuten vaikkapa aikoinaan Venäjän tsaarille. Vaikka myymälä ei häävi ollutkaan, niin päätin kuitenkin ostaa asiallisen ja ehkä joskus tarpeellisenkin matkamuiston.

Ja olihan Kauhavalla myös kirkko. Sekä joki.

Koska lounas tuli nautittua jo Lapualla, niin Kauhavan keskustassa pysähdyin vaan teelle ja jäätelölle. Kismet-puikko maistui suklaajäätelölle ja tee oli melkosta tököttiä. Millonhan Suomessa ihan tavallisemmatki kahvilat alkais tajuta, ettei kaiken maailman mansikka-vadelma-vanilja hirvitykset oo mitään teetä. Samalla hinnalla sais ostettuu ihan kelvollista vihreetä ja mustaa teetä. Noh, tästäkin huolimatta on ihan hyvä, että pikkukaupungeissakin on vaikka nyt tuon kyseisen Sahramin kaltasia leipomoiden kahviloita. Pientä petrausta, niin ne ois kaikki suorastaan loistavia taukopaikkoja.
Jäätelötauon jälkeen oli edessä enää loppuspurtti kohti päivän majapaikkaa, Härmän Kylpylää. Siinä matkalla oli pakko tulla siihen tulokseen, että jo aiemmin mainitun pitkätukkahiippareihin viittaavan paikan lisäksi pohjalaisilla on varmaan muutenkin ollu varsin hauskaa keksiessään nimiä lähitienoidensa paikoille.

Niin ja jälleen osu yks joki kohdalle. Oikeestaan tässä on nyt vähän huijausta, sillä Lapuanjoki tuli ylitettyä jo kerran aiemminkin. Tällä kohtaa näkymä oli vaan huomattavasti uljaampi, joten viivytin vähän tätä paljastusta.

Kuten jo sanottu, niin tän päivän majapaikkana on Härmän Kylpylä, joka näyttäis olevan ihan tällanen suht perinteinen hiukan ajastaan jälkeen jääny kuntoutuspaikka. Sisustus henkii menneitä vuosikymmeniä ja respan nainen vältteli hymyilemistä onnistuneesti. Ilmeisen suosittu paikka tää kuitenkin on, kun väkeä tuntuu riittävän. Ja muista vastaavista paikoista tää poikkeaa ehkä siinä, että paikalla näkyy paljon lapsiperheitä. Ei liene vaikee arvata lähellä olevan PowerParkin merkitystä tälle asialle. Paikan perimmäinen tarkoitus ja asiakaskunta tulee ilmi monessa kohtaa, mutta ainakin näiden vaatima erityisvarustelu takaa sen, että täällä uskaltaa heikompaanki kuntoon itsensä ajanut pyörämatkailija mennä ihan itsekseen kylppäriin.

Talon ravintolan taso yllätti oikeen positiivisesti. Jotta ei tulis liikaa kateellisia, niin laitan tähän kuvan vaan alkuruoka-annoksestani, johon on koottu erilaisia lähialueen tuotteita juustoista makkaraan.

Sen verran pitää tosin nyt korjata, että kun puhuin ravintolan tasosta, niin tarkemmin ottaen tarkotin ruuan tasoa. Ravintolan taso romahti pääruuan aikana, kun samaisessa salissa alkoi karaoketanssit! Siinä pastaa mutustaessani alkoi tuuli viedä ja tuuli tuoda sekä Jätkänhumppa saada uusia muotoja. Sinänsä hyvä, että täällä on kaks eri ravintolaa. Ainakin opasteiden mukaan. Harmi vaan, että nää Lounatuuli ja Yölintu on vierekkäin eikä välissä satu olemaan seinää.

Karaokeillallisen jälkeen kävin vielä tallustelemassa kylpylän pihamaalla terveyden lähteellä ja löysin myös hengenheimolaiseni. Tai ainakin hänen kulkupelin.

Näin on siis reissu viimein polkastu käyntiin ihan tosissaan. Vastatuulikaan ei tänään ollut niin häiritsevää mitä aluksi pelkäsin. Ja tuleville päiville on näemmä tulossa suorastaan helteisiä kelejä. Tästä on hyvä jatkaa.


Päivän kilometrit: 65
Joet: Nurmonjoki, Kauhavanjoki, Lapuanjoki

Posted with Blogsy

Tour de Pohjanmaa - Päivä 1: Laskeutuminen lakeudelle

No niin. Vuorossa ensimmäinen iPadilla tekemäni blogipäivitys eli jos tässä näkyy jotain epämääräsiä asetteluja, kirjotusvirheitä, epäloogisuuksia tahi tolkutonta tekstiä, niin vika on laitteen.

Asiaan. Reissu lähti liikkeelle ihan suunnitellusti. Aamulla oli oikeastaan koko reissun ainut suurehkosti epävarma homma hoidettavana eli bussikyydin onnistuminen. Onneksi Joensuusta ei ollut lähdössä rahtia Seinäjoen bussin kyydissä, joten pyörä mahtu mukaan ongelmitta. Ja kuskilleki asia oli ok. Samaan autoon tuli toinenkin pyöräreissaaja, mutta tähän ulkomaan elävään ei sen enempää tullut tutustuttua.

Päivästä ei sinänsä paljon kerrottavaa ole. Aika (vajaa 9 tuntia) vierähti suurimmaksi osaksi siinä bussin penkissä nököttäen. Muutama sen pitunen tauko oli, että pääsi vähän jalottelemaan välillä. Ja tuli kyllä käytyy sellasissa pikku paikoissa, joihin ei pahemmin oo aiemmin eksyny. Kuten Viitasaari, Maaninka, Pielavesi, Alajärvi. Sinänsä vieraista paikoista oli kyllä hauska huomata, että varsin monesta osasi kuitenkin nimetä jonkun paikallisen urheiluseuran: Maaningan Mahti, Pielaveden Sampo, Alajärven Ankkurit. Lajeja en nyt kaikista kyllä uskalla mennä sanomaan. Jotkut varmaan lyö jonkinlaista palloa joko käsin tai jollain astalolla.

Päivän päätteeksi lopulta päädyin tänne lakeuden keskelle Seinäjoelle. Illallishampurilaisen mahdollisti Gringos Locos ja reissaajan majoittaa paikallinen poutapilvihotelli. Kiertelin ruuan jälkeen tovin kaupungilla, mutta ehkä tällanen tuulinen ja pilvinen arki-ilta ei nyt ihan kaikkein parasta Seinäjokea onnistunu näyttämään. Toivotaan ilmanalan kirkastumista ja laantumista huomisaamusta eteenpäin, niin ehkä tulee jotkut kaupungin mamerkitkin katsastettua ennen kun lopultakin pyörän nokka ottaa suunnan kohti pohjoista.

Niin ja kyllähän pyörän mittarissa on toki jo reissun ekat kilometritkin. Niitä on tasan kahdeksan! Vähällä polkemisella sitä pääsee pyöräreissulla toiseen reunaan Suomea.

Posted with Blogsy

Tour de Pohjanmaa - Lopullinen reittisuunnitelma

Lyhyestä virsi kaunis eli alla Tour de Pohjanmaan reittisuunnitelma. Punaiset pallukat merkkaa majapaikkakaupunkeja.
Ja suunta siis etelästä pohjoiseen.

Kohta mennään!

Tour de Pohjanmaa - Ennakkotunnelmia

Blogi on ollu varsin hiljaa reilun kuukauden. Tai mitä sitä nyt tässä kertomaan. Oottehan te sen huomannu itekin. Hiljasuuteen ei oo mitään järkevää tai järjetöntä syytä. Ainoastaan vaan se, että en oo kirjottanu mitään. Pyöräilyn saralla tässä kuukauden aikana nyt ei mitään merkittävää oo tapahtunu. Kesäkuun alkupuolella osallistuin Pyhäselän ympäripyöräilyyn, josta oli tarkotus tänne kirjotella enemmänkin, mutta se jäi tekemättä. Tapahtumassa tuli sotkettua 120 kilsaa, koettua puolivälissä kunnon ukkoskuuro ja hyödynnettyä järjestäjän pitämien huoltopisteiden tarjoilut. Päivästä olisi mukava kirjottaa, että se on hieno jokavuotinen tapahtuma, jossa paikalliset vähemmänkin pyöräilyä harrastavat osallistuvat sankoin joukoin nauttimaan hienosta reitistä ja pyöräilyn ilosta. Mutta koska järjestäjät eivät ilmeisesti oo halukkaita tai kyvykkäitä tekemään tapahtuman eteen juurikaan mitään, niin näin ei ole. Mukana oli vajaa 50 pyöräilijää, joista suurin osa tiukasti kilpailumielellä mukana. Reitti tarjoaisi hienon mahdollisuuden suureen koko kansan pyöräilytapahtumaan, mutta kun ei niin ei. Mutta se siitä. Ehkä jonakin päivänä.

Palataanpa sitten nykyhetkeen otsikon mukaisesti. Taannoin jo tulevan kesäreissun suunnitelmista kerroinkin ja ne suunnitelmat alkaa nyt konkretisoitua. Reittiin on tullut oikeastaan vain yksi isompi muutos ja se koskee lähtöpaikkaa. Vaasan sijaan aattelin lähteä liikkeelle Seinäjoelta. En oikeastaan edes nyt tarkkaan muista miks päädyin tähän ratkasuun, mutta sillä nyt mennään. Toinen pienempi muutos on toisen päiväetapin (Ylihärmä - Uusikaarlepyy) venyttäminen Pietarsaareen asti. Tähän taisi vaikuttaa Uudenkaarlepyyn heikohko majoitusvaihtoehtojen määrä. Joitain muitakin pieniä reitin oikomisia oon tehny, mutta ne ei oo niin merkittäviä. Lähinnä sellasia normaaleja muutoksia mitä tulee, kun pienen tauon jälkeen ottaa reittisuunnitelman uudelleen nenän eteen ja alkaa miettiä ”minkähän hiton takia oon aatellu tuolta meneväni”. Siinä se reitti sitten vähän järkiperäistyy hiljalleen.

Näiden viime hetken suunnitelmien mukaisesti lähtö ois tulevana maanantaina. Aamulla ois tarkotus hypätä bussin kyytiin, jos siihen nyt pyöräni kanssa mahdun. Sen enempää Matkahuolto kuin liikennöivä yhtiökään ei sitä voinu luvata. Kuulemma saattaa vasta maanantaiaamuna tietää mahtuuko pyörä kyytiin vai ei. Saattaa riippua ihan kuskistakin. Sopivasti pientä jännitystä jo heti reissun alkuun. Oon kyllä B-vaihtoehdoksi katsonu, että Seinäjoelle pääsee junallakin vielä sen jälkeen jos aamulla näyttää siltä, ettei bussiin oo asiaa.

Muutoin viimeset pari päivää on menny kamoja kasaillessa ja miettiessä, mitä kaikkea aiemmin turhaksi todettua vois nyt jättää pois matkasta. Ainakin oon päätyny siihen, että kaikki mukaan lähtevä vaate on teknistä. Parit lämpimämmät sukat taitaa kasassa olla siltä varalta jos on vilposia lattioita tai iltoja majapaikkakaupungeissa. Pelkästään teknisiin materiaaleihin päätymiseen nyt voi löytää moniakin syitä. Ovat kevyempiä, menevät pienempään tilaan, kastuessaan kuivuvat nopeesti ja nykyään kun niitä on ihan fiksun olosia noin niin kun ihmisten ilmoilla käytettäväksikin.

Kovin suuria varustehankintoja ei oo enää tälle vuodelle tarvinnu tehdä. Tärkeimpänä ehkä (vihdoinkin) hyvin sadetta pitävä pusakka. Hommasin Vauden Spray Jacket III -pusakan, jonka ehdin ennen loman alkua parin työmatkan verran testata ja hyvältä vaikuttaa. Ei tullut kovempikaan sade läpi. Lisäksi pusakka menee n. 1,5 meikäläisen nyrkin kokoiseksi mytyksi laukkuun, joten tilaakaan ei juuri vie. Toinen hankinta on ihan ihka oikeat pyöräilykengät. Oon siis nyt parin vuoden nihkeilyn jälkeen ainakin jo puolimatkassa lukkopolkimien hankkimisessa. Kenkien hommaaminen jäi vaan niin viime tippaan, että en viittiny yrittää niiden polkimien hankkimista ja käytön opettelua tähän väkisellä enää tunkea. Katellaan asiaa sitten reissun jälkeen. Onpahan nyt kuitenkin jo jäykkäpohjasemmat ja sutjakammat kengät, joiden päälle sadesuojatki asettuu tavallisia lenkkareita paremmin.

Reissun majapaikat sain tossa eilisen ja tän päivän aikana kahta lukuun ottamatta jo varailtua. Pienen lisähankaluuden majapaikkoihin kyllä näemmä toi se, että on tällanen jonkin sortin lomakuukausi menossa ja useemmassakin paikassa myytiin pelkkää eioota. Onneks tilanne nyt näyttää kuitenki lopulta ihan hyvältä. Toivoa siis sopii, että joku kulkupeli huolii miut maanantaina kyytiinsä.

Näissä tunnelmissa täällä siis edetään. Huomenna pitää vielä muutamat viime hetken ostokset käydä tekemässä ja sitten maanantaina norkoilemaan asemalle. Siihen mennessä ois hyvä saada kamat laukkuihin.

Ai niin! Sen verran vielä, että tänä vuonna reissua voi seurata täällä blogin puolella sekä Twitterissä. Facebook jää tällä kertaa todennäköisesti hieman sivuosaan. Toki sinne blogipäivitysten linkit varmaankin ilmestyy.