Tour de Pohjanmaa - Lopullinen reittisuunnitelma

Lyhyestä virsi kaunis eli alla Tour de Pohjanmaan reittisuunnitelma. Punaiset pallukat merkkaa majapaikkakaupunkeja.
Ja suunta siis etelästä pohjoiseen.

Kohta mennään!

Tour de Pohjanmaa - Ennakkotunnelmia

Blogi on ollu varsin hiljaa reilun kuukauden. Tai mitä sitä nyt tässä kertomaan. Oottehan te sen huomannu itekin. Hiljasuuteen ei oo mitään järkevää tai järjetöntä syytä. Ainoastaan vaan se, että en oo kirjottanu mitään. Pyöräilyn saralla tässä kuukauden aikana nyt ei mitään merkittävää oo tapahtunu. Kesäkuun alkupuolella osallistuin Pyhäselän ympäripyöräilyyn, josta oli tarkotus tänne kirjotella enemmänkin, mutta se jäi tekemättä. Tapahtumassa tuli sotkettua 120 kilsaa, koettua puolivälissä kunnon ukkoskuuro ja hyödynnettyä järjestäjän pitämien huoltopisteiden tarjoilut. Päivästä olisi mukava kirjottaa, että se on hieno jokavuotinen tapahtuma, jossa paikalliset vähemmänkin pyöräilyä harrastavat osallistuvat sankoin joukoin nauttimaan hienosta reitistä ja pyöräilyn ilosta. Mutta koska järjestäjät eivät ilmeisesti oo halukkaita tai kyvykkäitä tekemään tapahtuman eteen juurikaan mitään, niin näin ei ole. Mukana oli vajaa 50 pyöräilijää, joista suurin osa tiukasti kilpailumielellä mukana. Reitti tarjoaisi hienon mahdollisuuden suureen koko kansan pyöräilytapahtumaan, mutta kun ei niin ei. Mutta se siitä. Ehkä jonakin päivänä.

Palataanpa sitten nykyhetkeen otsikon mukaisesti. Taannoin jo tulevan kesäreissun suunnitelmista kerroinkin ja ne suunnitelmat alkaa nyt konkretisoitua. Reittiin on tullut oikeastaan vain yksi isompi muutos ja se koskee lähtöpaikkaa. Vaasan sijaan aattelin lähteä liikkeelle Seinäjoelta. En oikeastaan edes nyt tarkkaan muista miks päädyin tähän ratkasuun, mutta sillä nyt mennään. Toinen pienempi muutos on toisen päiväetapin (Ylihärmä - Uusikaarlepyy) venyttäminen Pietarsaareen asti. Tähän taisi vaikuttaa Uudenkaarlepyyn heikohko majoitusvaihtoehtojen määrä. Joitain muitakin pieniä reitin oikomisia oon tehny, mutta ne ei oo niin merkittäviä. Lähinnä sellasia normaaleja muutoksia mitä tulee, kun pienen tauon jälkeen ottaa reittisuunnitelman uudelleen nenän eteen ja alkaa miettiä ”minkähän hiton takia oon aatellu tuolta meneväni”. Siinä se reitti sitten vähän järkiperäistyy hiljalleen.

Näiden viime hetken suunnitelmien mukaisesti lähtö ois tulevana maanantaina. Aamulla ois tarkotus hypätä bussin kyytiin, jos siihen nyt pyöräni kanssa mahdun. Sen enempää Matkahuolto kuin liikennöivä yhtiökään ei sitä voinu luvata. Kuulemma saattaa vasta maanantaiaamuna tietää mahtuuko pyörä kyytiin vai ei. Saattaa riippua ihan kuskistakin. Sopivasti pientä jännitystä jo heti reissun alkuun. Oon kyllä B-vaihtoehdoksi katsonu, että Seinäjoelle pääsee junallakin vielä sen jälkeen jos aamulla näyttää siltä, ettei bussiin oo asiaa.

Muutoin viimeset pari päivää on menny kamoja kasaillessa ja miettiessä, mitä kaikkea aiemmin turhaksi todettua vois nyt jättää pois matkasta. Ainakin oon päätyny siihen, että kaikki mukaan lähtevä vaate on teknistä. Parit lämpimämmät sukat taitaa kasassa olla siltä varalta jos on vilposia lattioita tai iltoja majapaikkakaupungeissa. Pelkästään teknisiin materiaaleihin päätymiseen nyt voi löytää moniakin syitä. Ovat kevyempiä, menevät pienempään tilaan, kastuessaan kuivuvat nopeesti ja nykyään kun niitä on ihan fiksun olosia noin niin kun ihmisten ilmoilla käytettäväksikin.

Kovin suuria varustehankintoja ei oo enää tälle vuodelle tarvinnu tehdä. Tärkeimpänä ehkä (vihdoinkin) hyvin sadetta pitävä pusakka. Hommasin Vauden Spray Jacket III -pusakan, jonka ehdin ennen loman alkua parin työmatkan verran testata ja hyvältä vaikuttaa. Ei tullut kovempikaan sade läpi. Lisäksi pusakka menee n. 1,5 meikäläisen nyrkin kokoiseksi mytyksi laukkuun, joten tilaakaan ei juuri vie. Toinen hankinta on ihan ihka oikeat pyöräilykengät. Oon siis nyt parin vuoden nihkeilyn jälkeen ainakin jo puolimatkassa lukkopolkimien hankkimisessa. Kenkien hommaaminen jäi vaan niin viime tippaan, että en viittiny yrittää niiden polkimien hankkimista ja käytön opettelua tähän väkisellä enää tunkea. Katellaan asiaa sitten reissun jälkeen. Onpahan nyt kuitenkin jo jäykkäpohjasemmat ja sutjakammat kengät, joiden päälle sadesuojatki asettuu tavallisia lenkkareita paremmin.

Reissun majapaikat sain tossa eilisen ja tän päivän aikana kahta lukuun ottamatta jo varailtua. Pienen lisähankaluuden majapaikkoihin kyllä näemmä toi se, että on tällanen jonkin sortin lomakuukausi menossa ja useemmassakin paikassa myytiin pelkkää eioota. Onneks tilanne nyt näyttää kuitenki lopulta ihan hyvältä. Toivoa siis sopii, että joku kulkupeli huolii miut maanantaina kyytiinsä.

Näissä tunnelmissa täällä siis edetään. Huomenna pitää vielä muutamat viime hetken ostokset käydä tekemässä ja sitten maanantaina norkoilemaan asemalle. Siihen mennessä ois hyvä saada kamat laukkuihin.

Ai niin! Sen verran vielä, että tänä vuonna reissua voi seurata täällä blogin puolella sekä Twitterissä. Facebook jää tällä kertaa todennäköisesti hieman sivuosaan. Toki sinne blogipäivitysten linkit varmaankin ilmestyy.

Kesätunnelmia kuvina

Otetaanpa tähän väliin hyvin simppeli postaus pääasiassa kuvien muodossa.

Nautiskelin reilu viikko sitten helteisestä kesäpäivästä ympäri kaupunkia. Päivän lounas tuli nautittua uudessa kesäravintola Kesäladossa, jonka jälkeen ajauduin keskustan laitamille toviksi lueskelemaan kirjaa puiston siimekseen. Pistäydyin myös Sinkkolan kotieläinpihan kesän avajaisissa katselemassa meininkiä ja toki myös possuja. Lettujakin ois ollu tarjolla, mutta niillä oli niin paljon suosiota, etten joutanut jäädä odottelemaan vuoroani.

Mutta tältä päivä siis näytti.

Epäekomatkailua

Tämä kirjoitus pitää sisällään oikeastaan kaikkea sellaista, joka yleensä loistaa poissa olollaan tästä kuin muistakin saman oloisista blogeista. Tiedossa ei ole mitään luonnonrauhaa tai maisemista ja pienistä persoonallisista käyntikohteista nauttimista tai kaikkein vähiten lihasvoimalla liikkumista. Näiden sijaan kirjoitus täyttyy hyvin pitkälti bensan kärystä, savuavista renkaista ja kesäisestä kansanjuhlatunnelmasta.

Mistä siis on kyse?

No tästä!

Lähdin reilu viikko sitten synttäreideni varjolla toteuttamaan monivuotista haavetta eli seuraamaan F1-kisoja paikan päälle, kohteena Espanjan GP Barcelonan kupeessa. Ajatus reissusta tuli aika ex tempore kauden ekan kisan jälkeen. Ja kun kisa se ajankohdaltaan vielä osui synttäriviikonlopulle, niin siinähän oli hyvä lisäperuste asialle. Ja vielä kolmantena motivaattorina oli se, että Barcelona oli entuudestaan tuttu kaupunki, joten ei tarvinnut ihan vieraalle maaperälle lähteä itsekseen seikkailemaan.

Millainen kokemus kisa sitten oli. Kaikesta epäekologisuudestaan huolimatta on sanottava, että erittäin erinomainen. Jos kyseinen laji vähääkään kiinnostaa, niin suosittelen ainakin kerran elämässä lähtemään kokemaan tunnelmaa paikan päälle. Nimen omaan tunnelma oli se, joka teki parhaimman vaikutuksen. Kaikki kymmenettuhannet kisavieraat ovat vähän kuin suurta perhettä. Vaikka jokaisella onkin se oma suosikkinsa, niin myös muita kannatetaan varsin tasapuolisesti. Erityisen mukava oli tietysti huomata, että Räikkönen on varsin suosittu kaveri lajia seuraavien kansallisuudesta riippumatta.

Yleisesti ottaen kisatunnelmassa on paljon samaa kuin vaikkapa kesäfestareilla. Suurimpana erona ehkä känniääliöiden puuttuminen kuvioista oikeastaan kokonaan. Sen sijaan hyvinkin monet olivat lähteneet koko perheen voimin liikkeelle retkituoleineen ja pikniktarpeineen. Itselläkin oli kylmälaukussa evästä aina päivän tarpeiksi. Radan varrelle mennään siis viettämään koko päivä. Oikeastaan voi puhua kolmen päivän mittaisesta tapahtumasta, koska innokkaimmat (minä mukaan luettuna) nautiskelevat menosta kisapäivän lisäksi myös perjantain harjoituspäivän ja lauantain aika-ajojen osalta. Päivien ohjelmassahan on siis monia oheisluokkiakin, joten radalla näkee päivän mittaan muitakin kuin pelkästään F1-autoja. Aamusta iltaan kestävään menoon ”pakottaa” osittain myös General Admission -kisalippu, jolla pääsee vapaasti radan varrella oleville nurmialueille, mutta hyvän paikan saadakseen kannattaa olla ajoissa paikalla. Toki jos rahaa on ja ei halua aamutuimaan lähteä paikkaa varaamaan, niin pakkanumerollisia katsomoitakin löytyy vaikka miten paljon.

Jos jollakulla nyt heräsi kiinnostus lähteä kisoja katsomaan, niin jakelen tässä mielelläni käytännön vinkkejä ensikertalaisen kokemuksella. Oman kokemuksen ja kolmen päivän aikana muiden suomalaisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta uskallan sanoa, että kisavieraan kannalta juuri Barcelonan kisa on yksi parhaimmista. Kaupungista on hyvät junayhteydet Montmelon pikkukaupunkiin, jossa Circuit de Catalunyan rata siis varsinaisesti sijaitsee. Juna-asemalta on noin kolmen kilsan kävelymatka radalle, mutta se taittui ainakin aurinkoisella säällä oikein mainiosti. Samalla pystyi jo hyvin virittäytymään tunnelmaan muiden radalle suuntaavien seurassa. Ja toki ostamaan reitin varrella olevista kojuista kaikkea tarpeellista kisarekvisiittaa.

Itse rata-alueella liikkuminen on helppoa ja selkää hyvien opasteiden ja karttojen ansiosta. Lisäksi siellä on yli- ja alikulkuja eri puolilla rataa, eli koko aluetta ei tarvitse kiertää päästäkseen haluamalleen paikalle. General Admission -alueet ovat hyviä ja screenien ansiosta kisassa pysyy hyvin kärryillä. Siltä katsomoalueelta, jossa itse olin, oli vielä näkyvyys pääsuoran varrella olevaan tulospylvääseen, josta näki helposti koko ajan kärkikymmenikön sijoitukset, kunhan vaan tietää mikä kunkin kuljettajan kilpailunumero on. Ruokamyyntipisteitäkin alueelta löytyy, joten mikäli ei halua eväitä kanniskella mukanaan, niin ruokaa kyllä saa. Toki GA-alueelta ei mielellään enää lähde pois kun on hyvän paikan löytänyt. Ellei sitten joku kanssaseuraaja pidä paikkaa sillä välillä. Retkijakkara tai -tuoli on mukava lisä kisavarustukseen, niin ei tarvitse kolmea päivää seisoskella tai istua nurmikolla. Itse havahduin tähän kahden päivän jälkeen ja sunnuntaiksi kävin paikallisesta tavaratalosta jakkaran viihtyvyyttä lisäämään.

Siinä nyt ehkä oli Barcelonan kisan hehkutusta silleen sopivasti. Voin siis hyvillä mielin suositella kyseistä kisaa kaikille asiasta kiinnostuneille. Ja jos nyt sattuu olemaan sellainen tilanne, että vaikkapa perheen miesväki haluaisi lähteä kisoihin, mutta naisväkeä asia ei niin kiinnosta, niin voin sanoa, että Barcelonassa riittää kyllä nähtävää, osteltavaa ja herkuteltavaa sillä aikaa kun toinen puoli perheestä paistattelee päivää radalla. Tämä ihan näin ilmaisena vinkkinä :) Toki shoppailtavaa löytyy rata-alueeltakin.

Omalta osalta voi tähän loppuun sanoa, että tällä reissukokemuksella oli vähän samanlainen vaikutus kuin aikoinaan ekalla pyöräreissullakin. Eli mitä todennäköisimmin jatkoa seuraa. Espanjan GP muuten osuu synttäriviikonlopulle ensi vuonnakin...