Nasta meininki - katso kuva!

Mittari vaipuu alle nollan, maassa kuuraa, pihatonttu kohmeessa, linnut pörrää talipallojen ympärillä, taivas on kirkas ja napakka, ja Fillarnistilla nasta meininki! Toisin sanoen pyöräilykaudessa on koittanut siirtyminen syksystä talveen ja Radonista Helkamaan.

Ainotar sai tänään kesärenkaiden tilalle nastaista kumia, joilla kelpaa sukkuloida kinosten ja jäätiköiden yli ja läpi kevääseen asti. Tämä punainen paholainen on viimeksi työskennellyt heinäkuussa Ilosaarirockin aikaan ja on siitä asti lepäillyt varaston nurkassa. Pientä ruosteen alkua oli ketjuihin näyttänyt ilmestyneen, mutta muuten ei mainittavampia "makuuhaavoja" paljastunut.

Pientä tuhoa onnistuin omatoimisesti aiheuttamaan koittamalla kiristää ohjaustangossa olevaa erillisen lampun pidikettä. Kiristelin niin, että joku muoviosa siitä petti ja kapistuksesta tuli käyttökelvoton. Pitänee siis tilata uusi. Onhan tuossa kulkupelissä toki toi kiinteekin lamppu, mutta se on siinä vaan rekvisiittana. Tuollanen perinteinen dynamo ei kunnon lumikelillä kuitenkaan toimi kunnolla. Enkä kyllä oo tainu edes kokeilla toimiiko se tossa enää ylipäätään.

Reissussa ja päivittäisessä ajossa palvellut Radon saa siis nyt siirtyä talviunille. Viimeinen pesu ja voitelu sille pitää vielä tehdä, mutta säästän sen ensi viikkoon, kun lupailee vielä sopivaa plussakeliä muutamana päivänä. Huollossa käyttämisen osalta en oo vielä päättäyny hoidanko asian nyt vai keväällä. Katellaan mihin päädyn.

Niin syksyä, niin syksyä...

Kyllä on meinaan syksyä.

Kesällä en jostain syystä henk.koht. havainnut sitä monien valittamaa jatkuvaa sadetta, mutta nyt syksyllä se ei oo jääny huomaamatta. Sade nyt sinänsä ei haittaa, mutta märkä keli ja kaikki pyörätiet peittävä lehtimuhju on vähän tympee yhdistelmä. Kerran kun polkasee töihin ja takaisin niin pyörä on sen näköinen kuin olisi isommankin rapakon läpi sotkenut. Osansa tähän vähemmän viehättävään näkyyn on tietysti pyörän värilläkin. Onhan musta pyörä komee ja tyylikäs, mutta kyllä siinä myös näkyy joka ikinen pienikin kuraroiske saman tien.

Ai niin ja kyllä se sadekin haittas yhtenä aamuna. Tai no, ei se varsinaisesti haitannut, mutta huomasin ettei ole varusteet sittenkään vielä sitä mitä pitää, koska ei pitänyt. Nimittäin kunnolla sadetta se edellisessä postauksessa mainituksi tullut "sadetakkimaista materiaalia" oleva pusakka, tai millä termeillä sitä nyt olinkaan ylistävinäni. Tarkottaa siis sitä, että ennen kun ensi kesän reissu koittaa, niin ohuen, pieneen tilaan menevän ja sateenpitävän pusakan etsintä jatkukoon edelleen.

Mutta ei miulla tässä nyt tän ihmeempää asiaa ollu. Kunhan vähän jotain naputtelin välillä tännekin. Niin paitsi että pohjosessa päin tuntuu jo kovasti yrittävän tulla lunta maahan. On siis vaan ajan kysymys kun tälläkin korkeudella saa alkaa valmistautumaan talvipyörään siirtymiseen ja nastarenkaiden vaihtoon. Mut siihen asti nautitaan lehtimössöstä ja kurasta oikeen ilon kautta! Ja kynttilöitä poltellen. Niistäkin Fillarnisti tykkää.

Niin ja aina jos näyttää, että blogin puolella on hiljasta, niin kannattaa käydä kyttäilemässä (ja tykkäilemässä) Fillarnistia Facebookissa. Siellä tapahtuu jatkuvasti ja sinne pääsee vaikka tuosta kuvaa klikkaamalla tai sivupalkin lootan kautta. Ettäs tiiätte.

Laulavien sadepisaroiden torjuntaa

Koska syksy on kurjaa, märkää, kuraista ja kaikin puolin niin kamalan surkeeta aikaa, niin aattelin kertoilla miten tällanen pyöräilijänplanttu suojautuu liialta märkyydeltä reissuillaan. Lisäksi kun ainakin yksi onneton lukija on eksynyt tänne Googlen kautta hakusanoilla "pyöräilijän sadevaatteet" tai "sadevarusteet", ja jouduttuaan lähtemään melkolailla tyhjin käsin pois, niin sekin toimikoon tässä pontimena alkavalle paasaukselle.

Nythän on niin, että kun pyöräilijä innoissaan polkee tiellä/polulla/pellolla ja kesken kaiken alkaa sataa, niin hänen kohtalonaanhan on epäilemättä kastuminen. Se, miten paljon kyseinen pyöräilijä lopulta kastuu, riippuu tietysti monista seikoista. Sateen voimakkuudesta, kestosta ja ohi ajavien ajoneuvojen roiskinnan määrästä. Sekä siitä, mitä pyöräilijällä on päällään. Jos ei ole mitään, kastuu kokonaan ja jos on riittävästi, ei kastu lainkaan. Tai ainakaan jos päällä on sellaista, mikä edesauttaa kuivana pysymistä.

Viime vuoden reissullani mukana oli sateen varalta hyvin tyypillinen Haltin drymaxx-ulkoilupuku eli siis vastaava kuin gore-tex. Sellainenhan pitää tuulen hyvin ja vedenkin melko hyvin, mutta pitempi aika vähän rankemmassa sateessa ei enää ole kovin herkkua. Etenkin gore-tex lenkkareissa ongelma on se, että kun ne sitten kerran päästävät veden läpi, niin ne eivät kuivu seuraavaan vuorokauteen. Ja vähän sama tunnelma on takin ja housujenkin kanssa. Nihkeän kostean takin pukeminen reissulla tauon jälkeen päälle on vähän inha tunne. Tämän vuotisen reissun osalta päätin jo keväällä, että sadevarusteisiin pitää saada vähän parannusta. Käydäänpä siis läpi millaisilla tamineilla varauduin yllättäviin tai ennustettuihin säämuutoksiin.

Yleensähän leppoisassa kesäsäässä voi matkaa taittaa teknisessä t-paidassa tai pitkähihaisessa, mutta jos sattuu viileämpää tai tuulisempaa keliä, niin mielellään niiden päälle pistää jotain kevyttä lisävaatetta. Tähän tarkotukseen ostin keväiseltä Tšekin reissulla Prahasta Intersportin alennusmyynnistä Craftin höyhenenkevyen ja tuulenpitävän Performance Bike Featherlight -pyöräilypusakan. Pusakan materiaali hylkii jonkin verran vettä, joten se suojaa myös kevyeltä kesäsateelta. Pusakassa on selän yläosassa ja kainaloissa ventilaatiot liian hikoilun haihtumiseksi. Selän pidennetty helma suojaa alaselkää ja selän taskussa kulkee tarvittaessa vaikka välipalapatukkaa tai kännykkä. Samainen tasku toimii myös pusakan omana pakkauksena, jolloin se vie laukussa tilaa suunnilleen tennispallon verran. Erittäin mainio hankinta. Välihuomautuksena voisi sanoa, että suomalaisten kauppojen suhtautumisen pyöräilyyn ja pyöräilijöiden varustetarpeeseen huomaa kaupoissa kiertelyn lisäksi valitettavasti myös siitä, että Craftin suomenkielisillä sivuilla ei tuotevalikoimista löydy mitään pyöräilyyn viittaavaa. Tai sitten heillä on ns. kausi jo ohi.

Varsinaisen sateenpitävän, kevyen ja kohtalaisen pieneen tilaan menevän pusakan etsiminen onkin sitten ollut hankalampaa. Suomesta, tai ainakin täältä itäisemmästä Suomesta, on ollut mahdotonta löytää omat kriteerit täyttävää vaatetta. Eikä niitä kyllä satunnaisesti Helsingissä käydessäkään liiaksi ole vastaan tullut. Kunnes törmäsin sellaiseen jollakin tapaa odottamattomimmassa paikassa eli Joensuun Prismassa. Vaaterekissä osui silmiin kirkkaan oranssi Dare 2be:n AQ-Lite -pusakka, joka oli siihen asti näkemistäni lähimpänä sitä mitä etsin. Merkki oli miulle entuudestaan täysin tuntematon ja jätinkin vielä ekalla kerralla pusakan ostamatta, kunnes olin käynyt netistä tutkiskelemassa onko kyseessä joku ihan halpisfirma. Nettisivut saivat kuitenkin vakuuttumaan, että ihan kelvollisia tuotteet todennäköisesti ovat. Pusakan materiaali on hieman sadetakkimaista, mutta huomattavasti kevyempää ja ohuempaa. Kovin rankassa sateessa tuota ei vielä ole tullut testattua, mutta ainakin reissun yhden osittain sateisen päivän se palveli erittäin hyvin. Tuota ei ihan niin pieneen tilaan saa pakattua kuin mitä vaativa minäni yhä edellyttäisi, mutta tilaa menee kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Haltin takin kanssa. Ja tämä myös kuivahtaa nopeammin. Tiedän, että on olemassa sateenpitäviä pusakoita, jotka ovat keveydeltään ja ohuudeltaan tuon Craftin pusakan tapaisia, mutta niitä ei hirveästi ole tarjolla ja hinnatkin ovat sen verran suolasia, että uskon pärjääväni tällä tulevatkin reissut.

Nyt on yläkroppa suojattu pisaroilta, joten siirrytään alemmas. Haltin takin korvaamisen lisäksi päädyin vaihtamaan myös Haltin housut toisiin. Saksan opintomatkalla pistäydyimme ulkoilmaihmisten taivaassa eli Globetrotterin myymälässä. Kyseisen firman putiikeista löytyy suunnilleen kaikki mahdollinen mitä retkeilijä/vaeltaja/meloja/pyöräilijä voi matkoillaan tarvita. Liikkeessä vierähti ainakin pari tuntia ja tähän asiaan liittyen mukaan tarttuivat Vauden erityisesti pyöräilijöille suunnitellut Men's Drop Pants -sadehousut. Housut ovat Haltin "tuulipukumaisia" housuja istuvammat, mutta kuitenkin sen verran väljät, että ne mukavasti menevät vaikkapa windstopper-trikoiden päälle. Lisäksi lahkeissa on nilkan ja pohkeen kohdalla tarrat, joilla lahkeet saa tiukalle eivätkä ne tunge ketjujen väliin. Näitäkään ei vielä kovassa sateessa ole testattu, mutta samoin kuin edellä mainittu pusakka, niin nämä olivat oivalliset osittain sateisena päivänä. Ja jälleen pakkaamisen osalta plussaa on se, että nämäkin menevät melko kompaktiin tilaan. Vaudea kannattaa tukea siitäkin syystä, että yrityksen kaikessa toiminnassa korostuu eettiset ja ympäristölliset arvot. Yrityksen kumppanina on mm. WWF ja reilun kaupan säätiö Fair Wear Foundation.

Tässä välissä vinkkinä niille, jotka pyöräillessään tuskailevat lepattavien lahkeiden kanssa. Näppärä konsti on kietaista tuollainen heijastinremmi lahkeen ympärille. Ei lepata eikä läpsy. Ja näyttääkin ehkä vähän fiksummalta kuin pyykkipoika.

Tästä voidaankin sujuvasti siirtyä jalkojen kuivana pysymiseen. Kuten alussa jo tuli mainittua, niin gore-tex lenkkareilla kyllä pärjää sateessa jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle nekin pettävät ja pysyvät iloisesti kosteina pitkään. Tähän löytyy ratkaisu muovipusseista! Vitsi vitsi. Ratkaisu löytyy kenkien sadesuojista. Samaiselta reissulta, mistä Craftin pusakka tarttui mukaan, löytyi myös sadesuojat kengille. Totesin tosin jo parin ekan sateisen töihin poljeskelun jälkeen, että nepä iloisesti päästääkin vettä läpi. Oli siis hommattava toiset. Nettikauppoja selailtuani päädyin tässäkin kohtaa Vaudeen ja tilasin heidän Shoecover Fluid -kenkäsuojat. Niissä on vedenpitävyyden lisäksi se hyvä puoli, että koska en (kollegojen ja "asiantuntijoiden" vinkeistä huolimatta) käytä varsinaisia pyöräilykenkiä, vaan niitä lenkkareita, niin nämä suojat mallaavat myös niiden päälle. Vinkkinä tosin kannattaa sanoa, että suojien koko on hyvä olla pari numeroa kengän kokoa suurempi. Tällöin suoja asettuu vähän helpommin ja mukavammin päälle.

Palataanpa vielä lopuksi alkuun tai ylös. Nimittäin päähän. Pieneltä kevyeltä sateeltahan pyöräilijän päätä suojaa jonkin verran kypärä, mutta kovemmalla sateella alkaa olla hieman ikävää, jos pää alkaa kastua. Koska sadepusakassa ei ole huppua, niin kuupan suojaaminen sateelta onnistuu esimerkiksi kypärän sadesuojalla. Suojia on olemassa tukevamman oloisiakin, mutta itselläni on käytössä korruptiotuotteena Tšekin opintomatkalla saatu hyvin kevyt versio. Ohuesta ja kevyestä koostumuksestaan huolimatta suoja on palvellut erinomaisen hyvin. Aiempiin kokemuksiin, eli huppu päässä polkemiseen, kypärän suoja toi muutenkin miellyttävän muutoksen. Hupun alla meno alkoi helposti hiostaa kun ilma ei kiertänyt mihinkään. Nyt kun kypärä suojineen pitää veden poissa huppua ei tarvita ja olo on kaikin puolin mukavampi.

Tällaisilla vermeillä sotkeminen sateisallakin reissulla sujuu mukavasti. Ja nämä varusteet siis ovat mukana pitemmillä reissuilla. Työmatkapyöräilyssä näistä on useimmiten käytössä kypärän ja kenkien suojat. Muu vaatetus on sateen sattuessa se Haltin pusakka ja housut tai Globetrotterista ostettu soft shell -takki. Lyhyemmän matkan kun pärjää vähemmälläkin hifistelyllä. Yksi mikä vielä on hieman etsinnän alla ovat vedenpitävät hanskat. Yhdet sellaiset jo ostin, mutta en ole ihan varma niiden vedenpitävyydestä. Lisäksi ne ovat sen verran paksut, että sopivalla ilmalla on hankala sanoa onko niiden sisällä tuntuva kosteus vettä vaiko hikoilua. Pitemmillä reissuilla hanska-asia ei tosin isoja ongelmia ole tuottanut. Sateeseen voi varautua useammilla ohuilla hanskoilla, jotka kuivuvat nopeasti, ja kastuessa voi vaihtaa toiset käteen. Toisaalta märät hanskat eivät haittaa ja häiritse matkantekoa läheskään niin paljon kuin jos koko vaatekerta ottaisi sateesta itseensä, joten saatan pärjätä näillä hanskakuvioilla vielä pitkään.

Syystunnelmointia

Taisin viimeksi ikään kuin rivien välissä, tai ehkä ihan suorasanaisestikin, vihjailla jättäväni pyörälenkit tältä vuodelta jo taakse. Kunnon puolittaisten lupausten mukaisesti lähdin tietysti lipsumaan tästä päätöksestä melkein välittömästi. Mutta syytän siitä sunnuntain syysaurinkoista säätä (tulipas kauheesti ässällä alkavia sanoja peräkkäin), joka puolittain pakotti hyppäämään satulaan.

En kuitenkaan ottanut lenkkiä millään tavalla kuntoilumielessä vaan lähdin pelkästään fiilistelemään ilta-auringon paisteeseen. Tai ei se nyt niin hirmu iltaa vielä ollut, jossain neljän viiden välillä, mutta kuitenkin. Nappasin kamerankin mukaan ja jotain otoksia siihen tallentui.

Tässä lähes kotinurkillani on tehty pätkä uutta tietä ja pyöräilöiden iloksi entinen tie on jätetty paikalleen palvelemaan meitä satulasankareita. Uusi tie taidettiin avata joitakin viikkoja sitten ja viime torstaina ajelin ekaa kertaa vanhaa tietä pitkin. Harmillisesti silloin ei ollu kameraa mukana, sillä tie oli hauskasti autioituneen oloinen puista pudonneine oksineen ja lehtineen. Sunnuntaihin mennessä siellä oli ajellut jotain kaupungin työmiehiä edes takaisin ja suurimmat lehtimäärät oli lennellyt pientareille. Jotain sentään vielä oli jäljellä ja kaatunut koivun kräki toi myös oman lisänsä näkymään.

Tiedä sitten johtuuko tietöistä vai muusta riehaantumisesta, mutta samoilla suunnilla oli kevyenliikenteenväylän merkkikin ajautunut vähän hankalaan asemaan.

Suuntasin kulkuni Pyhäselän rantamille. Vaikka järven vedenpinnassa onkin ollut jo havaittavissa pientä laskusuuntaisuutta kesän huippukorkeuksiin nähden, niin yhä edelleen vettä riittää niin, että tyrskyt pärskivät yllättävän pitkälle rantaan.

Vaikka vesi välillä tuli jopa aika lähelle rantapolkujakin, niin pääasiassa sai kuitenkin kuljeskella selkeästi kuivalla maalla ja syksyisistä rantamaisemista nautiskellen.

Rantojen miesten reiteiltä kruisailin hiljalleen kohti keskustaa, jossa bongasin ilmeisesti jonkun omatoimisen pyöräilyaktiivin tekemän opastemaalauksen. Väri ja koko on vaan sitä luokkaa, että saattaa jäädä jopa jalankulkijoilta huomaamatta. Sympaattinen merkki joka tapauksessa.

Tieremonteista jatkaakseni, niin Karsikon suunnalla oli vihdoin saatu uusi monitasoeritasoliittymähässäkkä pyöräilijän näkökulmasta valmiiksi. Komeaa oli hurlutella uutta pintaa pitkin risteysalueen läpi.

Vielä ennen kotiin päin kurvaamistani sain aivan laillisesti ja ylväästi nautiskella Pekkalansillalla uutukaisella autokaistalla ajelusta, sillä kevyt liikenne on vielä tässä vaiheessa ohjattu uudistetun sillan ajoradalle, kunnes vieressä kulkeva kevyen liikenteen väylä valmistuu. Harvinaisia hetkiä pyöräilijälle, kun tilaa on vaikka muille jakaa.

Saapas näkee. Ehkä tässä hairahtuu jatkossakin kruisailemaan lähitienoille, jos syksy jatkuu näin kesäisenä vielä pitkäänkin. Vaikka eihän se jatku, koska oon tilannu sen aikaisen ja runsaslumisen talven!