Paino kuriin ja pennoset säästöön

http://www.fastcodesign.com

Satulan selässä Tšekissä

Taisin pari kuukautta sitten luvata kertoilevani "ensi viikolla" työn lomassa tapahtuneista pyöräilykokemuksista Tšekin ja Saksan suunnalla. Hieman pitkällehän toi ensi viikko meni, mutta parempi myöhään ja niin päin pois. Jos tätä nyt enää kukaan edes vilkaiseekaan kun ei kahteen kuukauteen ole mitään tapahtunut. Mutta asiaan!

Kävin siis kollegani kanssa keväällä opintomatkoilla Tšekissä ja Saksassa. Matkojen tarkoituksena oli saada vähän kokemusta ja näkemystä miten aktiviteettimatkailijoita, tässä tapauksessa erityisesti pyöräilijöitä, kyseisissä maissa palvellaan. Etenkin meitä kiinnosti maaseutualueilta löytyvä majoitustarjonta, jota olemme omassa työssämmekin kehittämässä Suomessa. Tšekin reissu ajoittui huhtikuun alkupuolelle ja Saksaan suuntasimme toukokuussa. Itsehän toki vietin ekalla reissulla nimipäivääni ja jälkimmäisellä synttäreitäni. Olen ottanut viimeisen vuoden aikana sen periaatteen, että vietän juhlapäiväni työnantajan piikkiin ulkomailla. Viime vuonna kohteina oli Saksa ja Kroatia. Mielestäni ihan hyvä käytäntö. Suosittelen.

Tähän väliin voin nyt jo sen verran paljastaa, että vaikka kummatkin reissut olivat noin viikon mittaisia, niin varsinaista pyöräilyä oli kummallakin vain pari päivää. Silläkin määrällä toki sai jo jonkinlaisen näkemyksen kummankin maan mahdollisuuksista.

Käydäänpä nyt siis hieman läpi Tšekin reissua. Matkareittimme kulki ensin Prahasta Brnoon (Brnohon? Miten tuo oikeen pitää taivuttaa?!) junakyydillä, jonka jälkeen kaksi seuraavaa päivää etenimme pyörän selässä Etelä-Moravian alueella. Suomeksi tuo kai olisi Etelä-Määri, mutta se näyttää ja kuulostaa niin typerältä, joten puhun Moraviasta. Pyöräilyreitti kulki reittiä Brno - Židlochovice - Pohořelice - Nový Přerov - Mikulov - Lednice - Břeclav - Prušánky. Kartalla sama näyttää suunnilleen tuolta:

Teiden kunto reitillä oli kohtalaisen hyvä. Muutamia hiekkatiepätkiä kohdalle osui jokivarsilla ja entisen rautaesiripun paikkeilla, mutta muuten saatiin mennä asfalttipäällysteistä tietä. Merkittyjen pyöräreittien viitoitus on Tšekissä suht hyvällä mallilla. Kirkkaan keltaiset opasteviitat erottuvat hyvin, joskin joissakin paikoissa paikallistuntemus tai kartta on tarpeen. Muuten voi viitoista huolimatta olla hieman arvuuttelua mihin viiden polun risteyksestä pitäisi lähteä, etenkin jos viitat vielä sattuvat näyttämään vähän mihin sattuu. Merkittyjen reittien varrelta löytyy myös hyvin levähdyspaikkoja sopivin välimatkoin. Levähdyspaikkojen varustelut vaihtelevat, mutta ainakin pöytää, penkkiä ja usein myös reittikarttaa on tarjolla tai nähtävillä. Suurin puute levähdyspaikoilla ovat vessat. Niitä kun ei ole missään.

 

Opastaulu reitin alkupäässä Brnossa.

Sumuinen aamu ja edessä pelkästään pyöräilijöille tehty tie.

Levähdyspaikka Itävallan rajalla.

Ja suuntana oli...?

Maastoltaan ja maisemiltaan alue oli korkeintaan kevyesti kumpuilevaa. Ainut mäkikirimaaliksi sopiva paikka oli Mikulovin keskustaan noustessa. Onneksi maalissa odotti katukahvila tiramisuineen. Edellä mainitun rautaesiripun tuomien sotahistoriakohteiden lisäksi reitti kulki mm. UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluvan Lednice - Valtice kulttuurimaisema-alueen läpi.

Lednicen linna.

Maailmanperintöalueella viihtyy myös majava.

Ekan pyöräilypäivän jälkeinen majapaikkamme sijaitsi Nový Přerovissa. Kyseessä oli isäntäpariskunnan vuosien mittaan kunnostama, ja edelleen osittain työn alla oleva, maatila, jonka yhteydessä he ovat alkaneet tarjota myös majoituspalveluja (http://www.januvdvur.cz). Tästä paikasta on pelkästään positiivista sanottavaa. Majoitushuoneet olivat siistejä ja sisustukseltaan paikan historiaan sekä ympäristöön hyvin istuvia. Paikan isäntä otti meidät henkilökohtaisesti vastaan ja saimme heti kodiksi asetuttuamme sekä suihkussa käytyämme höyryävää ja herkullista keittoa lämmikkeeksi hieman sateisen ajopäivän päälle. Loppu iltakin meni samaisen pöydän ääressä alueen eri viinejä ja talon omaa vuohenjuustoa maistellen. Vielä kun aamulla saimme runsaan ja maittavan aamiaisen, niin en voi kun suositella kyseistä paikkaa mikäli tuonne päin Tšekkiä satutte eksymään. Pyörällä tai ilman.

Majoitushuone Januv Dvurissa.

Maittava maalaisaamiainen.

Jälkimmäinen pyöräilypäivämme päättyi Prušánkyn pikku kylään, jossa majoitus oli ihan hotellitasoista. Joskin hieman askeettisen oloisessa mutta kuitenkin ihan siistissä ja uudessa hotellissa. Ja toki tähänkin iltaan sisältyi ruokaa ja viiniä. Tällä kertaa seitsemän ruokalajin ja seitsemän eri viinin muodossa. Reissun muonitus- ja juottopuolesta ei siis voi valittaa. Kyseinen illallinen toimi myös hyvänä pohjustuksena seuraavan päivän viinifestivaalille (http://www.otevrenesklepy.cz). Neljän kylän yhteisenä ponnistuksena järjestetty festivaali oli hieno esimerkki paikalliskulttuurin hyödyntämisestä matkailullisesti. Kylissä oli viinien lisäksi tarjolla paikallisia musiikkia- ja tanssiesityksiä. Päivän aikana tuli käytyä läpi 15 pientä viinikellaria ja maisteltua n. 30 eri viiniä, joten kiitettävän fiini päivä siitä kehkeytyi.

Pyöräilijän perusillallinen.

Viiniä viinin vieressä.

Humppa a' la Tšekki.

Jonkun uskollinen ystävä.

Yhteistyökumppaninamme ja reissun järjestänä toimi Nadace Partnerstvi (http://www.nadacepartnerstvi.cz), joka on Tšekin johtava ympäristöprojekteja tukeva säätiö. Yhtenä heidän toiminta-alueenaan on myös pyöräily ja pyörämatkailu, ja siihen liittyen Greenways-projekti, jonka tarkoituksena on pyöräreittien ja sen varrella olevien palvelujen kehittäminen. Palvelujen kehittämisen osalta merkittävää on Cyclists Welcome -sertifiointijärjestelmä, jolla arvioidaan niin majoitus-, ravitsemis- kuin käyntikohteidenkin soveltuvuutta pyörämatkailijoille. Tämä järjestelmä on se minkä vuoksi halusimme juuri Tšekkiin mennä ottamaan oppia siitä, mitä kaikkea pyöräilijäystävällisessä palvelussa on otettava huomioon. Toivottavasti saamme siirrettyä oppimme, ja jopa kehittämään niitä vielä Tšekkiä pitemmälle, Suomeen luotavaa Homestay-järjestelmää kehitettäessä. Cyclists Welcomen uudet nettisivut on juuri avattu, joten jos suunnittelet pyöräreissua Tšekkiin, niin suosittelen tutustumaan: http://www.cyklistevitani.cz

Sertifioitu majapaikka.

Kulkupelini kahden päivän ajan.

Seuraavassa postauksessa käyn sitten läpi mitä Saksalla oli annettavana. Ja tällä kertaa sitä postausta ei tarvii odottaa kahta kuukautta. Oikeesti!

Kommentointi

Kommentointimahdollisuus on nyt vaihdettu sellaiseksi, että sen pitäisi toimiakin, ainakin suht koht moitteetta. Tuo Bloggerin oletusasetus on aina vähän temppuileva.

Pahoittelu samalla kuukauden hiljaiselosta. Ensi viikon jälkeen on tulossa uutta juttua mm. parista ulkomailla työn ohessa suoritetusta lyhyestä pyöräreissusta.

Palaillaan siis pikapuolin asiaan.

623,8

Talven taittumisen pitkittyminen Itä-Suomessa(kin) on tarjonnut mainiot mahdollisuudet pyöräilykunnon kohottamiseen vaihtoehtoisilla lajeilla. Itsellä talvipyöräily rajoittuu suurimmaksi osaksi vain kodin ja työpaikan välin suhaamiseksi, joten pyöräilytuntuma aina vähän talven aikana karisee. Vaikka uskollinen Helkama Ainotar kyllä tuo omat pikantit lisänsä vähäisiinkin polkukilometreihin vaihteettomuutensa ja lievän ”raskassoutuisuutensa” ansiosta. Mutta talvipyöränä se on aivan lyömätön! Leveillä talvigummeilla se kulkee pahempienkien röpelikköjen yli kuin panssarivaunu eikä kerää lunta lokasuojiin. Mahtava menopeli! Uskollisuus minua kohtaan sillä tosin on vielä aika alkutekijöissään, koska hankin kyseisen lullan vasta viime kesänä. Mutta ikää pyörällä on varmasti moninkertaisesti. Se oikeasti uskollisempi kulkupelini on jo kuuden (tai seitsemän, ei voi muistaa tarkasti) vuoden ikään ehtinyt Nishikin hybridi. Kyllä, juuri niitä pyöriä, joita vaikkapa Fillari-lehden foorumilla kaikki ”oikeat” pyöräilijät katsoo kuin halpaa makkaraa. Niitä, joilla ehkä just kehtaa kaupassa käydä, tai postilaatikolla. Ite oon tuolla pärjänny niin työ- ja vapaa-ajanmatkat, kuntoilut kuin viime kesänä ekan pitemmän reissunikin, joten imekää pumppua ”ammattilaiset”!

Takaisin asiaan. Edellä mainituista keliolosuhteista johtuen Nishiki on edelleen varastossa syksyn jäljiltä. Toisin kuin (myöskin uskolliset) pertsan sukseni, joita pitkän talven ansiosta on tänä vuonna kulutettu ennätyksellisen ahkerasti. Hiihtokauden alkaessa tammikuun alussa asetin talven tavoitteen 400 kilometriin. Viime talvena lykkimistä kertyi 351 km, joten pitihän sitä lähteä parantamaan. Tavoite täyttyi jo tasan kuukausi sitten, 9. maaliskuuta. Piti siis ottaa seuraava tavoite eli 500 km. Ja kun sekin tuli saavutettua, oli seuraavaksi nostettava rima 550 kilometriin ja lopulta viikko sitten jo 600 kilometriin. Tänään tuo maaginen raja sitten ylittyi ja vieläpä mukavan reilusti. Ajatuksena oli vain lähteä puhkaisemaan se kuudensadan raja juuri ja juuri, mutta koska ilma ja keli olivat valehtelematta talven parhaimmat, niin matkaa kertyi vaaditun 12 km sijasta 35 km. Tuloksena siis rajapyykin kaatuminen sekä talven pisin hiihtolenkki. Kunniallinen päätös hiihtokaudelle. Kelien puolesta voisi jatkaa vielä lisääkin, mutta työvelvollisuudet valitettavasti pakottavat ainakin viikon tauolle. Ja sen jälkeen saattaa ne kelitkin olla jo melko lailla menneitä.

Hyvillä mielin voin nyt siis pistää talvisen ”harjoituskauden” pakettiin ja alkaa valmistautumaan kaksipyöräisten kauden aloitukseen. Siihen tarjoutuu onneksi mahdollisuus jo noiden työvelvollisuuksien kauttakin. Oma kesäpyörä joutuu tosin vielä ainakin sen viikon verran odottamaan liikkeelle pääsyään. Mutta kun liikkeelle päästään niin ainakin on nyt reisissä ruista kesän rientojen varalle!

Lopuksi vielä käytännön vinkki niille, jotka tuskailevat etteivät ehdi tai jaksa enää työpäivien jälkeen harrastaa minkäänlaista liikuntaa. Hoitakaa se liikkuminen jo aamulla! Itse otin tämän toimintamallin käyttöön nyt talven aikana ja on tuntunut erittäin hyvältä. Ajoissa vain sängystä ylös, vähän venyttelyä, ladulle, suihku, aamiainen ja reippaana töihin. Olo on freesi ja energinen töiden alottamiseen.

Plus voit töistä kotiin päästyäsi huoletta laiskotella koko illan :)

Palkkia palkin perään eli talven hiihtolenkit graafisesti

(www.polarpersonaltrainer.com)