Tämän päivänhän piti siis alun perin olla reissun viimeinen pyöräilypäivä ja reittinä Porvoo - Helsinki. Reitin lähtö- ja päätepiste pysyivätkin suunnitelman mukaisina, mutta muilta osin kuviot vaihtuivat täysin. Katselin jo edellisenä iltana sääennusteita, jotka uhkailivat aikeitani sateella, ukkosella ja vastatuulella. Niinpä mukavuudenhaluinen minäni alkoi pohtia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehtohan olisi ollut hypätä bussin kyytiin, mutta se nyt tuntui vähän tylsältä. Sen sijaan päädyin jotain kautta m/s J.L. Runebergin sivuille. Kyseessä on laiva, joka liikennöi kesäisin Helsingin ja Porvoon väliä. Ja koska nettisivujen mukaan kyytiin saisi myös pyörän, niin ratkaisu oli selvä. Hyppäisin jälleen kerran laivan kyytiin. Kolmas kerta tällä reissulla. Varasin jo illalla lipun, jotta varmasti pääsen mukaan.
Risteilyvaihtoehdossa oli tosin se pieni viivyte, että laiva lähtisi Porvoosta vasta klo 16. Aikaa oli siis tapettavana ruhtinaallisesti. Onneksi se ei näin laiskalle ihmiselle ole mikään ongelma. Aamiaisen syötyäni velttoilin hotellilla niin pitkään kuin oli mahdollista ja sen jälkeen lähdin luonnollisesti etsimään lounasta. Olin jotain Porvoo-esitettä selaillessa törmännyt Taidetehtaaseen, josta sitä kuulema voisi löytyä. Ja näin kävikin. Taidetehdas on joku (uudehko?) kulttuuri- ja kongressikeskus, jonka yhteydessä on mm. taidenäyttelyjä, elokuvateatteria ja ravintolaa. Viimeksi mainitusta, eli Ravintola Vitriinistä, löytyi 10 eurolla erittäin maittava lounaspöytä, jonka ääressä oli mukava kuluttaa mahaa täyttävää aikaa. Lounaan jälkeen kiertelin tovin myös taidenäyttelyjen ja -lainaamon tiloissa ja istahdin Coffee Houseen jälkiruokateelle ja marjapiirakalle. Koko Taidetehdas vaikutti kaikin puolin fiksun oloiselta kokonaisuudelta. Lisäplussana erinomaisen jykevät ja simppelit pyörätelineet pihalla.
Hyvin pitkitetyn lounaan ja muun kiertelyn jälkeen oli aika lähteä liikuskelemaan Runebergin lähtölaiturin suuntaan. Tässä vaiheessa taivaalle vilkaistessa ei kyllä harmittanut yhtään, että olin päätynyt tähän laivaratkaisuun.
Joen toiselle puolelle päästyäni paatti odotti ylväänä matkustajiaan, joten ei muuta kuin pyörä sekä mies kyytiin ja keula kohti Helsinkiä. Laiva ei onneksi ollut mitenkään erityisen täynnä, joten istumapaikan löysi halutessaan mistä päin tahansa. Porukassa oli mukana muitakin pyörän kanssa liikkeellä olevia ja yhden miehen kanssa tuli matkan aikana juteltua paljonkin pyöräilyn ja pyörämatkailun tilasta meillä ja muualla Euroopassa Hän ehdotti hyviksi reissukohteiksi mm. Viroa ja Tukholman saaristoa. Pitänee laittaa korvan taakse nämä vinkit. Muuten matka Helsinkiin sujui pitkälti maisemia katsellen ja vähän välipalaa laivan kahvilassa nautiskellen. Ja toki kävin myös laivan ohjaamossa varmistamassa, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.
Kuten kuvista voi päätellä, niin pahemmin ei sadetta lähistöllä näkynyt missään vaiheessa. Eikä sitä ilmeisesti olisi lopulta ollut mantereen puolellakaan reitin varrella. Tästäkään huolimatta ei silti harmita, että tuli valittua tämä vaihtoehto. Oli ensimmäinen kerta, kun pääsin risteilemään tätä reittiä ja tähän laivaan, joten kyllä päivä oli kaikin puolin antoisa. Ja se vastatuulikin harmitti laivan kannella varmasti vähemmän kuin pyörän satulassa. Kolmisen tuntia laineiden liplatusta katseltuani alkoi edessä näkyä jo tuttuja näkymiä, kuten kaunista Vuosaaren satamaa. Ja siitä enää tovi, niin oltiinkin jo Saulin kaupunkikodin rannassa. Laivasta päästyäni polkaisin kokoonpanoni Pasilaan ja asetuin kavereiden nurkkiin loisimaan.
Tämä reissu on nyt siis pääpiirteissään päätöksessään. Helsingissä hengailun jälkeen palaan toki vielä VR:n kyyditsemänä kotiin, mutta näistä päivistä tuskin enää tänne sen enempää kirjoittelen. Jonkinlainen reissun yhteenvetopostaus on kyllä tuttuun tapaan vielä tulossa, mutta palataan siihen kunhan tästä kotiudun ja pääsen asettumaan aloilleni.
Kiitos jälleen sinulle, kun seurailit matkaani joko täällä blogin puolella tai Facebookissa, tai jopa molemmissa.
Aurinkoista loppukesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti