Fillarnisti: elokuuta 2013

31. elokuuta 2013

Liikennekulttuurinen kommenttipostaus


Eilinen päivä oli valehtelematta yks miun pyöräilyhistorian, ja etenkin some-historian, mielenkiintoisimmista. Tuota liikennekulttuurivideota koostaessa aattelin, että ehkä tää nyt jotain kommentteja herättää, mutta ihan näin valloilleen ryöpsähtänyttä keskustelua en osannu odottaa. On siis heti alkuun paikallaan antaa kiitokset YLE Pohjois-Karjalalle ja YLE Uutisten Suora linja -ohjelmalle asian jakamisesta. Ja vielä suurempi kiitos kaikille teille, jotka olette jakaneet videota eteenpäin ja täällä blogin puolella tai YouTubessa sitä kommentoineet. Keskustelu on paikotellen ollut suorastaan hersyvää :) Kaikkiin kommentteihin vastaamiseen menisi ikä ja terveys, mutta jotain pientä yhteenvetoa tässä vois koittaa useamman kerran esiin nousseista asioista tehdä. Joskin näihinkin kaikkiin kommentoijat ovat jo toinen toisilleen vastailleet.

Päällimmäisenä nousee esiin tämä sana 'joustavuus'. Sehän on selvä, että sujuva liikenne vaatii sillon tällön joustavuutta puolin ja toisin. Se mikä näissä pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisissä tilanteissa kummastuttaa, on joustavuuden vaatiminen pääasiassa vain pyöräilijöiltä. Toisin sanoen näissä esimerkkitapauksissakin väistämissääntöjä rikkovaa autoilijaa puolustellaan ja sen varjolla pyöräilijältä odotetaan joustavuutta, jotta liikenne olisi sujuvaa. Ja mikä hauskinta, niin noissa tilanteissahan sitä joustavuutta on omasta puolestani ollut vaikka kuinka ja paljon. Jos en olisi tilanteissa joustanut, niin olisin löytänyt itseni aika monen auton kyljestä. Noita edellä mainittuja väistämissääntöjä on jo kiitettävästi käyty videopostauksen kommenteissakin läpi, mutta kerrataan nyt vielä ne kaksi oleellisinta, mitkä videon tilanteissa tulivat esiin. Eli kun tulet kolmion takaa, väistät kaikkea liikennettä vauvasta vaariin ja kääntyessäsi väistät risteävää liikennettä. Tämän monimutkaisemmasta asiasta ei ole kyse. Niin, ja se sininen Yaris(?) kääntyi päätieltä vasemmalle.

Videon pätkiä kuvatessa ei mitenkään tieten tahtoen tai tarkotuksella hankkiuduttu hankaliin tilanteisiin, tai yritetty saada talteen mahdollisimman vaarallisia hetkiä. Tarkoituksena oli vain kuvata esimerkkejä teillä liikkuvien yleisistä asenteista ja toiminnasta. Yksikään tilanteista ei tullut varsinaisesti yllätyksenä, ehkä pois lukien se kadun reunasta u-käännöksen tehnyt tapaus. Mutta hänkin sentään näytti vilkkua :) Ehdin ja pystyin siis hyvin ja hallitusti varautumaan jokaiseen tilanteeseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä yksinkertaista tosiasiaa, että risteystilanteissa liikennesääntöjä rikkovana osapuolena oli aina autoilija.

Kolmantena asiana tässä voisi nyt vielä mainita tuon kansaa puhuttaneen tilannenopeuden. Kuten jo kommenteissa vastasin, niin tilannenopeus näyttää videolla suuremmalta mitä se todellisuudessa on. Heitin tuolloin arviona arkipyöräilynopeuteni olevan n. 20 km/h. Eilen kotiin polkiessani tarkkailin sitten nopeuttani. Mittari kertoi työmatkan keskinopeudeksi 21,3 km/h ja huippunopeudeksi matkan ainoassa alamäessä 27,3 km/h. Suoraa risteyksetöntä pätkää mennessäni nopeus oli 23 km/h. Maltillisen ajonopeuden lisäksi omaan ajotapaan kuuluu risteyksiin tullessa vauhdin himmaaminen (joka sekään ei videokuvassa selvästi erotu) ja muun liikenteen tarkkailu. Rohkenen väittää, että mikäli risteyksiin tultaisiin kuvaillun kaltaisesti "kuin viimeistä päivää", niin yksikään näistä tilanteista ei ois päättynyt noinkaan joustavasti.

Tässä nyt nämä muutamat oleellisimmat asiat, mitä mieleen nousi ja mistä keskustelua on syntynyt. Vielä uudemman kerran kiitokset kaikille videota ja blogilinkkiä jakaneille sekä kommentoinneille. Toivottavasti keskustelu liikennekulttuurin ja ilmapiirin parantamiseksi jatkuu mahdollisimman monella tasolla.

Ja tähän loppuun mykistyneen olon aikaan saaneet tilastotiedot.

Blogin latauskerrat eilisen ja tämän päivän aikana: 13 759
Videon katselukerrat YouTubessa: 12 911

Kiitos!

29. elokuuta 2013

Joensuun liikennekulttuuria

Monet pitää Joensuuta pyöräilykaupunkina. Ja kyllähän se sitä onkin jos vaikkapa mietitään pyöräteiden määrää ja pyörällä liikkuvien määrää kaupungilla. Silti sitä aika säännöllisesti hieman nyppiintyy, kun täällä suhailee pyörän kanssa. Karkeasti ottaen lähes päivittäin löytäisi itsensä jonkun auton alta/kyljestä/päältä, jos ajelisi sillä oletuksella, että muut huolehtii velvollisuuksiensa täyttämisestä. Toisin sanoen väistäisivät sillon kun väistää pitää.

Toistuvista tilanteista innostuneena aloin kesän alussa taltioimaan pääasiassa työmatkojeni tapahtumia videokameralla. Välillä kamera tietysti unohtui kotiin tai se jäi laittamatta päälle tai akku loppui, mutta lopputulemana sain kuitenkin jotain kesän aikana kasaan.

Tässä siis lyhyt tiivistelmä Joensuun liikennekulttuurista pyöräilijän silmin. 


Yhteenvetoa tämän postauksen saamien kommenttien pohjalta löydät täältä: http://fillarnisti.blogspot.fi/2013/08/liikennekulttuurinen-kommenttipostaus_31.html


12. elokuuta 2013

Tour de Pohjanmaa - Jälkipöhinät


Nyt on ehkä sen verran jo vettä virrannut ja aikaa kulunut, jotta on sopiva hetki vähän summailla yhteen reissufiiliksiä. Tekstin sekaan heittelemäni kuvat ei nyt välttämättä liity käsiteltäviin asioihin, vaan ovat enemmänkin vain rikkomassa loputonta tekstitulvaa.

Jonkin sortin tiivistyksen vois tehdä tähän heti alkuun ja todeta kaiken menneen erittäin hyvin. Ja nyt kun sanoin näin, niin varmaan tässä eteenpäin kirjottaessani alan kohta muistamaan erinäisiä juttuja, jotka ei ollu erittäin hyviä, mutta perutaan toi äskeinen toteamus sitten jos niin käy. Lähdetään tarkastelemaan mennyttä vaikkapa nyt niiden linjausten pohjalta, mitä reissun osalta tein ennakkoon. Niitähän oli mm. sellasia kuin: pois metsätaipaleilta, reitin varrelle ihmisiä/kyliä/kaupunkeja aiempaa enemmän ja päivämatkat lyhyemmiksi.

Ennakkoon minua ”peloteltiin” useammankin ihmisen toimesta sillä, että Pohjanmaalla on tasasen tylsää, tai ehkä tylsän tasasta polkea. Tämä pelottelu osottautu suurelta osin täysin katteettomaksi. Kyllä, olihan siellä paljon tasasia pätkiä, mutta kaikkien oletusten vastasesti korkeuserojakin löytyi. Aiempiin reissuihin verrattuna ne vaan oli tällä kertaa maltillisempia ja kaikin puolin mukavia. Etapeille osui useasti kohtia, joissa ensin ajeltiin kuin huomaamatta hiljalleen ylöspäin ja seuraavaksi saikin sitten lasketella kilometrikaupalla samanlaista loivaa myötälettä alaspäin. Ja tällaset osuudethan on mitä parhaimpia pyöräillä. Nousut ei juuri tasamaata enempää rasita ja laskupätkillä vauhti pysyy yllä vaikkei paljon asian eteen edes tee.


Nämä kaikki maltillisesti polveilleet tiet myös kulki suurimmaksi osaksi muualla kuin metsän keskellä. Toki muutamia paikkoja oli, missä metsä oli vallitsevana maisemana, mutta pääasiassa mentiin kuitenkin peltoaukeiden ja pienempien sekä isompien asutuskeskittymien läpi. Ja mikä mukavinta niin ne kaikkein aukeimmatkin peltotaipaleet olivat kuitenkin tasasesti asutun olosia. Missään vaiheessa ei tullut sellasta oloa, että polkisi keskellä ei mitään. Oltiin siis koko ajan ihmisten ilmoilla. Tämä oli sikäli mukavaa, että jos jotain ongelmia ois ilmaantunu, niin apua luultavasti ois saanu aika läheltä. Vähänkin isompia asutuskeskuksia osui myös reitille sopivin välein. Matkat palvelusta (kuten kaupat, ravintolat) toiseen oli hyvinkin inhimillisiä, eli huolto pelasi.

Mitenkäs sitten päivämatkojen kanssa kävi? Hyvinhän niiden kanssa kävi. Edellisten reissujen 90 km/päivä tahdista pudotettiin nyt summittaisten laskelmien perusteella lukemiin 68,25 km/päivä. Alunperin olin mielessäni aatellu sellasia 60-70 kilsan päivämatkoja ja kyllähän se just ja just niihin rajoihin jäi. Heti toisena varsinaisena ajopäivänä rykästy 92 km oli ainut päivä, jollon päivämatka meni reippaasti yli ton suunnitellun. Muina päivinä pysyttiin jonkinlaisen virhemarginaalin sisällä. Lyhin päivä oli torstain Pietarsaari - Kokkola välin 52 km, josta siitäkin ainakin 6-7 kilsaa tuli illan ruokareissun ansiosta.


Ja kun nyt näihin numeroihin päästiin, niin jatketaan niillä. Miulle ehdotettiin jo reissun aikanakin, että kertoisin minkä hintaisissa majapaikoissa yöni vietin. Lupasin tehdä niistäkin jotain yhteenvetoa jälkikäteen ja aattelin pitää lupaukseni. Majapaikkojen valintaan toi oman ongelmansa se, että olin melko sesonkiaikana liikkeellä eli kaikki idylliset ja edulliset pikkupaikat olivat täynnä jo valmiiksi. Osin siis olosuhteiden pakosta majotukset painottu hotelleihin, joissa nyt ei tietenkään sinällään mitään vikaa ole. Palvelu pelaa ja fasiliteetit on useimmiten hyvät pyörällä liikkuvaa ajatellenkin. Mutta kyllä sitä mieluiten silti etsisi juuri niitä Brinkin Vanhan Pappilan kaltasia paikkoja, jotka erottuu valtavirrasta. Eikä tähän siis syynä ole hinta vaan sellasten paikkojen persoonallisuus ja useimmiten myös kotoisuus, jollasta hotelleissa ei saa. Näistä seikoista johtuen majotusten keskihinnaksi tuli 79 e/yö. Tähän ainoan selvän poikkeuksen toi Pappilan 48 euroa. Yhteensä majoitukset verotti reissukassaa reilun 600 euron verran.


Ruokailujen osalta pysyin mielestäni suht maltillisella tasolla. Kaikki siirtymäpäivätkin mukaan laskettuna syömiseen meni keskimäärin 35 e/päivä eli yhteensä 350 euroa. Päivän ruokamenot piti pääsääntösesti sisällään yksi tai kaksi välipala-/jäätelötaukoa, kevyen lounaan ja illalla sitten vähän runsaampi ruokailu. Kuten taisin jo jonkun päivän kohdalla mainita, niin näiden reissujen yksi hyvä puolihan on siinä, että voit aika vapaasti syödä mitä haluat. Asfaltti nielee kuitenkin kaiken päivän aikana.

Muita reissukuluihin laskettavia juttuja oli vielä tietenkin bussisiirtymät reissun alussa ja lopussa. Tämä kustansi pyöreesti 80 euroa/suunta. Paluumatkalla kuljettaja ei viitsinyt rahastaa pyörästä erikseen, kun maksaa kuulemma muutenkin jo niin paljon tulla Oulusta Joensuuhun. Sain siis reilun 5 euron alennuksen paluumatkasta. Kun nämä kaikki kustannukset ynnätään yhteen ja lisätään vielä jotkut satunnaiset energiajuoma-/patukkatäydennykset, niin reissun kokonaiskustannuksiksi saadaan vajaa 1200 euroa, tarkalleen 1163 euroa. Tässä kohtaa joku varmaan on aivan pöyristyny ja toteais, että samalla rahalla vois olla vaikka pari viikkoa etelässä. Niin varmaan vois, mutta voi sen käyttää myös muuhun.

Toivon, että nää laskelmat päätyis mahdollisimman monen matkailualan ammattilaisenkin silmiin. Yllättävän moni alan ns. asiantuntijakin kun edelleen elää siinä oletuksessa, että kaikki pyörämatkailijat pyrkii reissaamaan mahdollisimman halvalla, nukkuen teltassa tien varrella tai leirintäalueella ja laittavan omat ruokansa trangialla. Näinhän asia ei ole, vaan pyörämatkailijoissa on laidasta laitaan olevaa väkeä, kuten muissakin matkailijoissa. Oma reissufilosofia on sen suuntanen, että mukavuudenhalusena en oo kiinnostunu reissaamaan teltan ja trangian kera, mutta tarkotuksena ei oo myöskään elellä mitenkään tuhlaillen. Ja ainakin näistä euroista suurin osa jää tänne koti-Suomeen eli kansakunnan hyväksi tässä on tullu ahteriaan rääkättyä! Odotan siis Suomen hallitukselta jonkinlaista huomionosotusta kotimaan talouden tukemisesta.


Huh huh, tässähän alkaa tekstiä olla jo kohta enemmänkin kuin omiksi tarpeiksi. Ja lämminkin tuppaa tulemaan tässä. Jos jotain kuitenkin vielä. Noiden jo läpi käytyjen suurten linjojen lisäksi tein satunnaisia pikku juttuja vähän eri tavalla kuin aiemmin. Yksi idea oli jatkuvan kännykkäkartan kyttäämisen sijaan kirjotella kunkin päivän reitti pääpiirteittäin paperille ja edetä näiden ohjeiden mukaan. Homma toimi mallikkaasti ja karttaa piti vilkaista silloin tällöin oikeastaan vain kaupunkeihin saavuttaessa varmistuakseni oikeasta reitistä. Suurin osa suunnistuksesta sujui siis tällasilla lapuilla.


Jaa sekavan näkösiä? Selkeys ja loogisuus on katsojan silmässä. Toinen oikeastaan vieläkin pienempi, mutta elämää helpottanut ahaa-elämys on tässä!


Ei, miulla ei ollu mukana löylytuoksua, vaan tossa pullossa kulki pyykinpesuaine. Pullon osalta piti vaan soveltaa, kun en ennen reissua edes Prisman muovitörppöosastolta löytäny asianmukasta pulloa. Piti siis ostaa tuo ja vaihtaa sisältö. Aiemmilla reissuilla oli siis ollu mukana pyykkipulveria Minigrip-pussissa, mutta pulverihan nyt ei käsipyykissä ole se kaikkein kätevin. Nyt siis edistyttiin tässäkin asiassa ja pyykinpesu oli helppoa ja sujuvaa. Eikä vaatteet edes pahemmin haissu hunajalle tai eucalyptukselle.

Vielä ihan tässä loppumetreillä haluan nostaa esiin bussimatkailun mukavuuden. Täytyy myöntää, että ennakkoon oli vähän jännitys siitä, miten puuduttavaa istumista se tulisi olemaan. Mutta ilokseni voin todeta olleeni hitusen väärässä. Vaikka matkat olikin aika pitkiä, niin bussissa on kyllä verrattain mukava matkata. Penkit on omasta mielestä mukavammat kuin junissa, autossa oli ainakin näinä kahtena kertana tosi rauhallista (vertaa esim. junan käytävällä juoksevat ja huutavat lapset) ja tällasilla pitkillä matkoilla auto kuitenkin pysähtyy sillon tällön vartiksi tai pitemmäksikin aikaa, jolloin voi käydä jalottelemassa. Tai hakemassa vaikka teetä asemalta tai jäätelöä lähikaupasta. Ja missään vaiheessa ei tarvii pelätä, että joku epäkuntonen kiinnitysratkasu naarmuttaa pyörää. Joten ainakin tässä vaiheessa liputan vahvasti bussin käytön puolesta. Toki mielipide voi seuraavalla kerralla muuttua kun on tappava helle ja auto aivan täynnä eikä ole mahdollista vallata kahta penkkiä itselleen. Mutta siihen asti menen näillä näkemyksillä.


Ja koska en nyt malta lopettaa ja koska jota kuta ehkä kuitenkin kiinnostaa, että mitä jatkossa, niin laitetaan nyt pari ajatusta mitä on ehtinyt mieleen tulla. Mikäli ensi kesänäkin on mahdollisuus lähteä reissuun, niin vaihtoehtojahan on vaikka miten ja paljon. Voisin lähteä Vaasasta/Seinäjoelta tällä kertaa etelään päin. Tai voisin lähteä etelärannikkolle ajelemaan Kuninkaantien ihan ajatuksella läpi, vaikka siellä kolme vuotta sitten jo vähän tuli pyörittyäkin. Tai voisin kokeilla miten ruotsiummikko pärjäisi Ahvenanmaalla. Tai voisin lasketella Länsi-Lappia alaspäin. Tai... Niin, onhan näitä vaihtoehtoja vaikka kuinka ja paljon. Mutta yhdeksi tavoitteeksi ja muutokseksi voisi ensi kesänä ottaa sen, että viipyy vaikka pari yötä yhdessä ja samassa paikassa, mikäli lähistöllä on enemmänkin nähtävää. Nyt jäi esim. Kokkolassa Tankarin majakkasaarella käymättä, koska se olisi vaatinut oman päivänsä. Eli jotain tämän suuntasta ensi vuonna. Ehkä.

Kai tähän loppuun ois vielä kohteliasta laittaa parit kiitokset.

Kiitän Seinäjoen Cumulusta, Härmän Kylpylää, Pietarsaaren Kaupunginhotellia, Brinkin Vanhaa Pappilaa, Hotelli Rantakallaa, Hotelli Raahen Hovia, Liminganlahden luontokeskusta, Hailuodon Luotsihotellia ja Kerttua hyvästä majoituksesta.
Pohjolan Matkaa kiitän hyvistä ja sujuvista bussikyydeistä, joiden aikana tuli käytyä niin monella pikku paikkakunnalla, ettei sitä määrää saisi sovitettua useammankaan viikon pyöräreissulle.
Ja kiitoksen ansaitsevat myös MiesHelsingistä, NainenOulusta ja MiesNorjasta. Kollegoiden tapaaminen on aina ilo!

Kiitokset siis kaikille. Fillarnisti vaikenee.
No ei vaikene, mutta tää tekstitulva loppu nyt tähän!


3. elokuuta 2013

Mediajulkkis

Tuntemattomaksi jääneen blogilinkin jakajan lisäksi Fillarnisti reissuineen sai myös pienimuotoista medianäkyvyyttä. Synnyinseutujen paikalliset aktiivit katsoivat asiakseen kertoilla, mitä se mualimalle lähteny kaveri kesäsin hellepäissään puuhailee.

Tarinointi löytyy osoitteesta http://www.mietoinen.fi/node/5875.



Kiitokset viestinviejälle!

Oon pari päivää hämmästyen ja kummastuen seurannu blogin kävijätilastoja. Koko reissun ajan sivun latauksia tuli sellanen 70-80 päivässä, mutta nyt torstaina tapahtui jotain odottamatonta. Blogia käytiin katsomassa tuon päivän aikana peräti 337 kertaa!



Kovin tarkkaa selkoa en pysty saamaan mistä moinen huikea piikki johtuu, mutta sen tiedän, että valtaosa noista kävijöistä on Facebookin kautta tänne eksynyt. Ja nyt en puhu blogin omasta Facebook-sivusta, vaan että joku ystävällinen hahmo on omalla sivullaan jakanut linkkiä erityisesti tuohon Virtaavia vesiä ja taivaallisia taukopaikkoja -kirjoitukseen.

Kiitokset siis siulle tuntemattomalle hyväntekijälle, joka näin onnistuneesti välitit pyöräilyn ilosanomaa eteenpäin :)