Mitä sitten tänään tein, kun ei kerta pyöräily maittanut? Ainakaan ei tullut liikaa laiskoteltua. Kuusi tuntia kiersin Porvoon keskustaa jalkapatikassa ristiin rastiin, joten liikuntapuoli ei tänäänkään jäänyt pois kuvioista.
Aloitin kierrokseni jokirannasta, josta etenin hiljalleen vanhaan kaupunkiin. Tuo alue Porvoosta on kyllä aina yhtä viehättävä ja kiinnostava. Pieniä putiikkeja sekä ravintoloita vieri vieressä ja tuntuu, että katseltavaa riittää vaikka miten pitkäksi aikaa. Mukaan mahtuu käsityöpainottaisten kauppojen lisäksi lähes kaikkea mahdollista, kuten erinäistä vanhaa tavaraa kauppaavaa liikettä.
Pikkuputiikkien lisäksi toinen ominaispiirre Porvoon vanhalle kaupungille on tietysti ne pienet, kapeat, mukulakivipäällysteiset kadut ja kujat, joiden varrella nämä kaikki putiikit sijaitsevat. Ja näitä katujahan riittää. Osa vielä varsin mäkisiä sellaisia. Mutta nättejä ja sympaattisia ovat silti kaikin puolin.
Sinne katujen, kujien ja putiikkien lomaan on sitten vielä ripoteltu yhtä sun toista nähtävää, kuten erinäisiä patsaita (mm. Albert Edelfelt ja Gabriel Linsen). Tunnetuimpana nähtävyytenä varmaan on kuitenkin Porvoon tuomiokirkko. Juuri se, joka historian hämärissä on palanut useammankin kerran. Viimeisimpänä ja tunnetuimpana varmaankin se kymmenen vuoden takainen tuhopoltto. Nykyään kirkko on kuitenkin jälleen uljaassa kunnossa ja vetää matkailijoita puoleensa kuin hunaja ampiaisia. Kaupungissa huomasi kyllä hyvin, että muun Euroopan kesälomakausi on alkanut. Oppaan vetämiä turistiryhmiä tuli vastaan vähän joka nurkalla.
Aikani vanhassa kaupungissa kierreltyäni poikkesin hieman sivummalle luonnon helmaan ja kiipesin keskustan kupeessa olevalle Linnamäelle (ei siis LinnaNmäelle). Linnamäki on keskiaikainen rauniolinna eli siis toisin sanoen paikalla on joskus ollut jonkinlainen linna, mutta nyttemmin siinä on käytännössä vain mäki, jota kiertää vallihaudan jäänteet. Tai on siellä varmaan jossain perustuksissa jotain arkeologeja kiinnostavaa, mutta tavallinen pulliainen näkee paikasta juuri tuon verran. Mutta eipä siinä mitään. Paikalla on varmasti joskus ollut ihan komea rakennelma, josta on ollut hyvä valvoa lähitienoota. Linnamäen vieressä on Maarin lahti, joka on kaiketi joskus toiminut satamana mäellä sijainneelle linnalle. Nykyään paikalla on merkitystä lähinnä perinneympäristönä ja kasvistoltaan monipuolisena alueena. Ja saihan sieltä myös yhden uuden näkökulman Porvooseen.
Mäellä pyörimisen jälkeen jatkoin matkaani joen toiselle puolelle, jossa odotti Wanhan Aseman Makasiinipuoti. Kyseessä on varsin persoonallinen yhdistelmä taide-, matkamuisto- ja lahjatavaramyymälää. Toki paikan päältä löytyy myös kahvila ja teemaan sopivasti sähköjunarata. Paikan todennäköinen isäntä oli myös persoonallinen tapaus ja hallitsi hyvin yrityksensä markkinoinnin. Kuultuani, että olen Joensuusta hän antoi minulle tehtävän. Sain käteeni mainosflyerin, joka minun oli kuulema vietävä Joensuussa mahdollisimman näkyvälle paikalle, otettava siitä sellainen kuva, mistä näkyy selvästi missä päin maailmaa ollaan ja lähetettävä tämä kuva sitten heille sähköpostitse. Näin tehdessäni minusta tulisi Makasiinipuodin Joensuun supersankari ja saisin oman kuvani heidän seinälleen monien kymmenien ellei satojen vastaavien seuraksi. Yritän muistaa suorittaa tämän minulle uskotun tehtävän!
Tässä vaiheessa kierrostani jalat alkoivat jo hiljaalleen olla sitä mieltä, että homma saisi kohta riittää. Niinpä lähdin hiljalleen liikkumaan kohti hotellia, mutta toki vielä yhden pienen mutkan tehden. Koska olin jo muutenkin oikealla suunnalla, niin pitihän se vielä käydä katsomassa kaupungissa vaikuttaneen sanasepon viimeistä leposijaa. Täytyy sanoa, että J.L. Runebergin hautakivi on kyllä yksi kookkaimmista mitä on vastaan tullut.
Ja kun nyt olin hautuumaalla poikkeamisen takia saanut kierrokselleni hyvän runebergspurtin, niin kävin matkalla hotellille vielä bongaamassa pari lisää. Löytyi patsasta sekä perheen kotitalo, jossa en nyt kuitenkaan käynyt sen tarkemmin tutustumassa.
Näin siis vierähti päivä Porvoossa. Kävin toki tuossa kiertelyn lomassa syömässä ja teekupposen äärelläkin, mutta en nyt niistä tähän enää lätise sen enempää, koska kuvat näistä hetkistä löytyy jo Facebookin puolelta.
Huomenna olisi sitten edessä tämän reissun viimeinen varsinainen matkapäivä. Se mitä se tulee pitämään sisällään pidetään vielä suurena salaisuutena. Pienenä vinkkinä voin toki kertoa, että hyvin todennäköisesti Runeberg-kierrokseni saa huomisen aikana vielä yhden lisäyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti