623,8

Talven taittumisen pitkittyminen Itä-Suomessa(kin) on tarjonnut mainiot mahdollisuudet pyöräilykunnon kohottamiseen vaihtoehtoisilla lajeilla. Itsellä talvipyöräily rajoittuu suurimmaksi osaksi vain kodin ja työpaikan välin suhaamiseksi, joten pyöräilytuntuma aina vähän talven aikana karisee. Vaikka uskollinen Helkama Ainotar kyllä tuo omat pikantit lisänsä vähäisiinkin polkukilometreihin vaihteettomuutensa ja lievän ”raskassoutuisuutensa” ansiosta. Mutta talvipyöränä se on aivan lyömätön! Leveillä talvigummeilla se kulkee pahempienkien röpelikköjen yli kuin panssarivaunu eikä kerää lunta lokasuojiin. Mahtava menopeli! Uskollisuus minua kohtaan sillä tosin on vielä aika alkutekijöissään, koska hankin kyseisen lullan vasta viime kesänä. Mutta ikää pyörällä on varmasti moninkertaisesti. Se oikeasti uskollisempi kulkupelini on jo kuuden (tai seitsemän, ei voi muistaa tarkasti) vuoden ikään ehtinyt Nishikin hybridi. Kyllä, juuri niitä pyöriä, joita vaikkapa Fillari-lehden foorumilla kaikki ”oikeat” pyöräilijät katsoo kuin halpaa makkaraa. Niitä, joilla ehkä just kehtaa kaupassa käydä, tai postilaatikolla. Ite oon tuolla pärjänny niin työ- ja vapaa-ajanmatkat, kuntoilut kuin viime kesänä ekan pitemmän reissunikin, joten imekää pumppua ”ammattilaiset”!

Takaisin asiaan. Edellä mainituista keliolosuhteista johtuen Nishiki on edelleen varastossa syksyn jäljiltä. Toisin kuin (myöskin uskolliset) pertsan sukseni, joita pitkän talven ansiosta on tänä vuonna kulutettu ennätyksellisen ahkerasti. Hiihtokauden alkaessa tammikuun alussa asetin talven tavoitteen 400 kilometriin. Viime talvena lykkimistä kertyi 351 km, joten pitihän sitä lähteä parantamaan. Tavoite täyttyi jo tasan kuukausi sitten, 9. maaliskuuta. Piti siis ottaa seuraava tavoite eli 500 km. Ja kun sekin tuli saavutettua, oli seuraavaksi nostettava rima 550 kilometriin ja lopulta viikko sitten jo 600 kilometriin. Tänään tuo maaginen raja sitten ylittyi ja vieläpä mukavan reilusti. Ajatuksena oli vain lähteä puhkaisemaan se kuudensadan raja juuri ja juuri, mutta koska ilma ja keli olivat valehtelematta talven parhaimmat, niin matkaa kertyi vaaditun 12 km sijasta 35 km. Tuloksena siis rajapyykin kaatuminen sekä talven pisin hiihtolenkki. Kunniallinen päätös hiihtokaudelle. Kelien puolesta voisi jatkaa vielä lisääkin, mutta työvelvollisuudet valitettavasti pakottavat ainakin viikon tauolle. Ja sen jälkeen saattaa ne kelitkin olla jo melko lailla menneitä.

Hyvillä mielin voin nyt siis pistää talvisen ”harjoituskauden” pakettiin ja alkaa valmistautumaan kaksipyöräisten kauden aloitukseen. Siihen tarjoutuu onneksi mahdollisuus jo noiden työvelvollisuuksien kauttakin. Oma kesäpyörä joutuu tosin vielä ainakin sen viikon verran odottamaan liikkeelle pääsyään. Mutta kun liikkeelle päästään niin ainakin on nyt reisissä ruista kesän rientojen varalle!

Lopuksi vielä käytännön vinkki niille, jotka tuskailevat etteivät ehdi tai jaksa enää työpäivien jälkeen harrastaa minkäänlaista liikuntaa. Hoitakaa se liikkuminen jo aamulla! Itse otin tämän toimintamallin käyttöön nyt talven aikana ja on tuntunut erittäin hyvältä. Ajoissa vain sängystä ylös, vähän venyttelyä, ladulle, suihku, aamiainen ja reippaana töihin. Olo on freesi ja energinen töiden alottamiseen.

Plus voit töistä kotiin päästyäsi huoletta laiskotella koko illan :)

Palkkia palkin perään eli talven hiihtolenkit graafisesti

(www.polarpersonaltrainer.com)