Kuninkaantie 2016 - 8. päivä: Aavan meren tuolle puolen

Olisko se taas alotettava selittelyillä. Alan olla siinä jo aika hyvä.

Tämän päivänhän piti siis alun perin olla reissun viimeinen pyöräilypäivä ja reittinä Porvoo - Helsinki. Reitin lähtö- ja päätepiste pysyivätkin suunnitelman mukaisina, mutta muilta osin kuviot vaihtuivat täysin. Katselin jo edellisenä iltana sääennusteita, jotka uhkailivat aikeitani sateella, ukkosella ja vastatuulella. Niinpä mukavuudenhaluinen minäni alkoi pohtia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehtohan olisi ollut hypätä bussin kyytiin, mutta se nyt tuntui vähän tylsältä. Sen sijaan päädyin jotain kautta m/s J.L. Runebergin sivuille. Kyseessä on laiva, joka liikennöi kesäisin Helsingin ja Porvoon väliä. Ja koska nettisivujen mukaan kyytiin saisi myös pyörän, niin ratkaisu oli selvä. Hyppäisin jälleen kerran laivan kyytiin. Kolmas kerta tällä reissulla. Varasin jo illalla lipun, jotta varmasti pääsen mukaan.

Risteilyvaihtoehdossa oli tosin se pieni viivyte, että laiva lähtisi Porvoosta vasta klo 16. Aikaa oli siis tapettavana ruhtinaallisesti. Onneksi se ei näin laiskalle ihmiselle ole mikään ongelma. Aamiaisen syötyäni velttoilin hotellilla niin pitkään kuin oli mahdollista ja sen jälkeen lähdin luonnollisesti etsimään lounasta. Olin jotain Porvoo-esitettä selaillessa törmännyt Taidetehtaaseen, josta sitä kuulema voisi löytyä. Ja näin kävikin. Taidetehdas on joku (uudehko?) kulttuuri- ja kongressikeskus, jonka yhteydessä on mm. taidenäyttelyjä, elokuvateatteria ja ravintolaa. Viimeksi mainitusta, eli Ravintola Vitriinistä, löytyi 10 eurolla erittäin maittava lounaspöytä, jonka ääressä oli mukava kuluttaa mahaa täyttävää aikaa. Lounaan jälkeen kiertelin tovin myös taidenäyttelyjen ja -lainaamon tiloissa ja istahdin Coffee Houseen jälkiruokateelle ja marjapiirakalle. Koko Taidetehdas vaikutti kaikin puolin fiksun oloiselta kokonaisuudelta. Lisäplussana erinomaisen jykevät ja simppelit pyörätelineet pihalla.

Hyvin pitkitetyn lounaan ja muun kiertelyn jälkeen oli aika lähteä liikuskelemaan Runebergin lähtölaiturin suuntaan. Tässä vaiheessa taivaalle vilkaistessa ei kyllä harmittanut yhtään, että olin päätynyt tähän laivaratkaisuun.

Joen toiselle puolelle päästyäni paatti odotti ylväänä matkustajiaan, joten ei muuta kuin pyörä sekä mies kyytiin ja keula kohti Helsinkiä. Laiva ei onneksi ollut mitenkään erityisen täynnä, joten istumapaikan löysi halutessaan mistä päin tahansa. Porukassa oli mukana muitakin pyörän kanssa liikkeellä olevia ja yhden miehen kanssa tuli matkan aikana juteltua paljonkin pyöräilyn ja pyörämatkailun tilasta meillä ja muualla Euroopassa Hän ehdotti hyviksi reissukohteiksi mm. Viroa ja Tukholman saaristoa. Pitänee laittaa korvan taakse nämä vinkit. Muuten matka Helsinkiin sujui pitkälti maisemia katsellen ja vähän välipalaa laivan kahvilassa nautiskellen. Ja toki kävin myös laivan ohjaamossa varmistamassa, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Kuten kuvista voi päätellä, niin pahemmin ei sadetta lähistöllä näkynyt missään vaiheessa. Eikä sitä ilmeisesti olisi lopulta ollut mantereen puolellakaan reitin varrella. Tästäkään huolimatta ei silti harmita, että tuli valittua tämä vaihtoehto. Oli ensimmäinen kerta, kun pääsin risteilemään tätä reittiä ja tähän laivaan, joten kyllä päivä oli kaikin puolin antoisa. Ja se vastatuulikin harmitti laivan kannella varmasti vähemmän kuin pyörän satulassa. Kolmisen tuntia laineiden liplatusta katseltuani alkoi edessä näkyä jo tuttuja näkymiä, kuten kaunista Vuosaaren satamaa. Ja siitä enää tovi, niin oltiinkin jo Saulin kaupunkikodin rannassa. Laivasta päästyäni polkaisin kokoonpanoni Pasilaan ja asetuin kavereiden nurkkiin loisimaan.

Tämä  reissu on nyt siis pääpiirteissään päätöksessään. Helsingissä hengailun jälkeen palaan toki vielä VR:n kyyditsemänä kotiin, mutta näistä päivistä tuskin enää tänne sen enempää kirjoittelen. Jonkinlainen reissun yhteenvetopostaus on kyllä tuttuun tapaan vielä tulossa, mutta palataan siihen kunhan tästä kotiudun ja pääsen asettumaan aloilleni.

Kiitos jälleen sinulle, kun seurailit matkaani joko täällä blogin puolella tai Facebookissa, tai jopa molemmissa.
Aurinkoista loppukesää!

Kuninkaantie 2016 - 7. päivä: Mukulakivillä mutkittelua

Hoidetaanpa nyt heti alkuun selittelyt alta pois. Ensimmäisessä tätä reissua koskevassa kirjoituksessa mainitsin yhtenä mahdollisena kohteena Porvoon Emäsalon rannikkosääaseman. Noh, siellä ei nyt tullut käytyä. Päällimmäisenä syynä se, että pitkällisesti asiaa pohdittuani ja itseni tuntien tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti kokisin siellä käymisen lopulta vain äärimmäisen puuduttavana reissuna. Eli 25 km suuntaansa ilman ihmeempiä palveluja ja muuta nähtävää ei lopulta ollut riittävä houkutin päiväretkelle. Emäsalon sääasemalla käynti jää siis johonkin hamaan tulevaisuuteen. Mutta onneksi Kotkassa ollessa sentään kävin Rankissa, niin ei tullut täysin tyhjä arpa tästä "sääasemakiertueesta".

Mitä sitten tänään tein, kun ei kerta pyöräily maittanut? Ainakaan ei tullut liikaa laiskoteltua. Kuusi tuntia kiersin Porvoon keskustaa jalkapatikassa ristiin rastiin, joten liikuntapuoli ei tänäänkään jäänyt pois kuvioista.

Aloitin kierrokseni jokirannasta, josta etenin hiljalleen vanhaan kaupunkiin. Tuo alue Porvoosta on kyllä aina yhtä viehättävä ja kiinnostava. Pieniä putiikkeja sekä ravintoloita vieri vieressä ja tuntuu, että katseltavaa riittää vaikka miten pitkäksi aikaa. Mukaan mahtuu käsityöpainottaisten kauppojen lisäksi lähes kaikkea mahdollista, kuten erinäistä vanhaa tavaraa kauppaavaa liikettä.

Pikkuputiikkien lisäksi toinen ominaispiirre Porvoon vanhalle kaupungille on tietysti ne pienet, kapeat, mukulakivipäällysteiset kadut ja kujat, joiden varrella nämä kaikki putiikit sijaitsevat. Ja näitä katujahan riittää. Osa vielä varsin mäkisiä sellaisia. Mutta nättejä ja sympaattisia ovat silti kaikin puolin.

Sinne katujen, kujien ja putiikkien lomaan on sitten vielä ripoteltu yhtä sun toista nähtävää, kuten erinäisiä patsaita (mm. Albert Edelfelt ja Gabriel Linsen). Tunnetuimpana nähtävyytenä varmaan on kuitenkin Porvoon tuomiokirkko. Juuri se, joka historian hämärissä on palanut useammankin kerran. Viimeisimpänä ja tunnetuimpana varmaankin se kymmenen vuoden takainen tuhopoltto. Nykyään kirkko on kuitenkin jälleen uljaassa kunnossa ja vetää matkailijoita puoleensa kuin hunaja ampiaisia. Kaupungissa huomasi kyllä hyvin, että muun Euroopan kesälomakausi on alkanut. Oppaan vetämiä turistiryhmiä tuli vastaan vähän joka nurkalla.

Aikani vanhassa kaupungissa kierreltyäni poikkesin hieman sivummalle luonnon helmaan ja kiipesin keskustan kupeessa olevalle Linnamäelle (ei siis LinnaNmäelle). Linnamäki on keskiaikainen rauniolinna eli siis toisin sanoen paikalla on joskus ollut jonkinlainen linna, mutta nyttemmin siinä on käytännössä vain mäki, jota kiertää vallihaudan jäänteet. Tai on siellä varmaan jossain perustuksissa jotain arkeologeja kiinnostavaa, mutta tavallinen pulliainen näkee paikasta juuri tuon verran. Mutta eipä siinä mitään. Paikalla on varmasti joskus ollut ihan komea rakennelma, josta on ollut hyvä valvoa lähitienoota. Linnamäen vieressä on Maarin lahti, joka on kaiketi joskus toiminut satamana mäellä sijainneelle linnalle. Nykyään paikalla on merkitystä lähinnä perinneympäristönä ja kasvistoltaan monipuolisena alueena. Ja saihan sieltä myös yhden uuden näkökulman Porvooseen.

Mäellä pyörimisen jälkeen jatkoin matkaani joen toiselle puolelle, jossa odotti Wanhan Aseman Makasiinipuoti. Kyseessä on varsin persoonallinen yhdistelmä taide-, matkamuisto- ja lahjatavaramyymälää. Toki paikan päältä löytyy myös kahvila ja teemaan sopivasti sähköjunarata. Paikan todennäköinen isäntä oli myös persoonallinen tapaus ja hallitsi hyvin yrityksensä markkinoinnin. Kuultuani, että olen Joensuusta hän antoi minulle tehtävän. Sain käteeni mainosflyerin, joka minun oli kuulema vietävä Joensuussa mahdollisimman näkyvälle paikalle, otettava siitä sellainen kuva, mistä näkyy selvästi missä päin maailmaa ollaan ja lähetettävä tämä kuva sitten heille sähköpostitse. Näin tehdessäni minusta tulisi Makasiinipuodin Joensuun supersankari ja saisin oman kuvani heidän seinälleen monien kymmenien ellei satojen vastaavien seuraksi. Yritän muistaa suorittaa tämän minulle uskotun tehtävän!

Tässä vaiheessa kierrostani jalat alkoivat jo hiljaalleen olla sitä mieltä, että homma saisi kohta riittää. Niinpä lähdin hiljalleen liikkumaan kohti hotellia, mutta toki vielä yhden pienen mutkan tehden. Koska olin jo muutenkin oikealla suunnalla, niin pitihän se vielä käydä katsomassa kaupungissa vaikuttaneen sanasepon viimeistä leposijaa. Täytyy sanoa, että J.L. Runebergin hautakivi on kyllä yksi kookkaimmista mitä on vastaan tullut.

Ja kun nyt olin hautuumaalla poikkeamisen takia saanut kierrokselleni hyvän runebergspurtin, niin kävin matkalla hotellille vielä bongaamassa pari lisää. Löytyi patsasta sekä perheen kotitalo, jossa en nyt kuitenkaan käynyt sen tarkemmin tutustumassa.

Näin siis vierähti päivä Porvoossa. Kävin toki tuossa kiertelyn lomassa syömässä ja teekupposen äärelläkin, mutta en nyt niistä tähän enää lätise sen enempää, koska kuvat näistä hetkistä löytyy jo Facebookin puolelta.

Huomenna olisi sitten edessä tämän reissun viimeinen varsinainen matkapäivä. Se mitä se tulee pitämään sisällään pidetään vielä suurena salaisuutena. Pienenä vinkkinä voin toki kertoa, että hyvin todennäköisesti Runeberg-kierrokseni saa huomisen aikana vielä yhden lisäyksen.